NYKYSYSTEEMIN SYKLISYYS

Stoneleigh kirjoitti vuoden alussa hyvän yhteenvedon sisäkkäisistä sykleistä.

Kun useampien syklien huiput/kuopat sattuvat samaan aikaan, niin ne vahvistavat toisiaan äärimmilleen. Länsimaiseen "järjestykseen" ja ikuiseen kasvuun pohjautuva ajatus/toimintamalli on mennyt huippunsa ohi jo ajat sitten (1969 kuumatka? 1989 NLn romahdus?).

Olemmekin siirtymässä kataboliseen eli hajoamisvaiheeseen.

 

Viime vuodet on kokonaisuutena keskitytty "vain" nykytilanteen ylläpitämiseen.

Yhä monimutkaisemmat ja toisistaan riippuvaiset systeemit on pystytetty tehokkuuden nimissä (globalisaatio?) sen sijaan, että olisi panostettu tasapainoiseen ja kestävään olemiseen.

Lyhyesti siis olemme nostaneet pyramidin kärjelleen - tai oikeastaan kasanneet yhä useamman päällekkäin ylösalaisin - ja nyt keskitymme ihailemaan rakennelmaa.

 

Valitettavasti kaikki tämä on tapahtunut periferian (kolmannet maat, luonto jne.) kustannuksella ja me olemme lahjakkaasti sulkeneet silmämme todellisuudelle - meillä kun asiat ovat ihan hyvin.

Pinnan alla on kuitenkin kuplinut jo vuosia ja alammekin olla alla olevan kuvan B1-C3 leikkauspisteessä.

 

MonimutkaisuudenTaakka

Käyn seuraavassa Stoneleigh'n tekstinsä läpi suomentaen ja tiivistäen. Alkuperäinen teksti on sekä TAE'lla että TOD'lla, kannattaa kommentteja lukaista jos kieli taipuu.

 

PANARKIA SYSTEEMITEORIOISSA

Panarkia tarkoittaa hierarkisten systeemien yhteisvaikutuksia ja osakokonaisuuksien riippuvuutta toisistaan. Sitä käytetään isojen kokonaisuuksien tutkimiseen ja ymmärtämiseen.

Ekologisten syklien ehkä merkittävin tutkija Holling kehitti metsien sykleille oheisen kuvan mukaisen 3D-mallin. Esimerkin kautta ehkä helpompi ymmärtää.

 

3Dmukautuminen

Alkupisteenä kun ajatellaan palanutta metsää, niin uusille lajeille ei ole kilpailua ja tilaa sekä ravinteita on hurjasti.

Alkaa resurssien käyttö (exploitation) ja lajimäärä lähtee nopeaan kasvuun. Kasvun päästyä kunnolla käyntiin erilaisia ekologisia lokeroita tulee lajimäärän ja mahdollisuuksien (wealth) noustessa kasvavan energian/ravinteiden kierron myötä.

Samalla erikoistuminen kasvaa huomattavasti toisista riippuvaisuuksien lisääntyessä (connectedness kasvaa, punertava vaihe silmukan nousussa).

 

Kun tila "täyttyy" (metsä on korkea, eri kerroksia on paljon, lajimäärä on suuri), niin tasapaino on hyvin herkkä ja eri lajien erilaistuminen on äärimmilleen vietyä.

Uusia lokeroita ei enää oikein tule ja lajimäärä saturoituu, saavuttaa maksiminsa.

Systeemi siirtyy ylläpitämisvaiheeseen (conservation) ja näyttäisi siltä, että pitkäikäisten eliöiden suhteellinen määrä kasvaa tässä vaiheessa.

 

Korkea erilaistuminen johtaa siihen, että lajit ovat hyvin herkkiä isoille muutoksille (resilience, sietokyky laskee), jolloin uusi pöpö, ilmaston muutos, metsäpalo jne. käynnistävät helposti massakuolemat.

Tämä tietenkin vapauttaa (release) hurjasti eliöstöön sitoutuneita ravinteita (sitähän mekin olemme) kiertoon, jolloin heiluri heilahtaa toiseen suuntaan.

Lajimäärä laskee (tai romahtaa), riippuvaisuudet toisista vähenevät ja jäljelle jäävien lajien sietokyky on suuri. Lopulta alkaa paikallisen ekosysteemin uudelleen organisointi (reorganization).

Kierto alkaa uudestaan toistaen edellistä tai etsien uutta suuntaa.

 

eri_tasojen_silmukat

Syklejä on hyvin paljon, mutta niiden kiertonopeus voi vaihdella hyvin paljon (aina yö-päivä -syklistä ilmaston sykleihin eli tuhansiin ellei jopa miljooniin vuosiin).

Hitaat syklit tarjoavat "muistipankin" auttaen nopeaan toipumiseen, mutta vain jos ne eivät itse ole "laskevassa" syklissä (esim. ravinteet helposti saatavilla, eikä purkautuvan tulivuoren alle hautautumassa).

Ts. kun eri syklien romahdukset sattuvat samaan aikaan, niin ne aiheuttavat räjäytettävän pilvenpiirtäjän tapaisen pannukakku -efektin. Huipulta on pitkä matka alas, kun putoamisen hidastavat/pysäyttävät väliportaat pettävät.

 

Luonnon syklien kanssa sopusointua hakevat ja ylläpitävät systeemit ovat huomattavan kestäviä.

Nykyihmiselle kestävä maailma koostuisi näennäisesti tehottomista pienemmistä paketeista, jotka tarjoaisivat paikallisesti kaiken oleellisen (jokaisessa kaupungissa kannattaisi olla vähintään yksi oma energialaitos, jätehuolto, ruoantuotanto lähialueelta jne.).

Sitävastoin tehtaiden pystyttäminen ja tavaran kuljettaminen maailman puolelta toiselle on harvinaisen herkkää erilaisille status quo'ta horjuttaville tekijöille.

Nuo tietysti leimataan nykymaailmassa oikopäätä terrorismiksi - ja allekirjoittanutkin on henkisesti varautunut riemunkirjaviin syytöksiin tulevina vuosina.

 

Kestävän maailman tunnusmerkkejä olisivat tiukka ympäristön seuranta ja reagoiminen muutoksiin mukautumalla, ei pakottamalla takaisin wanhoihin rutiineihin kuten nyt.

Ihmisyhteisössä se tarkoittaisi myös hyviä sosiaalisia verkkoja, luottamusta kaikilla tasoilla - mutta ennen kaikkea jotain muuta kuin Barbie/Ken -johtajuutta.

Resurssien jakaminen ja käyttö olisi kaikkia osapuolia huomioon ottavaa, mutta ennen kaikkea yhteisö keskittyisi oppimaan uutta ja asenteena olisi muutos (tätä ei kannata sekoittaa Hopebaman vaalilauseeseen, jonka onttous pitäisi olla kaikille jo selvä).

Ei ihan helppoja tavoitteita, eh?


On sanomattakin selvää, että nykymaailmassa syklejä on mielettömästi (jokaisella lajilla ja ekologisella lokerolla omansa) ja kokonaisuuden hahmottaminen on vähintäänkin haastavaa.

Useimmat varmaan ovat kuulleet fraktaaleista, jotka ovat monimutkaisuudessaan enemmän kuin kauniita. Niiden selvin ominaisuus on toistuvuus ja sisäkkäisyys. Tässä on pari YouTube'lta evakuoitua visiota (klik 1 ja klik 2).

Luonnon fraktaaleista ehkä puut, kukkakaali tai aivot ovat helpoimpia esimerkkejä.

 

kukkakaali

 

ELLIOT WAVE -aallot

Elliot wave -teoria pohjautuu samannimisen miehen DOWn kulun pikkutarkkaan seuraamiseen 1920-30 -luvuilla ja niistä tekemiin havaintoihin.

Tänä päivänä EW -aallot on mukautettu sosionomiikka -ajatuksen sisään ja tuolla saralla Robert Prechter on numero 1. Sosionomiikka yhdistää yhteiskunnan tarkastelun, pörssikurssit ja vaikka minkä toisiinsa.

Osa syistä ja seurauksista kuulostaa aika ufoilta, mutta jokaisenhan pitäisi muutenkin valita itselleen ymmärrettävät faktat elämänsä perusteiksi. Tämä ei tietenkään tarkoita epämiellyttävien asioiden poissulkemista epämiellyttävyyden takia (pää pensaaseen ei kauheasti kanna).

 

Tärkein ajatus sosionomiikassa on, että ei ole tehokkaita markkinoita ja ihmisen/sijoittajien päätökset eivät todellakaan ole rationaalisia (järkiperusteisia) vaan lähinnä tunteisiin perustuvia.

Alla olevassa taulukossa on verrattu normaaleja perusidiomeja ja vastaavia sosionomiikan ajatuksia. 

 

socionomics

Muutama käännös, jotka itselleni ainakin ovat paljon loogisempia kuin "tavalliset" selitykset. Kouluselitys: lama pakottaa liikemiehet varovaisuuteen sijoitusten suhteen - vastaavasti sosionomiikka: varovaiset liikeihmiset aiheuttavat laman.

Hyvät johtajat tekevät ihmiset onnellisiksi - onnellisille ihmisille johtajat vaikuttavat kykeneviltä. Derivatiivit saavat sijoittajat ottamaan riskejä - riskinottohalu (peluriluonne) saa kehittämään derivatiiveja ja muita.

 

EW -aaltojen rakenteessa on nähtävissä 5-3 -rakenne.

Tuo tarkoittaa, että pääsuuntaan menee 5 vaihetta (3 pääsuuntaan ja niiden välissä 2 vastasuuntaan) jonka jälkeen tulee 3 -vaiheinen korjausliike (2 vastasuuntaan ja 1 pääsuuntaan).

Sisäkkäisiä, vastaavia 5-3 -rakenteita on minuuttitasolta aina vuosikymmenien tasolle.

 

EW -aaltojen ymmärtäminen auttaa ennakoimaa pörssikehityksen käännöksiä - ja pidemmälle vietynä sosionomiikka ennakoi koko yhteiskunnan tunnelmien käännöksiä.

Lyhykäisyydessään: kun 99%sesti ajatukset ja/tai tunnelmat ovat ylöspäin, niin käännös on hetikohta - tai ainakin potentiaali jatkuneen trendin venymiselle laskee koko ajan.

Ja tietenkin toisinpäin.

 

EWaallot

Esim. viime maaliskuun kuopan keskellä, sitkeimmätkin piensijoittajat heittivät pyyhkeitä kehään, kun iso käännös alkoi.

Samaiset kaverit ovat palailleet pikkuhiljaa pörssiin sekä muihin sijoituskohteisiin pitkin syksyä. Sijoitusintoa on parantanut kuukausien nousu ja mediakehuminen. Nyt kun rummutus nousun jatkumisesta ad infitum, ikuisuuksiin, on saanut vimosetkin taas hyppäämään nousun kelkkaan, niin selkeä seuraava suunta on alas.

Alla vuoden 2007 huipusta lasku viime kevääseen katsottuna.

 

EW2007lasku

DOWin kanssa tietenkin pitää olla kriittinen, sillä siihenhän otetaan uusia ja poistetaan vanhoja firmoja varsin sattumanvaraisesti.

Samoin virallisesti ei kovin helposti tule vastaan "inflaatio"korjattuja lukuja, sillä mihinkä inflaationumeroon pitäisi uskoa? Seuraavassa kuitenkin yksi logaritmiselle asteikolle laitettu, johon heitin lonkalta mahdollisen jatkumon.

Äkkiseltään voi sanoa, että 2000 huipun jälkeen on tapahtunut vain sivuttaisliikettä - ennen pysyvämpää alamäen alkua. Kaikkinensa luulen kuitenkin ettei DOWin laskemisella ole muutaman vuoden kuluttua paljon väliä - pienemmille ihmisille ainakaan.

 

inflaatio_korjattu_DOW

EW-käppyröitä miettiessä kannattaa huomata, että piikkien numeroiminen on aina helppoa jälkikäteen - ja riippuvainen jokaisen mielipiteestä.

Ts. kun ollaan menossa pisteessä x, niin seuraavan suunnan "arvailu" voi joskus tuntua noitatieteeltä. EW-käppyrät antavatkin todennäköisyyksiä, eivät mitään 100varmaa - muutoinhan tätä käyttävät olisivat imuroineet jo kaiken rahan maailmasta itselleen.

Prechter'istä kannattaa myös huomata, että mies ei usko Peak Oil'in olemassaoloon eli jokaisella meistä on omat heikkoudet ja/tai vahvuudet näkökulmasta riippuen.

 

Usein törmää tekstiin, että Prechter ei ole ollut oikeassa sitten vuoden 1987 ja että onhan pysähtynyt kellokin oikeassa kaksi kertaa päivässä. Molemmat hyviä pointteja.

Miehen heikkous (siinä kuin monen muunkin) on, että ei usko esiripun takana tapahtuvien asioiden järjestelemiskykyihin riittävästi. Toisaalta taas monet uskovat, että verhon takaa kyetään loputtomiin vaikuttamaan tapahtumien kulkuun.

Monasti romahdusta on viivästynyt pitkäänkin, vaikka systeemi olisi ollut ontto jo vuosia (NL?). Sillä on sitten seurauksena, että romahdukset (tai nousut) yllättävät suurimman osan ihmisistä täysin.

Mistä pääsen siihen, että junan edessä ei kannata seistä.

 

JOSEPH TAINTER

Miehen pyöräyttämä kuva tekstin alussa kertoo paljon ja hän yhdistää kaksi em. ajatusta hyvin.

Lyhyesti siis: tietyn pisteen jälkeen monimutkaisuus aiheuttaa systeemiin jäykkyyttä (kuolonkankeus?).Tuohon liittyen Tainter toteaa, että nyky-"demokratia" on kilpailusysteemi.

Tämä tarkoittaa, että ehdokkaat joutuvat lupauskierteeseen eli on luvattava vähintään sama kuin toinen ehdokas. Seurauksena systeemiä on pönkitettävä ohi ei-paluuta -pisteen riippumatta hinnasta ympäristölle ja/tai ihmisille.

Tämä näkyy edellisen katsauksessakin olleessa kuvassa eli velan kasvatuksen hyöty jenkkilässä on kääntynyt negatiiviseksi (ehkä emme voi enää lainata tulevaisuudesta?

Ai niin, Suomessa on tilanne toinen...).

 

USvelantuotto

Pelottavasti Tainter vertaakin nykysysteemin tulevaa romahdusta Mayojen sivilisaation pikaiseen kaatumiseen eikä Rooman valtakunnan vuosisatoja jatkuneeseen rappioon.

Tämä yksinkertaisesti siksi, että niin monet syklit ovat nyt saavuttamassa ja/tai ohittamassa huippunsa.

 

Sivustojen painopiste eli korkean EROEIn energialähteiden selvä alamäki, vaikka asiasta ei mediassa kerrotakaan, ennakoi myös "nopeaa" romahdusta.

Lyhykäisyydessä voi sanoa, että korkea EROEI on mahdollistanut hurjan energian "ylimäärän" joka puolestaan on mahdollistanut ylimonimutkaisten systeemien rakentamisen.

Ei tarvita Kalle-Karhu ruudinkeksijää helpon energian alamäen seurauksille...

 

Toinen Tainter'in painottamansa asia on, että enää ei tule tapahtumaan paikallista romahdusta.

Jokaisen pitäisi tuo ymmärtää (ja hyväksyä?) nyky-systeemiin riippuvuussuhteiden takia. Seurauksena viime vuosien "ihanuus", globalisaatio, on ensimmäisiä kun sanoo hei-hei.

Tuon kylkiäisenä menee tietenkin nykyinen finanssisysteemi, mutta kuten arvata saattaa rimpuilu molempien tapahtumien vastustamiseksi tulee olemaan aivan uskomatonta.

 

Itse pääsin näihin isoihin aaltoihin mukaan tästä kirjasta - ja nyt puhutaan tosiaan isoista aalloista :-)

 

Tämän tarinan itseäni ehkä eniten huolestuttava puoli on ikävän yleinen asenne: seuraavassa elämässä (uskonnosta riippuen) pääsee pois tästä kierrosta/olemisen tasosta, taivaaseen, nirvanaan, pelastukseen jne.

Kaikki tällaiset ajatusmallit tietenkin kannustavat osaltaan siihen, että tästä maailmasta ei tarvitse oikeasti pitää niin paljon huolta.

Luoja, Allah, Lentävä Spagettihirviö, kuka/mikä kenellekin huolehtii enemmän tai vähemmän muista kunhan minä olen siirtynyt sinne parempaan paikkaan.

 

Toisaalta taas elämän kertaluontoisuuteen (tai jotakin) pitäytyvillä ei ehkä ole senkään vertaa tarvetta huolehtia tästä maailmasta (kommunistinen Kiina?).

Itselleni kuitenkin intiaanilausahdus, että maailma on meillä lainassa lapsiltamme seitsemänteen polveen, antaa vähän asiallisemman ajatusmallin. Heilläkin oli paljon omia ongelmia ympäristönsä kanssa tasapainon etsimisessä, mutta kenelläpä ei...

Toivottavasti tämä ei nyt kauheasti saa ketään punaista näkemään, mutta jokainen miettiköön omalta kohdaltaan tuotakin.

 

Valtaosan ihmisistä keskittyessä johonkin TV-hömppään, potenssilääkkeisiin ja kauneusleikkauksiin, muhkeimpiin lomakohteisiin, pronoon jne. samalla kun olemme massiivisen lajituhon keskellä, niin ei voi kuin puhallella rauhallisesti.

Tällä hetkellähän valtioiden ja keskuspankkien johtoporsaat vaikuttavat fiksuilta, koska systeemiä ylläpitävät henkselit eivät ole pettäneet. Voin vain kuvitella sen vinkumisen ja syyttelyn, kun alamäki pörsseissä taas käynnistyy - siinä äkkiä haihtuu illuusio nykyisen keulamiehityksen erinomaisuudesta.

Se puolestaan avaa ovia moniin historiastakin tuttuihin kaavoihin...

 

Kommentoi 

 


10.01.2010 09:23 |