NYKYAIKAINEN PANKKIJÄRJESTELMÄ

Länsimainen pankkijärjestelmä on mielenkiintoinen systeemi.

Uskon että suurin osa pankeissatyöskentelevistä ihmisistäkään ei tiedosta seuraavassa selitettävän asian merkitystä ollenkaan. Käyn läpi perusteita, jotka ovat hyvin yksinkertaisia joskin vaikeita uskoa todeksi. Lisäksi kommentoin systeemin hyviä ja huonoja puolia.

 

Tällä hetkellä lähes kaikki kansainvälisen kaupan kannalta merkittävät pankit (poislukien islamilainen pankki, joka ei peri korkoa lainalle mutta ei myöskään anna korkoasijoituksille) perustuvat ns. fractional reserve -systeemiin.

Pankeilla on reservivaatimukset eli pankilla pitää olla tietyn prosentin verran "tavaraa" (talletuksia, sijoituksia, fyysistä omaisuutta jne.) takaamassa myöntämiään lainoja. Esimerkkinä käytämme 10%:a, joka on "tavallinen" luku.

Periaatteena on, että kun asiakas sijoittaa pankkiin palkkapäivänään 1000 valuuttayksikköä, niin pankki pitää reservivaatimuksen verran sijoitusta itsellään ja VOI lainata loput eteenpäin. Seuraavassa taulukossa näemme miten systeemi ruokkii itseään ja pitää sisällään valtavasti ilmaa.

 

FRbank

Kuva 1: Fractional reserve -systeemiin sijoitetun talletuksen monistuminen sykleissä N-kertaa kun reservivaatimus on 10%.


Ensimmäisen kierroksen jokainen ymmärtää: lainataan 900 ulos tietyllä korolla, alkuperäisestä talletuksesta 10% (=100) on reservinä ja kaikki on yhteensä 1000 (N=1).

Tästä tilanteesta tietenkin pankki ottaa koroilla voiton itselleen eli alkuperäiselle talletukselle korko vuodessa esim. 1% (=10) ja 900:n kulutuslainalle esim. 8% (=72). Hyvin muistan miten joskus juniorina (15 v.?) mietin, että pankit pysyvät pystyssä lainaamalla kalliilla ulos ja antavat pientä korkoa talletuksille.

Pitäähän pankin siis kattaa toimintansa. Mutta en osannut ajatella asiaa tarpeeksi pitkälle...

 

Seuraavat vaiheet ovatkin sitten jotain aivan muuta.

Esimerkissämme henkilö A siis tallettaa 1000 yksikköä pankkiin ja henkilö B lainaa pankista 900 ostaakseen stereot. Myyjä C sijoittaa maksun stereoista tililleen ja pankki lainaa 810 yksikköä taas eteenpäin henkilölle/liikkeelle D (N=2).

Lyhyesti siis: alkuperäistä 1000:a yksiköstä on syntynyt 900+810=1710 yksikköä velkaa (N=2), kun reservejä on 100+90=190. Vaiheesta (N=2) alkaen pankista ulos lainattu summa kasvaa nopeasti "tyhjästä" ja asian "hauskaksi" tekee se, että "Taika-Jim lainoista" veloitetaan "reilua" korkoa.

 

Kun sykli toimii aikansa, niin alkuperäistä talletusta vastaan lainat kasvavat lopulta esimerkissämme 10-kertaiseksi (N kasvaa äärettömäksi).

Teoreettisessa lopputilanteessamme pankissa on reservejä 1000 (alkuperäisen 1000 + 9000 lainojen 10% reservit) ja lainaa ulos on 9000.

Esimerkissämme pankki maksaa korkoa alkuperäiselle (1000) sijoitukselle ja kulutuksen (9000) myyjien pankkisijoituksille 1% (10000*1%=100), mutta ottaa korkoa lainoistaan 8% (9000*8%=720). Tuottoa 620 - kulut, ehkä siis 500 yksikköä alkuperäisestä 1000:n talletuksesta.

Aika ovela systeemi!

 

Tänä päivänä paperiraha ei useimmiten liiku mihinkään, mutta digitaalit lentävät nopeasti ja vaivattomasti tililtä toiselle. Kaikki länsimaiset pankit toimivat samalla tavalla, joten voimme pitää systeemiä suljettuna ja yhteen pankkiin sijoitettu "raha" on saman systeemin sisällä.

Vallitsevan taloussysteemin kantavina ajatuksina on muutama peruspilari...

  1. Lainaaminen on ehdottoman kannattavaa pankeille ja uusia lainanottajia kannattaa löytää jatkuvasti lisää. Kuluta! sanoo televisio.
  2. Pankkien myöntämien lainojen takaisinmaksun on oltava varma. Jos kaksi isoa lainaa ulos jää saamatta takaisin, esim. lainat vaiheissa N=1 ja N=2 eli 900+810 (vararikkojen yms. takia), niin pankin reservit menevät nollaan. Jos pankki ei saa myytyä muuta omaisuuttaan kattaakseen reservivaatimuksiaan, niin pankki on pulassa. Kuulostaako tutulta tämän päivän uutisoinnissa?
  3. Kaikki tallettajat eivät nosta tiliään tyhjäksi yhtä aikaa (ns. bank-run), jolloin pankki tietenkin joutuisi suurimmalle osalle asiakkaista tarjoamaan ei-oo'ta. Painettua paperirahaa kun itse asiassa on varsin rajoitetusti esim. US$ n. 850 Mrd (n. puolet USAn ulkopuolella) ja €urojakin vain 700 Mrd. €uron kohdalla luku tarkoittaa sitä, että jokaista suomalaista kohti paperirahaa on karkeasti 1500€/nenä.
  4. Systeemin on kasvettava jatkuvasti, koska muulla tavalla ei korkoja yksinkertaisesti pystytä maksamaan. Kasvu tarkoittaa myös systeemissä pyörivän "rahan" (paperiraha+digitaalit) määrän kasvua loputtomiin (olisiko tällä jotain tekemistä hintojen nousun kanssa?).
  5. Yleisesti toitotetun ajatuksen "Tilanne on nyt toinen kuin ennen" hyväksyminen eli isot talousongelmat ovat taakse jääneen maailman ongelmia. Mitä pieniä töyssyjä tällä hetkellä finanssialalla mahdollisesti on, niin tästä ne kohta tasoittuvat.

 

Systeemin hyviä puolia on "rahan" saatavuus - yritykset saavat suht helposti alkupääomaa perustamiseen/laajentamiseen/jne.

Tämä ruokkii positiivista oloa ihmisten elämään ja takaa myös yhteiskuntarauhaa. Samoin paperirahan lähes täydellinen syrjäytyminen kaupan välineenä on mahdollistanut ostosten tekemisen huomattavan helpoksi pienelle asiakkaalle.

 

Huonoja puolia on valitettavasti hurjasti enemmän.

Digitaalien seuraaminen omalla pankkitilillä jää helposti vähemmälle huomiolle, kun korttia viilaamalla saa ostokset tehtyä kätevästi. Ja ainahan voi käyttää luottoa, kun se on siinä samassa kortissa niin sopivasti.

Systeemi ruokkii vilpillistä toimintaa ja viime vuosina lainausten maksimointi on saanut hyvin kyseenalaisia näkymismuotoja. Pienelle ihmiselle markkinoidaan lainaamisen autuutta agressiivisesti, jopa niin että "ota lainaa ja sijoita pörssiin".

 

Lisäksi varsinkin anglomaissa (USA ja UK) asuntolainojen myöntäminen rajatapauksille (ns. suprime- yms. lainat köyhille ja varattomille lupauksella, että kiinteistöjen hinnat voivat vain kohota) kasvoi räjähdysmäisesti.

Sijoituspankit "paketoivat" asuntolainat hienoilla nimillä ja parhaimmilla AAA-luokituksilla sijoituskohteiksi.

Nämä sijoitusartikkelit myytiin hymyssä suin sijoittajille (varsinkin eläkerahastoille, joiden lakisääteisesti on sallittua sijoittaa vain AAA-kohteisiin) ja samalla otettiin hyvät välityspalkkiot omaan taskuun.

 

Näiden asuntosijoitusrahastojen rinnalla ns. johdannaiskauppa on kasvanut hurjasti viime vuosina. Johdannaiset on usein rakennettu ajatuksella "vivusta", 1:10, 1:20, 1:50 jne., kuulostaako fractional reserve-systeemiltä?

Pienellä panoksella saa siis käyttöön moninkertaisen pääoman, jolloin jo pieni arvonnousu antaa ison voiton. Mahdollisia tappioita peittämään on kehitetty tietenkin omat sijoituskohteet, CDSt (credit default swaps), jotka takaavat toisiaan ristiin.

Tänä päivänä erilaisia aakkos-sijoituskohteita on niin, että heikompaa huimaa jos niitä tarkastelee intensiivisesti. Derivatiivien kokonaismäärää ei kai tiedä kukaan, mutta olen nähnyt arvioita 500 ja 1000 biljoonan (engl. triljoona, 1012) US$:n väliltä.

Kun maailman BKT on ehkä 50 bilj. US$, niin tuossakin on vipua 10x - 20x eli systeemissä on ilmaa valtavasti!

 

Jos ajatellaan rahamarkkinoita ylösalaisin olevana pyramidina, niin pohjalla olisi kaikkea fyysistä tavaraa (kiinteistöt, maata, metalleja jne.) ja ylöspäin noustessa yhä enemmän paperia (digitaaleja tänään, kun kaikkea ei jakseta enää edes printata).

Systeemi pysyy pystyssä vain uskon voimalla - luottamuksen paperiin (pankkeihin, osakkeisiin, velkakirjoihin jne.) pitää olla ehdoton, että ne ovat tarvittaessa vaihdettavissa käypään "valuuttaan".

Tänä päivänä sijoituspankkeja kuulostellessa saa kuulla usein, että heidän sijoituksensa perustuvat 'mark-to-model' -tietokonesimulaatioihin. Ts. kyse on juuri uskosta, että sijoitus on "jonkun arvoinen" sen sijaan, että arvotettaisiin 'mark-to-reality'lla eli annettaisiin vapaiden markkinoiden kertoa tuotteen hinta.

 

Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että mark-to-reality on alkanut toimimaan ainakin asuntomarkkinoilla - miten nopeasti siihen päästään "arvopaperimarkkinoilla" on tietenkin hyvä kysymys.

Joka tapauksessa asuntomarkkinoiden romahdus (USA, UK, Ranska, Espanja, Italia jne.) kiihdyttää arvopaperimarkkinoiden huojuntaa, koska em. asuntosijoituspapereita on usein käytetty muiden sijoitusten takaukseen.

Kuten edellä näimme 10% alaskirjaus tavallisen pankin luotoissa voi olla kriittinen, nyt kannattaa jokaisen miettiä mitä tarkoittaa esim. USAn Freddie+Fannie asuntoluottoyhtiöiden takaamien lainojen ja pääoman suhde.

Virallisesti myönnetyt takaukset 5,2 bilj. US$ ja pääoma eri lähteiden mukaan 50 - 100 Mrd US$ = vipua siis 50x - 100x (jos luotamme tuohon virallisten takausten määrään).

 



MITÄ ON RAHA?

Raha ennen

Siirryttäessä suorasta vaihdantataloudesta laajempaan kauppaan oli välttämätöntä ottaa käyttöön helposti mitattavat ja yksiselitteiset yksiköt (standardi paino/kuppi suolaa, oravannahat jne.).

Kaupan laajentuessa yhä pienempien yksiköiden oli vastattava isompaa arvoa ja 1800-luvulle tultaessa hopea- ja kultakolikot olivat laajalti käytössä.

 

Painokoneiden yleistyessä paperirahasta (ensimmäisen kerran käytössä Kiinassa 600-luvulla) tuli helpoin kaupanväline keveytensä takia, mutta alussa paperin taustalla oli usein kiinteä vaihtokurssi hopeaan tai kultaan.

Ts. pankilla/valtiolla piti olla painamaansa setelirahaa vastaava määrä metalleja varastossa, koska asiakkaan piti pystyä vaihtamaan paperisetelinsä koska tahansa metalliin. Ymmärrettävästi metallisidonnaisuus rajoittaa paperirahan liikkeelle laskua, joten valtioiden piti olla tarkkoja budjettiensa kanssa.

 

Viimeisten 150 vuoden aikana jokainen paperivaluutta on kuitenkin irroitettu metallisidonnaisuudestaan ja seurauksena on mahdollisuus paperin painamiseen ilman rajoituksia.

USAn dollari irrotettiin kultasidonnaisuudesta viimeisenä vuonna 1971, kun yksi unssi (31.1g) oli virallisesti 35 US$:a. Itselleni oli yllätys, kun luin kullan yksityisomistuksen olleen laitonta USAssa 1930-luvulta 1970-luvun puolelle asti.

Tänä päivänä dollari onkin oikeastaan ns. petrodollari, koska OPEC suostui 1970-luvulta alkaen myymään öljyn vain dollareissa. Voisikin sanoa, että dollarin takuina ovat öljy ja tietenkin 6000 ydinohjusta.

 

Raha tänään

Paperia ja digitaalia pidetään samana, mutta digitaalit häviävät kierrosta paljon nopeammin kuin paperia ehtii painamaan tilalle.

Nykysysteemin suunta onkin deflaatio eli kierrossa olevan rahan (paperi+digitaali) väheneminen inflaatiopuheista huolimatta. Kun "arvopaperit" romahtavat, jäljelle jää vain velkaa. Jos firmalle ei ole ostajaa, niin velkakin häviää kierrosta.

Kun systeemi perustuu velkaan, niin sen häviäminen romahduttaa systeemin. Tämä toteamus tarkoittaa tietenkin myös sitä, että jos kaikki maksaisivat velkansa, niin kierrossa oleva rahamäärä tippuisi murto-osaan (vain paperiraha siis jäljellä) ja vallitseva järjestelmä hyytyisi kai lähes täysin.

 

Tänä päivänä kaikki valuutat ovat ns. fiat-valuuttoja ja niiden arvo mitataan vain suhteessa toisiinsa (niitä ei ole vaihdettavissa kiinteällä hinnalla johonkin fyysiseen materiaaliin eli fiat-valuutan takauksena on vain valtion maine/voima yms.).

Keskuspankki laskee paperia liikkeelle ja lainaa sen viitekorollaan pienemmille pankeille ja sijoitusyhtiöille. Näiden pitää maksaa lainansa aikanaan takaisin, joten edelleen lainattavan paperin korko (euriborkorko yms.) on tietenkin isompi, jotta kulut saadaan katettua.

Samoin valtiot lainaavat keskuspankeilta, vaikka voisivat painaa paperirahansa itse (juniorina kuvittelin, että valtiot lainaavat toisiltaan, duh).

 

Keskuspankit perivät korkoa tietenkin myös valtioilta, joiden lainat voidaan maksaa vain myymällä valtion omaisuutta (miltä yksityistäminen kuulostaa?), veronkeräyksellä tai ottamalla uutta lainaa.

Nämä ovatkin pankkien kannalta parhaat jujut. - valtiot ovat erinomaisia velallisia, koska voivat verottaa kansalaisiaan aikojen loppuun.

Verojen nostaminen on yleensä aika vastenmielinen ajatus niin kansalaisille kuin poliitikoille, joten yleensä valtiot lainaavat yhä lisää keskuspankeilta (poikkeuksena Suomen valtio tällä hetkellä, hatunnoston arvoista toimintaa) ja kiertoon tulee koko ajan kasvava määrä rahaa.

Paras esimerkki valtion valuutan arvon alenemisesta on ehkä USA, jonka dollari on heikentynyt 97% vimosen sadan vuoden aikana.

 



HIUKAN TALOUDEN TERMEISTÄ

Inflaatio ja deflaatio ovat monetäärisiä termejä. Virheellisesti näihin viitataan hintojen noustessa tai laskiessa, sillä hintojen nousua/laskua voi tapahtua riippumatta inflaatiosta/deflaatiosta, vaikka ne usein seuraavatkin toisiaan.

 

INFLAATIO TARKOITTAA KIERROSSA OLEVAN RAHAMÄÄRÄN KASVUA

Ts. enemmän paperia jahtaa rajallista tavaramäärää ja väite palkansaajien palkkojen korotuksista inflaatiota aiheuttavina ovatkin harhaanjohtavia. Palkan nostovaatimukset tulevat yleensä vasta kun pieni ihminen huomaa ettei aikaisempi palkka riitäkään kuten ennen.

Muinoin rahamäärän kasvu tapahtui lisäämällä fyysistä vaihdonvälinettä (painamalla paperirahaa ja/tai lyömällä kolikoita). Usein mm. kulta/hopeakolikoita ohennettiin tai pienennettiin, vaikka nimellisarvo pidettiin samana.

Edellytyksenä oli uuden metallin esiinkaivaminen tai kolikoiden sisältämien metallipitoisuuksien muuttaminen (laimentaminen). Rooman valtakunnassa hopeakolikot sisälsivät "heikoimmillaan" vain joitakin prosentteja painostaan hopeaa.

 

Tänä päivänä rahana paperin lisäksi voidaan käsittää myös digitaalit eli pankkitilin, osakkeiden, rahastojen jne. numerot.

Koska digitaalien lisäys on helpompaa kuin fyysisen paperin tulostaminen, niin digitaalin määrä on kasvanut hyvin nopeasti tietokoneaikakauden myötä (ks. edellinen kappale).

Hyperinflaatio tuhoaa pankit, koska lainojen maksun viivästyminen pienentää lainan reaaliarvoa koko ajan. Jos mahdollista, velallinen maksaa velkansa hitaasti ja "halvalla" uusilla painotuoreilla rahoilla. Tämä tietenkin edellytyksellä, että velallisella on tuloja, jotka ovat hyväksyttäviin valuuttoihin vaihdettavissa.

 

DEFLAATIO VASTAAVASTI TARKOITTAA KIERROSSA OLEVAN RAHAN VÄHENEMISTÄ

Ennen deflaatio eli rahan poistuminen kierrosta tapahtui yksinkertaisesti. Paperisetelit tuhottiin tai kolikoiden metallipitoisuuksia korotettiin eli vanhemmat kolikot sulatettiin ja lyötiin uudet kolikot kiertoon.

 

Tänä päivänä deflaatio tapahtuu lähes vain digitaalien kautta, koska paperirahan määrä on minimaalinen.

Deflaatio tapahtuukin helposti osakkeiden yms. arvonlaskuna. Jos "arvopaperia" on käytetty takaamaan toista sijoitusta, voi deflaation seurauksena olla lumivyöryn kaltainen romahdusketju.

Esimerkkinä osakkeen romahduksesta voi pitää USAn asuntoluototuspankkien Freddie ja Fannien osakkeiden arvokehitystä, kun USAn liittovaltio otti ne huostaansa (99% tipahdus puolessa vuodessa).

Tavallisen sijoittajan kannattaa muistaa, että yhtiön mennessä vararikkoon, ovat velkojat ensisijaisia "kuolinpesän" realisoinnissa ja tavallinen osakesäästäjä menettää sijoituksensa.

 

Deflaatio tuhoaa pienen ihmisen, koska hänen sijoituksena menettävät arvon nopeammin ja varmemmin, kuin "isojen sijoittajien".

Tämä siksi, että "isot pojat" tietävät milloin hypätä pois sijoituksistaan ja saavat ostaa halvalla pienen sijoittajan yleensä pakkotilanteessa (työttömyys, vararikko jne.) myymän tavaran pilkkahintaan.

Deflaation suurin ongelma on, että velat säilyttävät nimellisarvonsa samalla kun tulot pienenevät (lainan maksun suhteellinen osuus toimeentulosta kasvaa nopeasti).

 

STAGFLAATIO

1970-luvulla tapahtui stagflaatioksi kutsuttu tilanne eli hinnat nousivat samalla kun teollisuuden tuottavuus ja tietenkin kuluttajien kysyntä romahtivat.

Tilanne USAssa saatiin hallintaan keskuspankin korkojen nostamisella 20% tuntumaan, mutta 1980-luvun alku oli hidasta palautumista.

Syvän laman tuntomerkkejä olivat oleellisten hyödykkeiden (energia ja ruoka) hintojen pysyminen ylhäällä tai jopa nousu samalla, kun osakekurssit ottivat pahasti takkiinsa.

 

Suurempi lama

Nettiavaruudessa on liikkunut jo useampi nimiä (mahdollisesti?) tulevalle talousmyllerrykselle.

Useimmat viittaavat tietenkin 1930-luvun lamaan, kun tiedotusvälineet ovat kovin keskittyneet näihin länsimaisiin arvoihin ja yleensä haetaan vartailukohteita "omasta" historiasta".

Itse näen tilanteen olevan hyvin erilainen tuosta ajankohdasta, vaikka monia yhtymäkohtia voikin veikkailla tuleville tapahtumille.

Joka tapauksessa kannattaa pitää mielessä että ihminen on pääsääntöisesti laumaeläin - ja kun paniikki tarttuu, niin markkinoilla tullaan näkemään hurjia ylilyöntejä niin ylös kuin alaskin - kaikissa sijoituskohteissa.

 

Nyky-yhteiskunta elää lainaamalla tulevaisuudestaan.

Poliitikoille ja ekonomisteille "maapallo on rajallinen" -ajatus ei oikein ole myyvä - ei myöskään kadun miehelle. Siinähän joutuu ottamaan itseään niskasta kiinni, kun ei voi lainata koko ajan tulevaisuudesta.

Toisaalta valtioiden ja kuntien budjetit joutuvat todella kovalle koetukselle tulevaisuudessa, verotulojen pienentyminen on helposti nähtävissä jos uskaltaa olla rehellisesti kriittinen näkemälleen.

Elämme mielenkiintoisia aikoja.

 

Kommentoi 

 


17.09.2008 00:00 |