JOULUNA 2009...

Timo ihmetteli aattona mitä tekisi seuraavana vuonna.

Hän oli mainostoimistossa pitkin vuotta joutunut kärsimään työajan lyhennyksistä ja loppukesällä palkkakin oli kolmanneksella tipahtanut vuoden takaisesta. Samalla hän oli seurannut muutaman työkaverin irtisanomista, mutta itse oli välttynyt omakohtaiselta kokemukselta hyvän asiakkaansa takia.

Syyskuussa oli lopulta löytynyt uusia asiakkaita toimistolle pitkin kevättä vetäytyvien vanhempien tilalle, kun yleinen mieliala talouden kääntymisestä oli noussut pohjamudista.

 

Tuo valitettavasti lässähti marraskuussa, kun Kiinan pörssistä alkanut raju alamäki levisi räjähdyksen omaisesti kaikkialle.

Ja tällä kertaa asiakkaat eivät jarrutelleet sopimusten purkamisen kanssa kuten edellisenä vuonna - monilla olikin sopimuksissa uudet pykälät keskeyttämisten nopeuttamiseksi mahdollisten taloudellisten ongelmien hypätessä pöydälle. Nopeassa tahdissa siinä 22 hengen firma laihtui viiteen henkilöön vuoden 2007 huipputilanteesta.

No, pomon kanssa puhuttiin asioista ja Timo olisi ensimmäisiä takaisin otettavia, kun tilanne kääntyisi.

 

Joulukuussa pari viikkoa ansiosidonnaisilla oltuaan takaraivoon alkoi kuitenkin nousta kaikenlaisia pieniä epäilyksiä tulevasta, sillä talousennustajat ja poliitikot antoivat varsin ristiriitaisia ja sekavia lausuntoja.

Se nyt ei sinänsä ollut mitään uutta, mutta jotenkin selitykset ja syyttelyt protektionismista ja muista lentelivät niin vauhdikkaasti ja esiintymiset olivat hermostuneita, että kaikki ei voinut olla kohdallaan.

Tavan rivisuomalaiset muutamaa yksittäistapausta lukuunottamatta ottivat tilanteen kuitenkin varsin rauhallisesti - eikä paniikille ollutkaan mitään oikeaa syytä: ruokaa oli kaupassa kuten tähänkin asti ja bensaa riitti - jopa halvemmalla kuin aikoihin eli n. 1,20 €/l hinnalla.

 

KEVÄT 2010

Kanadan talviolympialaiset olivat melkoinen floppi, kilpailijoita ei ollut lähelläkään budjetoituja määriä katsojista puhumattakaan.

Kisojen jälkeen olympiakylä jäi tyhjilleen, vaikka siitä oli suunniteltu uutta modernia asuntoaluetta. No, suomalaisia lämmittivät mitalit - jääkiekosta pronssia, mäkihypystä ja lumilautailusta pari kummastakin sekä hiihdosta peräti yksi kultainen pistesijojen lisäksi.

Osasyynä yleisesti laimeille tuloksille saattoi olla, että moni iso nimi jätti tulematta talousongelmiin vedoten - sponsorit vetäytyivät, ei riittävää korvausta jne. Moni olikin kai tottunut parempiin mainostuloihin ja taisi ajatella, ettei rupea kilpailemaan alihintaan.

Pianhan taloustilanne paranisi, joten uusia sopimuksia kohta taas kilpaa tarjottaisiin vahvoille nimille.

 

Naapurin Teemun kanssa oli sovittu, että rivitalojen takapihat laitettaisiin yhteen ja pikku porkkana/pottu/sipuliplantaasit yhdistettäisiin.

Yhteistyötä siis edelliskesästä laajennettiin - ja hyvä niin, ulkona on mukava puuhastella auringonpaisteessa kaverin kanssa. Olisipahan jotain oikeaa tekemistä, kun mainosala ei todellakaan näyttänyt toipumisen merkkejä.

Eikä tarvinnut kuunnella huonojen uutisten pommitusta puuppituubista - vasta oli juttua miten USAn ja Meksikon rajalla oli säpinää.

 

Meksikon öljyntuotannon romahdettua maassa oli melkoinen uudelleen järjestäytyminen menossa samalla kun huumeparonit entistä tylymminen selvittivät välejään.

Osa ihmisistä siis pakeni tätä pohjoiseen. USAsta puolestaan moni nosti kytkintä, ettei joutunut asunto- yms. lainojen laukeamisten takia työleireille maanviljelijöiksi. Toinen yleinen syy oli kalliiseen ja korruptoituneeseen terveydenhuoltoon tympääntyminen.

Lopputuloksena rajan tuntumassa oli kaikenlaista kahnausta jatkuvasti.

 

Vaimo Taina oli erikoissairaanhoitajana kirurgisella osastolla, joten hänen töistään ei oltu nipistetty - tosin puheita toiseen suuntaan oli alkanut virrata heti joulun jälkeen.

Ilmeisesti johtoelimet halusivat antaa ihmisille rauhallisen joulun - oli mukava huomata, että he ajattelivat myös pientä ihmistä. Kevään edetessä nuo fiilarit sitten haihtuivat nopeasti, sillä moni kunta ja kaupunki joutui melkoisiin rahaongelmiin - monelle ei löytynyt lainaa, ja jos löytyikin niin vain kovalla hinnalla.

 

Useimmat ihmiset ymmärsivät, että tässä on jokaisen joustettava ja työaikojen nipistämisiin suostuttiiin kautta linjan mm. terveydenhuoltoalalla.

Muutamia soraääniä tyyliin "miksi hyvinä aikoina ei säästetty" tosin kuului ja wanha totuus "myöhäistä rypistellä lämpimät housuissa" saatteli paria eroamaan pakotettua kaupunginjohtajaa. Uudet henkilöt eivät kuitenkaan voineet lupailla mitään kivaa: ainoastaan leikkauksista ja omaisuuksien myynneistä puhuttiin - lainaahan ei ollut enää juuri jaossa.

Ihmisten ilmeet olivat yleisesti epäuskoisen vakavia, mutta minkäs teit?

 

Koko talven parempia aikoja odottanut vientiteollisuus oli alkanut virittelemään yhtä sun toista valtion kanssa maan sisäisen toiminnan parantamiseksi. Yksi kohde olisi junaverkoston parannus, johon suunnattaisiin täysi huomio samalla kun kesäksi suunnitellut isot tieprojektit laitettaisiin jäihin.

Tosin ajatus ei ollut kaikissa valtakunnan kolkissa kummoisessa myötätuulessa.

 

Oli hauska arvuutella mitähän tuosta tulisi sillä rahoitus oli vaikea järjestää nykysysteemin puitteissa (lainahanat hmm...). Onneksi Suomessa pankkijärjestelmä toimi vielä hyvin, sillä ihmiset olivat tottuneet käyttämään korttejaan.

Helmikuun lopussa voimaan tulleet setelien nostorajoitukset (200 €/kk/kärsä) eivät myöskään aiheuttaneet ongelmia, eivät vaikka sellaista taidettiin pelätä kabineteissa.

 

SYKSY 2010

EU sitten hajosi kesällä - Espanja ja Kreikka nostivat kytkintä touko-kesäkuussa hallitustensa kaatumisten saattelemina. Italia oli vielä EUssa, mutta kukaan ei odottanut tilanteen jatkuvan entisellään pitkään.

Itä-Euroopasta ei oikein ottanut tolkkua ja monet entisen Itä-blokin maat rimpuilivat melkoisten mellakoiden kourissa. Siellä tosin vanhemmalla väestölla oli vielä hyvin muistissa rautaesiripun romahduksen jälkeinen lässähdys.

He palasivatkin paljolti silloiseen toimintaan - omiin puutarhoihin, kanaloiden pitämiseen jne. siis.

 

Nuoremmilla ikäluokilla sitä vastoin oli vaikeuksia asennoitua tilanteeseen ja he siellä lähinnä rettelöivätkin eri kiihkoilijoiden innostamina. Balkkanilla taas olivat vanhat kahnaukset ryöstäytyneet eli pommi-iskuista ja muista sai lukea viikottain.

Kautta maailman yksi sun toinen valtio rimpuili velkojensa kanssa IMFn, Maailmanpankin ja Euroopan kehityspankin verbaalipommituksessa.

 

Tilanteen kehitys näin jälkiviisaana oli päivänselvää, mutta eipä näin surkeita skenaarioita kai kukaan halunnut ottaa vakavasti.

Tynkä-EUssa oli siis enää jäseninä Pohjois-maat, Saksa, Ranska, Puola, Hollanti, Belgia Italia, UK ja Irlanti muutaman "pienemmän" Itä-Euroopan maan kaverina - tosin tilanne tuntui muuttuvan lähes päivittäin.

 

Esim. Itävallan kaatumista kurahtaneiden itälainojen takia odotettiin jo seuraavana putoavana kenkänä.

Eikä Irlanninkaan tilanne näyttänyt kauhean tukevalta - asuntojen hinnat ja työttömyys olivat peilanneet toisiaan tylysti: virallinen työttömyys nyt 25 %a ja asunnot -25 %a hinnaltaan vimosen puolen vuoden aikana.

 

€uron kansainvälisen arvon jojo-liike oli tylyä seurattavaa - eikä moni tuote Eurooppaan tietään enää löytänyt Suomesta puhumattakaan. Ja jos löysikin, niin hinnat vaihtelivat totutusta - molempiin suuntiin. Moni joutuikin toteamaan, että Suomi on vähän syrjässä isoilta kuljetusreiteiltä - ja se näkyi hinnoissa.

Tämä kai oli sitä paljon kehuttua vapaiden markkinoiden normaalitoimintaa.

 

Kotimaassakin oli mielenosoituksia ollut jokunen, onneksi pääsääntöisesti varsin rauhallisia.

Yhdessä tosin oli tapahtunut puukotus - ja se olikin hassu tapaus: julkisuuteen ei annettu virallista lausuntoa tapauksesta kahteen vuorokauteen. Lopulta jostain tuli tieto, että puukotettu oli tummahipiäinen kaveri.

Seurauksena oli sitten melkoista kyräilyä ja tappeluakin. Tilanne oli kuitenkin rauhoittunut, kun Helsinkiin oli julistettu kokoontumisrajoituksia, pariksi illaksi jopa ulkonaliikkumiskielto ja ruokajakelua otettu esivallan peukalon alle.

 

Pääkaupunkiseutu sinänsä oli joutunut kummalliseen tilanteeseen - siellähän perinteisesti piti olla töitä tarjolla, mutta nyt alue oli muuttotappion kourissa.

Ei pari tuhatta tietenkään Helsinki-Espoo-Vantaan alueella paljoa tee, mutta mielialoihin tuolla oli iso vaikutus - esim. asuntojen hinnat olivat tipahtaneet jopa 15 %a vuodentakaisesta.

Moni olikin joutunut menemään hattu kädessä pankkiin järjestelemään lainanmaksujaan. Normaaliksi muodostui, että maksoivat pelkkiä korkoja seuraavan vuoden. Käytännössä siis alkoivat vuokralaisiksi pankeilleen.

Sinänsä hassu tilanne joillekin - lainaa asunnosta oli enemmän kuin sen markkina-arvo.

 

Teollisuus kautta Suomenniemen oli ottanut kuonoonsa viennin romahduksen takia.

Ulkomaan kauppa vielä pari vuotta sitten karkeasti vastasi puolesta BKTsta, jolloin alan seinään juoksu hyvin nopeasti söi neljänneksestä valtakunnan perheistä tuloja kymmenillä %eilla.

Tapahtuma pisti tietenkin monen perhebudjetit uusiksi, sillä useimmat olivat laskeneet tulonsa ja menonsa varsin tarkasti eikä kaikilla niitä säästöjäkään ollut.

 

Kaiken lisäksi rahastoihin sijoittaneet eivät panoksiaan saaneetkaan niin helposti ulos kuin säästämisen aloittaessaan olivat kuvitelleet.

Neljännesvuosittain taisi olla tavallinen ajatus - ja kun moni oli uskonut käännöksen pian tulevan, niin olivat jättäneet rahastoonsa koskematta edellisen neljänneksen tappioiden paikkautumisen toivossa.

Valitettavasti alamäki tuntui jatkuvan aina vain...

 

Moni metalli- ja paperitehdas seisoi sillä kenellekään Euroopassa -tai muuallakaan- ei tuntunut olevan käyttöä korkealaatuisena tunnetuille suomituotteille.

Jotain positiivista kuitenkin - teollisuuden energiakulutuksen romahduksen takia ei ollut tapahtunut energiahuollon ongelmia. Tai no - ei loppukuluttajalle näkyvästi, sillä fossiilisten polttoaineiden toimitukset olivat pätkineet pitkin vuotta ja pari hiililastiakin oli jäänyt tulematta.

 

Toistaiseksi varastojen tasauksilla maan sisällä kaikki kuitenkin näytti suht. normaalilta. Yksi mitä kukaan ei oikein jaksanut uskoa todeksi oli polttoaineen hinta, se pyöri 1 €/l tuntumassa.

Tosin tuon kulutus oli romahtanut melkoisesti, sillä työttömyyden noustua (virallisesti 14 %a) moni ei autollaan turhia ajellut.

 

Junaverkoston parannus oli tyssähtänyt rahahanojen totaalikiristykseen ja nyt olikin joku työryhmä puuhastelemassa ideoita homman käynnistämiseksi.

Yhtenä esityksenä oli ollut Suomen junarata -sijoituspaprujen myynti kaikelle kansalle. Epäilyksenä tietenkin oli ettei ihmisiltä oikein riittänyt kiinnostusta asiaan.

Kun kuitenkin paljon harmaita tiikereitä oli ollut varovaisia sijoitustensa kanssa, niin sieltä toivottiin yleissijoittajia isänmaalliseen projektiin.

 

Toivoa sopii, se olisi iso työllistämisurakka joka auttaisi valtakunnan "verenkierron" toimimiseen. Yllättäen yksi sektori eli maantiekuljettajat tukivat ideaa täysin - ehkä syynä oli kuljetusalan 80 %n kutistuminen vuodessa.

Joka tapauksessa projekti ehkä lähtisi vetämään ensi keväänä auringonpaisteen kaverina.

 

Perheen juniori Tapio 7v oli vähän ihmeissään, kun siirtyi tarhasta kouluun ja luokkakoko oli nelisen kymmentä.

Timo oli yrittänyt myydä perheen Espanjan lomakämpän viikko vuodessa oikeutta, mutta eipä tuolle oikein ollut ostajia. Itse asiassa lomakylän pitäjältä oli tullut karhukirje, koska perhe ei ollut tänä kesänä siellä käynyt.

 

Kuulemma tyhjänä pitämisestä joku uusi säädös velvoitti lisämaksuihin.

Jotenkin Timo ei jaksanut asialle korvaansa kallistaa... Onneksi rivitalon lainaa ei ollut enää jäljellä kuin reilu 40ooo € eli kolmisen vuotta nykylyhennyksillä.

Tosin vimosin €uribor oli jo ällistyttävät 7,2 %a - melkoinen nousu vuodessa ja suoraa heijastusta €uron alamäelle.

 

JOULU 2010

Moottoriurheilulle kulunut vuosi oli ollut murhaava - niin F1-, ralli- kuin moottoripyöräkisatkin olivat joutuneet toteamaan, että mainostajia ei enää ollut.

Asiaan tietty vaikutti useammankin autofirman kaatuminen ja fuusioituminen. Niillä ei ollut enää paukkuja mainostaa erinomaisuuttaan, ei vaikka kovasti mediassa hehkutettiin erilaisia hybridi-, sähkö- ja vetyautoja.

 

Tyly tosiasia vain oli, että auton ostajien jono oli lyhentynyt ehkä 80-90 %a muutaman vuoden takaisesta.

Uusien hienouksien hinnat olivat auttamattoman kaukana monen taloudellisen tilanteen takia, eikä niitä enää osteltaisi ilmastonsuojelullistenkaan perusteiden takia. Sitä paitsi monen mielestä koko ilmaston muutos oli enemmän ja enemmän humpuukia - varsinkin kun teorian hyväksyminen tarkoittaisi taloudellisia panostuksia.

Harvalla siis nykyään oli halua tai kapasiteettia moiseen hössötykseen...

 

Valtiojohto oli aloittanut puheet markan palauttamisesta - jos ei muutoin, niin maan sisäiseen käyttöön.

Tuon ajattelu oli nostanut monella karvat pystyyn inflaatiolla pelottelun myötä. Toisaalta taas €uron alamäki oli pysäyttänyt monien sijoitusten tuotot ja haaveet noususta yleensäkin.

 

Monet tärkeät tavarat kallistuivat viikottain, kun toisaalla taas sai lukea "hyvistä" tarjouksista esim. 4 purkkia hiuskiinnettä yhden hinnalla. Eikä ihme, moni oli leikannut hiuksiaan uuteen "ympäristöystävälliseen" muotimittaan.

Samaan aikaan viennin vetämättömyyttä ei enää ihmetelty, vaan sitä alettiin pitämään pysyvänä olotilana.

 

Kaupoissa oli tavaraa tarjolla hurjasti - ja hyvillä hinnoilla, mutta ihmisten ostohalut olivat selvästi karisseet vuoden takaisesta.

Silloin monet uskoivat -tai halusivat uskoa- että tilanne oli väliaikainen ja kulutus oli hyvin samantapainen menneisiin vuosiin verrattuna. Tänä jouluna ei Talvisen perheeseen ostettu yhtään uutta joulukoristetta, ei vaikka sellaisia oli joka vuosi ilmestynyt Tapion toukkavuosista alkaen.

Kyllähän noilla vanhoillakin pärjäisi, siellä taisi itse asiassa olla yksi avaamaton paketti kuuseen laitettavia hopeisia pallukoita...

 

Energiarintamalla suomiedustajat liikkuivat ahkerasti Moskovaan ja takaisin.

Monelle oli tylynä faktana auennut, että Suomen perusenergiasta puolet tulee fossiilista ja noistakin valtaosa itärajan takaa. Maailmalla öljyn, hiilen jne. liikkuvuus tänne pohjoiseen oli selvästi vaikeutunut - eikä ihme, matkan varrella on monta "nälkäistä" kuluttajaa valmiina huolehtimaan lasteista.

 

No joka tapauksessa €uron luotettavuuden jouduttua vähintäänkin epävarmalle alustalle, niin nyt neuvottelijat Moskovassa olivat jo puhumassa suorien vastakauppojen kautta tulevaisuutta Suomelle.

Suomessa uusien ydinvoimaloiden rakentamiset olivat varsin nahkeita lähtemään edes käyntiin, vaikka lupia oli hyväksytty kaksi. Vimosimpien laskelmien mukaan kun näytti siltä, että energian kulutuksen kasvua ei tapahtuisi läheskään aikaisempien arvioiden suuntaisesti.

 

Euroopan osalta Pohjanmeren öljy- ja kaasutuotannon alamäen virallinen myöntäminen oli pistänyt monen sukkaan pelkoa tulevasta.

€uron putoamisesta huolimatta ei bensan hinnoissa ollut kuitenkaan juuri eroa entiseen, vain pientä nousua 1,10-1,20 €/l tuntumaan. Maailmanmarkkinoilla puolestaan öljyn hinta meni kuin lehmän häntä alaspäin US$eissa.

Yksinkertainen selitys oli, että OPEC oli käytännössä lakannut toimimasta ja useimmat jäsenistä puskivat tavaraa markkinoille putket punaisina. Tuo ei niiden budjetteja paljoa auttanut, sillä lama (jonka virallinen myöntäminen oli vieläkin vaikeaa) oli puraissut rajusti mustan kullan kulutusta maailmalla.

 

Naapurin Teemun ja Tytin kanssa Uutena vuonna tehtiin pihalle tervasoihduista hienot roihut, kun ei raaskittu raketteja poksautella.

Jälkikasvut eivät olleet pahoillaan, pikemminkin olivat onnellisia kun ei tullut kylmä valoa katsellessa. Siinä sitten viime kesän mustikkaviiniä ja kotiolusia maistellessa puheltiin kaikenlaista.

Kaikki olivat hieman kateellisia kadun toisella puolen asuvalle Tarmolle, koska hänellä oli työpaikka poliisina - heitähän ei ollut ollut yhtään sanottu irti kesän 2009 jälkeen.

 

KESÄ 2011

Ihmisten odotukset eduskuntavaaleista olivat varsin alhaalla.

Alunperinhän noiden piti olla maaliskuussa, mutta toimitus siirrettiin syksyyn. Ehkä yhtenä syynä oli erinäisten vähemmän wanhalla ajattelulla hyväksyttävien pienpuolueiden esiinmarssi.

Irvileuat heittelivätkin, että noiden kampittamiseksi vietiin läpi uusi laki: päästäkseen vaaleissa läpi puolueen piti saada 5% äänistä (viisi kai siksi, että RKPn äänisaalis yleensä oli tuon yläpuolella).

 

Yhä useampi puhuikin "leikkisästi" Isoveljestä viitatessaan valtiojohtoon, joka oli morfautunut median kanssa harvinaisen yhtä köyttä vetäväksi julkaisukanavaksi. Näillä näkymin siis vaalit ovat lokakuussa, kun kesän sato on korjattu talteen ja ihmiset asettumassa talviteloilleen.

Hassua miten nopeasti hyperyhteiskunta jarruttaa perustoimintoihin - ruoasta tulee nopeasti asia n:o 1.

 

Monella kiinnostus kansainvälisiin asioihin oli lopahtanut, kun lähelläkin asiat hyppivät silmille.

Onneksi lämpimät kesäkelit pitivät mielialat varsin ylhäällä - ja kaikista sohvaperuna -tarinoista huolimatta ihmiset olivat alkaneet liikkumaan asuntojensa ulkopuolella varsin ahkerasti. Marjastus-, kalastus- ja sienestys olivat kovassa huudossa ihan kotimaisin voimin.

Poissa olivat ajatukset kaukomailta tulevista marjanpoimijoista pelloilla - ja hyvä niin.

 

Maan kaivosteollisuus oli aktivoitunut uraanin etsintään ja rikastukseen kotimaassa, kun muu vienti ei vetänyt tänäkään vuonna.

Uraanin etsimisestä oli "innostuttu" tosissaan, kun ulkomaiset toimitukset olivat kallistuneet tuplaksi parissa vuodessa. Samoin tieto siitä, että Venäjä oli lopettamassa ensi vuonna vanhojen ohjustensa purkamisen eli maailmanmarkkinoilta poistuisi kolmannes raaka-aineesta.

 

Muutama lupaava löydös olikin tullut, mutta kun kaivoksesta alettiin puhumaan törmättiin kovin, kovin tuttuun ei minun takapihalleni -ajatukseen.

Asiaa ei auttanut, että uraanin tuottaminen ei ole niitä ympäristöystävällisimpiä toimituksia. Moni vetosikin Ranskan tilanteeseen: maa tuottaa sähköstään 3/4 ydinvoimalla mutta kieltää uraanin kaivamisen alueellaan.

 

Muuttoliike Helsingin alueelta oli selvästi kääntynyt pienempiin kaupunkeihin - ja noista taas ympäröivään maastoon.

Pääkaupunkiseutu oli menettänyt ehkä 50ooo ihmistä - ja se oli ollut murhaavaa asuntojen hinnoille. Jos kämppä oli junaradan tai ison tien varrella, niin hinnat pitivät vielä aika hyvin, mutta syrjempänä olevat (varsinkin omakotitalot) olivat nitkahtaneet jopa 35 %a vuodessa.

 

Osasyynä oli, että muutama ihmisistä oli yksinkertaisesti jättänyt asuntonsa pankille ja lähtenyt etsimään selviytymispaikkaa "maaseudulta" fyysisestä työstä ruoka ja asunto -ajatuksella.

Tilanne ei naurattanut juuri ketään.

 

Timokin oli kovin huolissaan, sillä Tainan työaikoja oli leikattu neljänneksellä, oma ansiosidonnainen alkoi olla loppu ja €uribor hiihteli lähempänä 13 %a.

No, onneksi marja-, herne- ja kurkkusato näyttivät lupaavilta.

 

KEVÄT 2012

Lontoon kesäolympialaisista ei sitten tullut mitään, kisapaikkoihin eivät pitäjät olleet kyenneet panostamaan vuosiin, mutta eipä sinne olisi kauheasti ollut tulijoitakaan.

Tapahtuma siis peruutettiin "taloudellisesti kannattamattomana" - taitavat muinoin olympialiikkeen keksineet kääntyä haudoissaan.

Suomalaisten urheiluhulluus oli suuntautunut lähelle - paikallisottelut vetivät ihmisiä kummasti jalkapallo-, pesäpallo-, rantalentis- ym. tapahtumiin, jotka muistuttivat enemmänkin massiivisia markkinoita.

 

Pienyrittelijäisyyttä noiden kylkiäisenä esiintyi varsin mukavasti, yhtenä syynä kotipanimoiden räjähdysmäinen yleistyminen.

Tarjolla noina päivinä oli laajat valikoimat viinejä, siidereitä, oluita, pullia, leipiä, pikku puutarhojen tuotoksia, vaatteita jne. joiden myyntiin Isoveli ei puuttunut kuin pienillä kojumaksuilla.

 

Terveydenhuolto mietitytti monia ja osa ihmisistä auttoikin toisiaan varsin varauksetta.

Viime talvena paljon vanhuksia haettiin myös perheiden hoiviin. Moni nukkui pois perheen seurassa - ehkä kuitenkin pitkästä aikaa hymyillen.

Iso ongelma oli erikoislääkkeiden saatavuuden selvä heikkeneminen - tai no, olihan noita tarjolla, mutta monelle hinnat olivat yksinkertaisesti liikaa.

Virallinen työttömyys oli reilut 19 %a, mutta ympärilleen katsomalla jokainen tiesi, että luku oli "hieman" alakanttiin.

 

Toisaalta taas ihmiset puuhastelivat nyt paljon enemmän sellaista mitä ei aikaisemmin laskettu miksikään eli "työllisen" määritelmä oli aika liukuva.

Onneksi kuitenkin tavallisimpia antibiootteja oli hyvin saatavilla. Viime vuosien kolesteroli- ja diabeteslääkkeiden kulutus oli lähtenyt laskuun - kiitos yleisen painonlaskun.

On harvinaisen helppoa laihduttaa, kun ruokavalikoima on yksinkertaistunut :-)

 

Viime loppuvuodesta korot olivat hyökänneet tylysti, kun €uro oli tipahtanut uusiin kuoppiin muihin valuuttoihin nähden - seurauksena oli jos jonkinlaista verbaaliakrobatiaa.

EKP heitti myös aikaisemmilla ajatuksilla vesilintua ja alkoi painattamaan ihan fyysisiä seteleitä. Talossa miehitys siis lopultakin myönsi tosiasian - pankit eivät lainanneet saamiaan tukiaan.

Tuloksena oli tietenkin massiivinen haitariliike markkinoilla - sikäli kun niitä enää voitiin toimiviksi sanoakaan.

 

Luottamuspula oli vähän kaikilla ja epävarmuus johtikin Irlannin sekä UKn vetäytymiseen tynkä-EUsta - tai oikeastaan ne heitettiin pihalle, kun molemmat olivat niin tolkuttoman velkaisia.

Jotenkin Itä-Euroopan jäsenien suostuttelu/uhkailu sitten tasapainotti tilanteen vuodenvaihteen jälkeen.

"Onneksi" perheen asuntolainan korko oli tarkistettu syyskuussa 21 %n kohdalla...

 

JOULU 2012

Kyllä voi maailma muuttua muutamassa vuodessa...

Kaupoissa joulutuotteiden tarjonta oli vain muisto muutaman vuoden takaisen joulun runsaudenpulasta. Onneksi jouluun liittyen mandariinejä oli hyvin tarjolla, aina pieni väri nostaa mielialaa.

Sitä vastoin jonnin joutavaa kulutushömppää ei ollut niin paljoa tarjolla kuin aikaisemmin - syykin oli yksinkertainen, niille ei ollut ostajia. Sittenkin ihmiset olivat jotenkin lämpimämpiä ja yleisen tilanteen huomioon ottaen jopa tyytyväisiä menoon.

Tietenkin osa oli tipahtanut huumeisiin, alkoholiin jne. pahasti, mutta sellaistahan se on hyvinäkin aikoina.

 

Niin hassulta kuin se kuulostikin, niin markan palautus alkuvuodesta nopeasti inflatoituvan €uron tilalle oli kutistanut Suomen vähän kuin omaksi saarekkeekseen muusta maailmasta.

Asiaan liittyi tietenkin se, että tynkä-EUsta oli tullut "Itämeren" Unioni, missä yhteistä oli vain tietyt kauppahelpotukset maiden välillä - ja osalle energian osto Venäjältä. Useimmilla jäsenillä (Suomi, Ruotsi, Saksa, Ranska, Hollanti ja Tanska) oli myös omat paikallisvaluuttansa käytössä.

Paikalliset korot olivat Suomessa vetäyneet edellisen vuoden 65 %n huipuista "siedettävän" 15 %n tuntumaan - useimmille tavan tallaajille kansainväliset finanssikehitykset eivät niin kauheasti enää merkinneetkään.

 

Suomessa verotus oli heittänyt häränpyllyä jo pari vuotta ja useimmat olivat varsin kypsiä kehitykseen.

Ylempänä pyramidissa olevat olivat suivaantuneet pääomaverotuksen nousuun - 34 %a 2011 ja 39 %a 2012. Vielä ärsyttävämpää tietenkin oli, että vero%t nousivat kaikkialla maailmassa ja varallisuuden siirto ulkomaille joutui sikäläisen verotuksen kouriin.

Veroparatiisitkin olivat käytännössä kaikki kaatuneet.

 

Lisäksi maailmalla vastaan oli tullut kasvavassa määrin digitaalien haihtumista mitä mielikuvituksellisempien tapahtumien kylkiäisenä.

Useimmat ylemmän luokan edustajat Suomessa olivatkin purreet hammasta, ostaneet maata tai panostaneet valtion laitoksiin ja maksaneet veronsa täällä.

Yleiseksi mantraksi tulikin sijoitusten paluu ja pysyvyys sijoitusten tuoton tilalle.

 

Työmuurahaiset samoin olivat joutuneet ihmettelemään miten pienenevistä tuloista nostettiin isompaa veroa ja moni olikin virittänyt virallisen €uro/markkatalouden ulkopuolista toimintaa, missä rahana toimi milloin mikäkin - työpanos, tavara, seksi jne. vain mielikuvitus rajana.

Monta asuntovelkaista oli enemmän tai vähemmän vapaa-ehtoisesti ruvennut pankkien vuokralaisiksi, sillä monella pelkästään korot olivat vuokrien luokkaa.

 

Kirjanpitojen "oikeellisuudesta" huolehtimiseksi pankeissa oli otettu käyttöön uusi, välttämätön sääntö.

Kiinteistön "markkina-arvo" voitiin pitää kirjoissa vanhana numerona, kunhan sille oli käyttöä. Asukit sitä vastoin alkoivat puhumaan itsestään uusmaaorjina, vaikka heillä ei perunoiden tai muiden tuotantovelvoitetta ollutkaan.

 

Tilanteen kehityksellä oli tietenkin hassu seuraus - vaikka virallinen BKT laski, niin moni huomasi lähes nauttivansa tilanteesta.

Verottajalle tilanne oli tietenkin mutkikas - valtion velkataakka nousi koko ajan ja kansainvälistä painostusta tuli harva se päivä.

Ruohonjuuritasolla moni kuitenkin totesi, että kun tässä alettiin selvästi olla irti kansainvälisistä finanssijäteistä, niin miksi niille piti maksaa "suojelurahoja"?

 

No, tilanne oli tietenkin hyvin monisäikeinen ja riippuvuus Venäjän fossiilisista polttoaineista oli arka paikka kokonaisuuden kannalta.

Toistaiseksi jonkunlainen tasapaino kuitenkin tuntui saavutetun ainakin Suomen kannalta, sillä Venäjälle kelpasi suomalainen kone kuten ennenkin.

 

Yksi ala joka oli mennyt melkoisen neulansilmän läpi oli vakuutussektori: parissa vuodessa useampi firma joutui heittämään pyyhkeen nurkkaan vahinkokorvausten takia.

Sitten kuitenkin tilanne muuttui, kun esim. palokorvaukset laskettiin murto-osaan aikaisemmista. Seurauksena oli nopeasti ajattelumaailman muutos eli säästäväisyys ja huolellisuus nousivat monella aikaisemman rikki? ostan uuden -ajattelun tilalle.

Vakuutusala muuttuikin paikallisteollisuuden kylkiäiseksi, jolloin vahinkoja korvattiin esim. osuuksilla vaatetuotannosta, joka olikin palaamassa vuosien maasta karkaamisen jälkeen.

Ihmekös tuo, kolmansista maista ei enää kauheasti tullut sarjatuotettua retkua hyllyille - samoin suutarit olivat nouseva ammattiala.

 

Sitä vastoin yksi ala oli kuihtunut aivan olemattomiin - kansainvälisestä matkailualasta ei voinut enää puhua.

Lennot olivat tolkuttoman kalliita ja taivaalla lenteli enää vain pari firmaa. Niidenkin markkinasuuntautuvuus oli lähinnä pikkupomoista ylöspäin. Kotimaan matkailu sitä vastoin eli melkoista renesanssia - Saimaa veti valtavasti kävijöitä Lapista ja Ahvenanmaasta puhumattakaan.

 

Asiaa tietty auttoi - markka.

Kun se ei kelvannut ulkomailla, niin kotimaassa se oli enemmän kuin tervetullut kaikkialla ja piti paikalliselämää varsin virkeänä. Elokuvat kaukomaista olivat tietenkin hyvin suosittuja, samoin valokuvien katselu niin tietsikalla kuin dioinakin.

 

Maailmalla puolestaan...

Kiina vasta irrotti yuan'in US$ linkityksen ja maan valuutta lähtikin nopeaan nousuun. Ulkoisesti maa näytti vahvalta, mutta Kiinan sisäiset ongelmat olivat melkoisia.

Vuosi sitten solmittu Siperia auki -sopimus Venäjän kanssa oli auttanut ruoan tuotannossa jonkun verran. Ei kuitenkaan täysin ja harva se päivä tuolta puolen pallukkaa kantautuu mellakkauutisia - sikäli kun uutisia tuli seurattua.

Asiaa ei tuolla ollut auttanut Pohjois-Korean kaatuminen, sillä sieltä oli pakolaisia virrannut joka suuntaan.

 

Etelä-Korea ja Japani olivat tehneet jonkunlaisen liiton Kiinan kanssa huolehtiakseen ruokansa saatavuudesta Afrikan vuokraviljelmiltään.

Tosin paikalliset mm. Madagaskar'illa pitivät melkoista meteliä esitellen nälkiintyviä lapsiaan peltoja ympäröivien piikkilankojen toiselta puolen. Muutamat yöllä pelloille "eksyneet" olikin varoituksen omaisesti piiskattu julkisesti paikallishallintojen toimesta.

Nuo hallitukset eivät olisikaan pystyssä ilman melkoisia aseapuja - ja huvittavasti osan aseavusta toimittaa ilmeisesti USA yrittäessään pysyä mukana asekauppiaana.

 

Intia ja Pakistan olivat olleet tukkanuottasilla Himalajan vesivarojen käytöstä jo pari vuotta, mutta onneksi ilman isompi räjähdyksiä.

Tai siis ilman ydinräjähdyksiä - siellä oli kyllä rajakahnausta ollut yhdestä jos toisesta syystä Kashmir'in suunnalla.

 

Eri puolilla pallukkaa on ollut muita pienempiä ja joskus isompia kahnauksia - esim. Venezuela ja Kolumbia satunnaisesti rökittivät toisiaan Venäjän ja USAn aseilla.

Niin paljon kuin asiat muuttuivatkin, niin niin ne vain pysyivät samoina.

 

Persianlahden seutu taas oli pysynyt yllättävän rauhallisena - yksi syy varmasti Suuren Kolmen läsnäolon lisääntyminen alueella.

USA oli joutunut joustamaan loputtomien talousongelmiensa takia jolloin sekä Venäjä että Kiina olivat tuoneet joukkojaan alueelle. Kiinallehan tuo oli yksinkertainen jatko pikkuhiljaa tapahtuneelle Afrikan miehitykselle.

Venäjä taas, jonka moni kuvitteli tipahtaneen pois valtakuvioista, oli kummasti kasvattanut vaikutustaan - varsinkin Iranin kautta.

 

Tietenkin alueella tapahtui itsemurhapommituksia harva se päivä, mutta valtaosa ihmisistä oli jo täysin puutunut noihin.

Kun öljy virtasi maailmalle, niin Tilanteen "Rauhoittajien" edut olivat kuta kuinkin tasapainossa ja Kolmikko ei kauheasti paneutunut kinastelijoiden suitsemiseen.

Realistit sanoivatkin, että sopiva kaaos piti paikalliset alhaalla, jolloin elämän eliksiiri virtasi sinne missä sillä oli oikeaa käyttöä.

 

Euroopan maista monilla oli vaikeuksia maahanmuuttajien tai näiden jälkeläisten kanssa.

Useinhan osa näistä oli vuosia saanut erilaisia tukia ja nyt kun ruokakaupat eivät kauheasti kehuneet valikoimilla, niin välillä kuka ketäkin syytettyään sytytti helposti pienemmän tai isomman kipinän.

Ei ollut väliä, vaikka kaveri oli saanut otteet hyvästä keskiluokkaisesta elämästä koulutuksen kautta jos iho oli vääränvärinen ja erehtyi väärään paikkaan/ tilanteessa - seuraukset olivat joskus äärimmäisiä.

 

Eri kaupungeissa yritettiin keskusjohtoisia ruoanjakotilaisuuksia, ulkonaliikkumiskieltoja, kaupunkien jakamista sektoreihin jne. - erilaisilla menestyksillä.

Yleisesti ottaen kuitenkaan mitään massiivista kaadetaan hallitus- tai vallankumousta ei esiintynyt, ihmisillä oli itse asiassa tarpeeksi tärppäämistä arkipäivästä toiseen selviämisessä ja toistensa kyräilyssä.  

Divide et impera ja muuta sellaista...

 

Yleisesti...

Ihmiset olivat pääsääntöisesti kuin puulla päähän lyötyjä - vuosi kerrallaan etuja ja veroja rukattiin uusiksi pikkuhiljaa kaikkialla ja joka vuosi tuntui löytyvän uusia kohteita.

Vaan koskaan ei tapahtunut tarpeeksi montaa matto jalkain alta -toimintoa yhtä aikaa, ei niin että kaikki olisivat hermostuneet ja alkaneet vaatimaan suunnanmuutosta.

 

Suomessa yhtenä vuonna tipahti kilometrikorvaukset veroeduista, toisena asuntolainan korkojen verovähennysoikeus ja myyntivoiton verottomuus jne.

Uusia veroja tuntui pulpahtelevan koko ajan: vesi-, energia-, käyttö-, lupamaksuja jne. sikisi kuin tyhjästä.

 

Verotus nousikin tasaisen varmasti ja yhä useampi tavan tallaaja lipsahti pankkien vuokralaiseksi - osa onnistui ryhdistäytymään ja jotenkin pääsemään eroon asunnostaan/lainoistaan taivas tietää miten.

Tällaiset usein muuttivat tuttujen tai muun perheen seuraan ja positiivisena puolena oli sukupolvien välisen kuilun paikkautuminen. Ehkä vanhimpien ihmisten kokemuksia kuunneltiin Toisen maailmansodan jälkeisestä elämästä ihan uudella mielenkiinnolla...

 

Monin paikoin sairaaloita ja kouluja yhdistettiin, ryhmiä suurennettiin - kunnes pikkuhiljaa työttömäksi joutuneet opettajat vain palasivat vanhoihin toimiinsa, sairaanhoitajat ja siivoajat samoin sillä kaikille kuitenkin järjestettiin ruokailu.

Tuo oli tietenkin kohtuullista kun töitä tehtiin kuten "muinoin" eli vaivaiset 3-4 vuotta aikaisemmin - joskin rennommalla asenteella. Tuo oli hyvin ymmärrettävissä, kun ei ollut pelkoa potkuista.

Mieleen tuli Neuvostoliiton kaatumisen jälkeiset mainingit - sielläkin ihmiset menivät töihinsä tottumuksesta vaikka valtion palkanmaksu oli vuosia myöhässä.

 

Yksi osa julkista sektoria joutui melkoiseen kurimukseen - yliopistot ja julkirahoitteinen tutkimus törmäsi nopeisiin rahoitusten leikkauksiin kautta linjan.

Suomessa osana ongelmaa oli uusi yliopistolaki, joka veltoitti talot järjestämään omaa rahoitustaan - mikä todellakaan ei onnistunut odotusten mukaisesti. Seurauksena oli lukukausimaksut kautta linjan, sisäänottojen leikkaukset sekä opettajille sivutöiden etsimistä muilta työaloilta.

Moni olikin vähän kuin peukalo suussa, kun joutui jättämään turvallisen akateemisen maailman leivän perässä.

 

Tietenkään kaikki ei mennyt mutkattomasti ja moni otti oman elämänsä ohjat käsiin - kuka pullon, kuka pillerien kautta tai vieläkin mielikuvituksellisemmin.

Kaikki eivät yksinkertaisesti jaksaneet menetettyään statuksensa - työnsä, kotinsa, säästönsä, eläkkeensä, perheensä jne.

Eivät jaksaneet, eivät vaikka Isoveikka pyöritti puuppituubia taukoamatta - wanhoja hyviä ohjelmia näytettiin uusien voita sitä, tätä ja tuota -parodioiden/fantasioiden sekä tietenkin näin selviän ongelmista - by Dr. Ill ja muiden johdolla.

Vihannespuutarhojen sikiäminen toi kuitenkin monelle hyvää jalat maassa -ajattelua aikaisempien Ferrari, bungalow Thaimaassa ja iso pankkitili -haaveiden tilalle. Isoista kaupungeista oli selvä suuntaus pois - megacity't ovat aina eläneet ympäröivästä tuotannosta ja nyt se oli vaikeuksissa...

 

Kaikkinensa monelle maailmassa olivat etäisyydet lähteneet hurjaan kasvuun - tarjolla ei ollut kaukomatkoja, ei syrjäisiä kesämökkejä.

Auton käyttökin oli hurjasti kutistunut, vaan ei se täysin huono asia ollut: nyt oli aikaa sanoa naapurille muutakin kuin huomenta aamulla ja iltaa illalla kotikolon ovella.

..........

......

..

>po-pop<

...avaan silmäni ja tuijotan vastapäiseen seinään - olipas visio, onneksi unta vain :-)

 

Kommentoi 

 


11.09.2009 17:42 |