AJAT MUUTTUVAT, ENTÄ IHMINEN?

Kirjoitan taas vaihteeksi syklisyydestä, sillä sitähän elämä on. Syntymä, elämä, kuolema noin lyhykäisyydessään.

Tietenkin eri koulukuntien kannattajilla (talous-, teknologia-, filosofia- jne. uskovaiset) on lähes poikkeuksetta ajatus, että olemme matkalla A'sta B'hen. Se, että matkassa on ylä- ja alamäkiä, ei estä pitämästä "loppumaalia" väistämättömänä.

Toisin sanoen elämänkatsomus on lineaarinen, kuin juna kiskoilla - ja päätepysäkki tulee ajan kanssa.

Vai kuulostavatko "teknologia kehittyy aina", "talous nousee pitkässä juoksussa", "meidän filosofia/ ympäristökatsomus/ uskonto jne. on paras ja laajenee/ hyväksytään vielä kaikkialla" tutuilta? Ei ole mahdollista, että minun/ meidän katsantokannalle tulisi tien pää vastaan.

 

Historia on hassu "kirja" katsella - siellä on yhtä ja toista noussut - ja hävinnyt kirjanpidosta. Uskontoja, kuninkaita, yhteiskuntajärjestelmiä - ja lähes poikkeuksetta kaikkien em. alamäet/ romahdukset olivat sidoksissa talouden heilahteluihin/ ääritilanteisiin.

TAE'lla Stoneleigh kirjoittikin hyvän pätkän keskiaikaisista talousaalloista, joiden kuplien muodostumisessa oleellisena osana olivat luotottaminen ja alkeelliset sijoitusinstrumentit.

Huh? mutta, mutta - ei silloin ollut tietsikoita. No ei ollut, ei. Minkä tietenkin pitäisi kertoa myös vähän ihmisestä yleensä, nykyisestä tilanteesta - ja sen mahdollisesta todennäköisestä (väistämättömästä?) päätepisteestä.

Jep, ei taivaspaikkaa rahakeitaalla kaikille - ja itse asiassa harvemmalle kuin yleensä kuvitellaan.

 

Stoneleigh'in mainitseman Fischer'in kirjan olen lukenut pari vuotta sitten, suosittelen lämpimästi. Loppupuolen tekstien kaverina suosittelen Tainter'in kirjaa, joka ei ole edes kauhean paksu (reilu 200s).

Molemmat antavat "hiukka" laajemman käsityksen nykymenon taustoista - ja siitä, että tilanne ei ole mitenkään uusi. Ihminen, ihminen... ei niistä matelijan aivoistaan pääse eroon kovinkaan helpolla - kaunopuheista huolimatta.

Ihminen on pitkälti laumaeläin - ja kun yleinen mieliala kääntyy, niin sen takaisin pyörähtäminen on vaikeaa. Lyhyen ajan tuottoajattelu runttaa "surutta" pitemmän aikajänteen ajattelun. Näin ennen - ja näin on nytkin.

 

Eurooppalaisessa talouselämässä on selvästi ollut useampia Suuria Huippuja. Yksi sellainen oli 1200-1300-lukujen vaihteessa parin sadan vuoden nousun jälkeen.

Tuolloin tilanne eteni huomattavan hitaasti, toisin kuin tänä päivänä. Joka tapauksessa tapahtumien kehitys muistuttaa vimosta 100 vuotta varsin paljon.

1000-luvulta alkaen kasvava väestö tarvitsi enemmän rahaa käyttöönsä. Kun hopean/kullan tuotannot eivät pysyneet yleisen mielialan (talouskehityksen) mukana, seurauksena oli kolikoiden laimennusta, arvoesineiden sulatusta ja uusien kolikoiden lyömistä.

 

Tämä ei yleiseen buumin vaatimuksiin riittänyt, joten raha sai uusia muotoja: korut, turkikset, hienot kankaat - ja jopa kirjat kävivät rahana. Samoin paikallisesti tärkeät hyödykkeet kelpasivat rahana - esim. Etelä-Euroopassa mausteet. Pankkien väliset siirtoshekit, tavaran toimitussopimukset jne. (ts. futuurit) tulivat myös laajempaan käyttöön. 1200-luvulla. Mh-hmmm...

Silloisen systeemin avainasemassa olivat kauppiassuvut, varsinkin Italiasta Lähi-Idän suuntaan kauppaa käyvät talot olivat vahvoilla. Koska kirkko tuohon aikaan kielsi koron, niin paperi-instrumenteilla voitiin tämäkin "ongelma" korjata. Ihmisen mielikuvitus ja ahneus, eh ;-)

Kauppiassuvut lainoittivat lopulta kuninkaita ja paaveja myöten Eurooppaa ristiin rastiin. Tilanteen niin vaatiessa kauppiaiden pankit lainasivat toisiltaan kuten tänäkin päivänä.

 

Kauppiaiden varallisuus oli pitkälti kiinni kuninkaiden sotaretkien yms. rahoituksessa, omien ostoksien maksuissa, sijoituksissa - ja varsin pienin osin likvidinä "omassa säästöpossussa". Tämä tarkoitti samaa kuin nytkin - ongelmat jäädyttivät rahaliikenteen ja seurauksena -yllätys, yllätys- oli pankkien kaatumisia.

Käytännössä siis esim. kuningas Edward I'n kauppakaveri, Ricciardi, oli kuin nykyinen UK'n Northern Rock eli haki kunkulle lainaa muilta kauppiassuvuilta toimien itse välittäjänä.

 

Kun Englanti aloitti sodan Ranskaa vastaan 1294, niin yhteydenpito Englannin ja Italian välillä vaikeutui. Samoin epäilykset sodan lopputuloksesta johtivat epäluuloisuuteen ja rahan liikkumisen pysähtymiseen.

Tuloksena oli alkava alamäki, joka johti seuraavina vuosikymmeninä monien Italian kauppiassukujen talouden -ja pankkien- keikahtamiseen. Ensin meni Siena'n pankki 1298 ja pian seurasi firenzeläisten pankkien jono. Mm, systeeminen riski? Tai ristikkäissidonnaisuudet? Ei mitään uutta auringon alla >:-(

 

Kaikkinensa voi sanoa, että keskiaikaiset rahamiehet osasivat keinotella ja laskeskella yhtä ja toista ihan pelkkien helmitaulujen ja roomalaisten numeroidenkin avulla. Samoin silloinen tilanne on kuin vimoset 10v nykymaailmassa - rahaa ja sijoitusinstrumentteja oli jos jonkunlaista liikkeellä. Tilanne muuttui täysin 1280-luvulta tultaessa vuoteen 1300 - ja se oli vasta alkua.

Talouden alamäen kaverina olivat kansalaisten kasvava verotus (huh - historian havinaa?), joka johti monin paikoin viljelytilojen hylkäämiseen ja ihmisten muuttamiseen kaupunkeihin. Kukaan ei tainnut ajatella, että kaupungeissa ei ruokaa kasvatettu...

Lopullisena niittinä oli Musta Surma, jonka viimeisteltyä finanssikriisin aloittama rytinä, monin paikoin väestötiheys palasi aikaisempaan vasta 1600-luvulle tultaessa. Ja viime vuosinakin on tainnut jotain pöpöjä olla liikkeellä :-/

 

Tavaroiden hintakehitys ja sen seuraukset olivat tylyjä - hylättyjä taloja, tiloja, tavaraa jne. loputtomiin. Ostajia ja rahaa, joka oli palannut takaisin lyötyjen hopeakolikoiden tasalle, ei niinkään. Tilanne johti massiiviseen deflaatioon kautta linjan.

Hmm - ja mistähän tässä on allekirjoittanutkin vimoset pari vuotta puhunut? Seuraava lainaus kertonee paljon - ja pitäisi mietityttää jokaista.

 

The reactions of bankers to both medieval and modern credit crunches are strikingly similar. In 1294, the Ricciardi said that "it seems that money has disappeared". Seven centuries later, in September 2008, a senior banker lamented in The Times that "there is no capital left in the world".

Keskiaikaisten ja nykyisten pankkiirien kommentit tapahtumiin ovat kovin samanlaisia. 1294 Ricciardi totesi, että oli "kuin raha olisi kadonnut". Syyskuussa 2008 ison pankin nimimies manaili The Times'in sivuilla "maailmassa ei ole enää kapitaalia" (oma suomennos).

 


 

Olen viime aikoina pyöritellyt päässäni miten tänä päivänä vuosituhantinen hierarkiapyramidi on muuttunut radikaalisesti aikaisemmasta. Historiallisesti katsottuna laaja keskiluokka on hyvin epänormaalia.

Yleensähän puhutaan pyramidista. Alla muutama kuvatus ajatuksieni kaveriksi.

 

Ilman fossiilisia polttoaineita yhteiskuntarakenne on muistuttanut todella leveäpohjaista pyramidia (A) eli kiertelijäheimot ja pienet maanviljelijäyhteisöt.

Eri asteisia, lähinnä orjavoimalla pyöriviä, yhteiskuntia on ollut kautta historian paljon. Niissä väestön yhteiskunta-aseman jakauma on ollut kaiketi tyyliä B.

"Muinaiset" Rooma, Egypti, Kreikka, mayat, Kiina, Korea, Japani, Intia, Burma jne. ovat ehkä parhaimmillaankin päässeet vain C'n näköiseen olotilaan. Nuokin pitkälti ison orja(tasoisen) työvoiman ansiosta.

 

Kun polttomoottori tuli käyttöön 1800-luvulla, niin yhteiskuntarakenteen pyramidi alkoi muuttua varsin nopeasti/rajusti suuntaan D-E. Tänä päivänä länsimaat ovat selkeästi E-F-tasoa, joskin koko maailma huomioon ottaen tilanne on sittenkin tasoa B-C.

Hirtehishuumorilla laitoin vaihtoehtoiset G-H kuvat näkösälle - niitä vastaaviin ajatuksiin kun törmää vähän kaikkialla. Poislukien fuusioenergian äkillisen läpimurron tai alien'eilta saatavan ultraenergiamoottorin, niin en näe tuollaisia kehityssuuntia seuraavaan sataan vuoteen - jos koskaan.

Tietenkin scifi'ä mukelona loputtomiin ahmineena - hyperkoneistettu yhteiskunta, jossa aivoimplantit, nanotietokoneet, itse-itsensä energisoivat kulkuvälineet yms. olisi kiva kokea. Mutta noiden haaveiden realismi tulee olemaan koetuksella seuraavien vuosikymmenten kyydissä.

 

Kuvasta vielä sellainen huomio, että kuvitteellisen puolivälin (lonkalta heitetty viiva kuvassa) hierarkiassa ohitettuaan varsin usein ihmiset tuntuvat lipsahtavan ylimys -asenteeseen. Tahtoo sanoa, jotta "alapuolella" olevat eivät ole fiksuja, ansaitse sitä mitä saavat jne. Sekä tietenkin oma erinomaisuus - johtuen saavutetusta asemasta?

Asiaan liittyy monella ihmisellä gigamainostamisen ajamana viime vuosien megalainoituksella ostettu keski/yläluokkaisuus. Osalla näistä "paremmista" (menestyvistä/ rahakkaammista? kauniimmista/ plastiikkakirurgisesti viritetyistä?) ihmisistä on mielestäni -kevyesti sanottuna- karannut mopo käsistä.

 

Käytännössä tämä tarkoittaa taloudellista tilannetta, jossa tulot ja menot on laskettu varsin lähelle toisiaan. Hätätilanteessa (työttömyys, sairaus yms.) menojen kattamiseksi joudutaan helposti turvautumaan pikavippeihin jne. joista ei pääse eroon vaikka tilanne "normalisoituisikin".

Kierre johtaa pahenevaan ongelmaan: menoja on liikaa, mutta yhteiskunnallisesta "asemasta" kiinnipitäminen ei anna mahdollisuutta tarpeellisiin muutoksiin, ei ennen kuin on pakko. Tuo tarkoittaisi tietenkin omaisuuden realisointia - auton, veneen, mökin jne. myyntiä/vaihtoa pienempään.

Yksittäinen ihminen/perhe vielä ehkä saa taloutensa tasapainoon, jos yleinen talous on "kohtuullisessa" vedossa. Entäs jos tulee se toinen lamalompsahdus? Kuinkahan käy satojen - tuhansien - satojen tuhansien ihmisten/perheiden lainojen/velkojen kuoletusten?

Vinkki - liikaa myyjiä ja hinnat romahtavat.

 

Sitten on toiset kaverit, jotka ovat päässeet päättäjäpönttöihin ammattiliittojen, koulujen, laitosten jne. pomoiksi. Viime viikolla taisi töllössä olla joku nimi-ihminen, joka vain papukaijana hoki, että "eläkeikiä on nostettava", "työn tuottavuutta parannettava" yms. wirallisen kasvun hokemaa.

Ei ole kaveri tainnut pysähtyä miettimään, että miten teollisuustuotannon 50v kehitys päättyy (edellyttäen, että se jatkuu nykyisellään). Tarkoitan tietenkin miten automatisointi on useimpien hyödykkeiden tuotannossa viety varsin pitkälle.

 

Miten siis Suomessa keskiluokkainen, teollisuudessa työskentelevä kaveri saa pidettyä työpaikkansa automaation vielä edetessä?

Ei niitä työpaikkoja teollisuuteenkaan loputtomiin lisää tule, ei vaikka puhuvat päät töllössä niin hokevat. Vaihtoehtoisia työpaikkoja 50v ex-paperi-, metalli- yms. miehille/naisille ei myöskään välttämättä löydy - varsinkaan SuperLamassa.

 

Jos fossiilisia polttoaineita olisi loputtomiin, niin pian loputkin teollisuuden työpaikat purjehtisivat Aasiaan 100varmasti (halpa työvoima/ kuljetus). Ei siinä kauheasti eläkeiän nostaminen auta, jos ei ole töitä.

Mutta tällaiset tuumailut eivät tunnu eksyvän suomalaisten johtoporsaiden päähän.

Tähän liittyen CNN'lle oli juuri eksynyt samankaltaisia pohtiva teksti - "mitä jos korkeaa työttömyyttä ei voida poistaa"? Suomalaisittain Ari Ojapelto on kirjoittanut asiasta jo vuosia. Mukava tietää, että edes joku tiedostaa ongelman.

 

Automaation ja työpaikkojen siirtyminen johtaa väistämättä tilanteeseen, jossa ihmiset teollisuusmaissa myyvät toisilleen palveluja.

Tuo ei sinänsä ole huono asia - mutta edellytys systeemin toimimiselle on, että energiaa kaukomaiden tehtaiden pyörittämiseen riittää halvalla loputtomiin. Ja tavara löytää tiensä tänne toiselta puolen palloa. Molemmat taas ovat vähintäänkin epätodennäköisiä maailmantalouden nikotellessa oikein urakalla...

 

Näiden pähkäilyjen kylkiäisenä jokaisen olisi kaiketi syytä vähän pohtia em. kuvatusten kertomaa. Mitä tehdä, jos/kun hierarkiat menevät mankeliin ja ekologinen/ ekonominen lokero vaihtuu omalla kohdalla?

Jotenkin tuntuu, että em. esimerkit - päättäjiksi päässeet ja näennäisesti keskiluokkaiset - kuvittelevat ettei heitä tulevat talousturbulenssit hetkauta. Ei, se vaatisi ajattelua ns. laatikon ulkopuolelta (engl. outside of the box).

Pelkäänkin, että useimmat jäävät kiinni ns. housut kintuissa tapahtumien alkaessa vyörymään :-(

 

Mielestäni ym. kysymykset ovat akuutteja varsinkin Suomessa, koska meillä ei ole omia fossiilisia polttoaineita (ja tärkein energian toimittajamme oli? ja jota kannattaa vähätellä julkisesti...). Miten moni nykyihmisistä täällä olisi valmis osallistumaan esim. maanviljelyyn ja metsien hoitoon sodanaikaisen säännöstelytalouden keskellä?

Entä vaatteet? Muu kulutustavaratuotanto? Argh, aika kaukaa nuo taitavat tänään tulla - kiitos globalisaation.

Perusenergian tuotanto (ruoka ja energia) on kautta historian kuitenkin vienyt leijonan osan yhteiskunnan resursseista. Tällä hetkellä noihin menee valtavasti fossiilisia energioita - jotka ovat länsimaissa mahdollistaneet keskiluokkaisuuden ennennäkemättömässä mittakaavassa.

Väitänkin, että meillä on edessä melkoinen "mukautuminen" - nätisti sanottuna.

 

Noita kuvatuksia pohtiessa on aika hupaisaa myös miettiä miten ne muistuttavat nykyistä, länsimaista väestön ikäjakaumaa.

Niin - ja tulevien tapahtumien rinnalla voip miettiä vertailun vuoksi Pitkää Lamaa 1800-luvun lopulta. Esim. UK'n kohdalla puhutaan vaatimattomasti 1873-96 Lamasta - kevyt 23 vuotta.

 

O, sen verran vielä on lisättävä, että fossiiliset polttoaineet ovat mahdollistaneet historiallisen suuren kuplan. Mitä isommat juhlat, sitä suurempi krapula?

Ehkä yllä oleva teksti auttaa myös hyväksymään tosiasian, että nykyisen kuplan puhkeaminen on riippumaton fossiilisista polttoaineista. Ihmisluonto. Siinä on oikea "syyllinen". Mikä tietysti aina peiliin katsoessa meinaa vähän kirpaista :-/

 

Kommentoi 

 


09.09.2010 12:38 |