ÖLJYÄ MYYVÄT MAAT KÄYTTÄVÄT ITSE YHÄ ENEMMÄN

Viimeiset viisi vuotta maailman öljyntuotanto on pysynyt kuta kuinkin paikallaan eli 73-74 milj. tynnyriä päivässä (mtp). Siitäkin huolimatta, että markkinoilta on tullut hintasignaalia tuotannon nostoon (jos joku siis ei ole huomannut öljyn hinnan armotonta kiipeämistä vimosten 10v aikana).


Mitä ilmeisemmin uuden öljytuotannon saaminen "on-line" ei olekaan ihan läpihuutojuttu, vaikka ekonomistit toista olettavat. Yllä maailman öljyntuotanto vuosittain.

Tuotanto-ongelmien kylkiäisenä valtamediassa on jäänyt täysin huomiotta se, että öljyntuottajat itse kuluttavat yhä enemmän (taulukko sivun alalaidassa). Tuottajien vienti on itse asiassa laskenut seitsemisen %a vuodesta 2005. Tuo tietenkin tarkoittaa ostajien kesken huutokauppatyylistä kilpalaulantaa.


Eurooppalaisittain hyvin tärkeä alue on Pohjanmeri. Kuvassa näkyy hyvin öljyntuotannon kausivaihtelu tuolla, mutta yleissuunta on pelottavan jyrkästi alaspäin. Pohjanmerellähän huipputuotanto vuonna 1999 oli n. 6 mtp.

Lyhykäisesti sanottuna Pohjanmeren öljyntuotanto on puolittunut kymmenessä vuodessa.


Yllä on vertailtu Texas'in ja Pohjanmeren öljytuotantoa vuosittain tuotantohuippujen (+/-10v) ympärillä. En teistä tiedä, mutta minusta nuo kovasti muistuttavat sivuston etusivun teoreettista tuotantohuipun kuvaajaa.

Kannattaa huomata, että molemmilla alueilla tuotannosta ovat vastanneet täysin vapaasti kaupalliset firmat parhaan mahdollisen teknologian siivittämänä - eivätkä usein epäpäteviksi haukutut valtiolliset öljy-yhtiöt.


Jatkoja ajatellen merellä öljyntuotannon alamäki voi olla hyvinkin erilainen (lue: loppuu kuin seinään hetkellä x), koska jossain välissä laitteistojen ylläpitäminen syö enemmän energiaa kuin kentistä vielä saatava öljy sisältää.

Merellä tuskin tullaan näkemään Dallas'ista ym. tuttuja pikkupumppuja, joista jokainen tuottaa esim. Teksasissa vielä joitakin kymmeniä tynnyreitä päivässä. Maalla noiden huoltaminen ja öljyn keräys on huomattavasti helpompaa ja ennenkaikkea energeettisesti halvempaa.


Yllä maailmanlaajuinen öljyntuotanto kuukausittain tärkeimmät maat listaten. Iraq on usein mainittu maailman pelastajana, mutta ei sieltä kovin valtavasti ole viime vuosina tavaraa maailmalle tullut.

Meidän kannalta Iraq'in oma kulutus on sotatilan miehityksen ansiosta varsin alhainen. Jokainen voi pohtia öljyn "moraalista" hintaa tuolta... Persianlahdesta on kaikkinensa tulossa melkoinen murheen kryyni meille kaikille, vaikka useimmat eivät ehkä ole asiaan kiinnittäneet juuri huomiota.


Yllä vastaava kuvaaja OPEC-maiden kohdalla. On hyvä tietää, että mm. Saudi-Arabialla on maan päällisissä varastoissa parisen milj. tynnyriä. Tuo tarkoittaa, että maa voi tarpeen mukaan "hukuttaa" markkinoita ylitarjonnalla jonkun aikaa.

Toisin sanoen tuo vuoden 2005 raaka-öljyn maailmanlaajuinen tuotantohuippu on mahdollista PR-mielessä hukuttaa joksikin aikaa. Sitä vastoin pysyvä tuotannon nosto on vähintäänkin kyseenalaista.

OPEC-maista varsin moni on jo ohittanut tuotantohuippunsa. Samoin useat maat ovat myöntäneet ettei heillä olekaan ihan niin laajoja esiintymiä kuin aikaisemmin on väitetty (näistä tosin ei soomimediassa ole muistettu mainita).


Maailmanlaajuisessa öljyntuotannon raportoinnissa on hyvä tietää myös, että raakaöljyn lisäksi tuotantolukuihin sisällytetään synteettinen öljy (Kanadan tervahiekasta, hiilestä yms. tehty), nesteytetyt kaasut ja bionesteet. Noiden lisäys viime vuosina on siis saanut pidettyä maailman "öljyntuotannon" tasanteella.

Usein tulee minullekin mielipiteitä, että kyllä maailmassa öljyä riittää - jossain muodossa. Täysin totta, mutta lopputuotteeksi saaminen ei ole sormien napsautuksella tapahtuvaa. Kaasusta yleisesti puhutaan pelastajana, mutta pelkästään sen kuljetus on ihan oma ongelmakenttänsä.


Yllä Kanadan öljyntuotannosta käppyrä. Siellähän tervahiekasta tosiaan tehdään paljon synteettistä öljyä, mutta kuten näkyy niin tuotannon kasvatus ei tuollakaan ole niin yksioikoista. Tietenkin on huomattava, että maailman talouskyykkäys 2008-09 ei kannustanut tuotannon kasvatukseen.

Synteettisestä öljystä on hyvä muistaa, että lähtömateriaalista saadaan hyvin pitkäketjuisia hiilivetyjä. Ne on puolestaan pilkottava pienemmiksi, jolloin lähtötilanteeseen verrattuna tilavuus kasvaa. Nimellisesti siis saadaan enemmän tavaraa - mutta laskuissa ei yleisesti huomioida itse prosessin energiankulutusta mitenkään.


Samoin on huomattava, että maailmalla ei ole kovin paljon raskaan ja superraskaan (eli näiden pitkäketjuisten hiilivetyjen) öljyn prosessointiin kykeneviä öljynjalostamoita. Noiden rakennus on taas oma energia"hukkansa" rakennusajoista puhumattakaan.

Raskaita öljylaatuja löytyy esim. Saudi-Arabiasta, Venezuelasta, USAsta ja eurooppalaisittain Balttiasta ns. öljyliuskeiden muodossa. Näissä on ongelmana kuitenkin myös runsaat epäpuhtaudet - joiden poisto on oma taiteenlajinsa.


Kaiken ylläesitetyn kaverina on varsin "hilpeää" katsoa EIAn, jenkkilän energiainformaatio -ministeriön öljyntuotannon ennusteita viime vuosilta. Kaverit selvästi elävät runsaudensarven maassa.

Huomatkaa, että jos nyt olisimme 2007 ennusteen ulottuvuudessa, niin maailman tuotanto pitäisi olla n. 5 mtp korkeampi. Tuon jo pitäisi pistää miettimään em. puljun (ja muidenkin virallisten tahojen) esittämiä ennusteita.


Iso ongelma tulee tietenkin siitä, että myös tässä maassa johtotasoilla elämää rakennetaan näiden ennusteiden antaman pumpulimaailman mukaan.

Kun kokonaiskuvioon otetaan mukaan jo alussa mainittu öljyntuottajien oman kulutuksen jatkuva kasvu, niin edessä ei oikeastaan muita olekaan kuin ongelmia.


Yllä olevassa taulukossa näkyy hyvin miten öljyä tuottavien maiden oma kulutus on kasvanut koko ajan. Selitys löytyy esim. tuottajamaiden väestönkasvusta. Saudi-Arabiassa väestö on vuodesta 1961 kevyesti yli kuusinkertaistunut eli 4 milj. > 27 milj.

Tuottajamaiden öljynvienti on laskenut 46 mtp'sta 43 mtp'in eli seitsemisen %a vuoden 2005 jälkeen. Pelkästään tuo aiheuttaa öljynhinnalle nousupaineita. Ostajamaiden vaihtoehtoina ovat hintakilpailu, raakaöljyn käytön vähennys ja vaihtoehtoisten energialähteiden etsiminen.

Jos öljyntuotannon alamäki on rauhallinen, niin yhteiskunnat luultavasti pystyvät mukautumaan tilanteeseen joten kuten. Pienetkin häiriöt systeemissä (toimitukset jäihin riitojen ja/tai selkkausten kylkiäisenä) voivat vetäistä systeemiltä ns. maton alta, jolloin käyttörajoitukset tavallisille ihmisille ovat lähes väistämättömiä.


Tämä on sitä Export-land -mallia (linkissä lisää tekstiä) käytännössä eli maan öljyntuotannon lasku ja oman kulutuksen kasvu helposti poistavat tuottajamaan öljyä myyvien listoilla alle kymmenessä vuodessa. Eurooppalaisittain paras esimerkki on tietenkin Englanti - ohitettuaan tuotantohuippunsa maasta tuli öljyn netto-ostaja jo 2007.


Kaikkinensa öljyn tuotantotilanne näin suomalaisittain "hiukan" huolestuttaa. Sitten kun esim. tässä linkissä kommenttiosion 3. teksti kertoo kotimaan virkamiesten "pää pensaassa" -elämän hätkähdyttävästi, niin reaktiot ainakin allekirjoittaneella ovat: itkenkö? nauranko? revinkö hiukset päästäni? -tasoisia.

Vuodesta 2011 on tulossa Suomelle hyvin ratkaiseva monessa asiassa.

Kunhan ei tämä(kin) juttuni olisi sellainen mitä ei missään valtamedian julkaisuissa mitenkään noteerattaisi... Koittakaa siis linkittää juttua mahd. laajalti, kiitos. Asioista pitäisi keskustella ihan aikuisten oikeasti, eikö?


Muutama linkki TOD'ilta, noista voip lukea myös kommentteja (vain englanniksi).

  • Tietojen piilottelua monimutkaisuuden avulla - linkki
  • Uusi kaikkien nesteiden tuotantohuippu - linkki
  • EIAn tuotantoennusteet - linkki

Kommentoi 



14.01.2011 05:11 |