IMPERIUMIT TULEVAT JA MENEVÄT - TOISET HISSUKSEEN, TOISET...

Yllä kohtuullisen hyvä kartta (klik isommaksi, 1Mb) jenkkilän sotilas- ja muista tukikohdista. Edesmennyt Chalmers Johnson (haastatteluja täällä) totesi virallisia jenkkitukikohtia olevan seitsemisen sataa - sekä CIAn salaisia vankiloita, koulutustukikohtia jne. kolmisen sataa. Tässäkin puhutaan yli tuhannesta tukikohdasta.

En tiedä muista, mutta minulle pysyvät tukikohdat kaikilla maailman kolkilla kertovat jotain jenkkijohdon asenteista ja oletuksista.


Jenkkilässä pelättiin Toisen Maailmansodan jälkeen maan vaipuvan takaisin lamaan sotilaiden palatessa kotiin. Asialle tietenkin piti tehdä jotain. Monen lailla väitän, että maa ei koskaan palannut rauhan ajan teollisuustuotantoon tai talouden pitoon.

Itse asiassa tilanne on pahentunut vuosi vuodelta ja tällä hetkellä eri asejärjestelmien tuotantolinjat tuolla on hajautettu kaikkiin osavaltioihin. Näin kongressiedustajia voidaan aina pelotella työttömyydellä jos armeijan rahoituksesta leikataan.

Kannattaa muistaa, että varastoissa olevat aseet eivät itsessään tuota mitään joten niitä pitää päivittää ja/tai kuluttaa. Ei olekaan ihme ettei vuoden 1945 jälkeen taida olla yhtään vuotta kun US-maihinnousukenkä ei ole jossain vieraassa maassa käynyt saapastelemassa ei-toivottuna.


Jenkkiteksteissä usein tulee vastaan heitto, että jos Eisenhover'in lähtiessä eläkkeelle olisi kuunneltu hänen puhetta tarkemmin, niin tilanne olisi nyt jotenkin erilainen. Ike'han varoitti nimenomaan armeija-teollisuuden (military-industrial) noususta ja sen voimasta maan politiikan ohjaajana.

Ei-jenkkinä joutuu kyllä huomauttamaan, että Ike'n valtakaudella Väli- ja Etelä-Amerikassa tehtiin järjestelmällistä demokraattisten johtajien ja -liikkeiden teurastusta. Samoin Ike'n aikana mm. Iran'in demokraattisesti valittu Mossadeq syöstiin vallasta nykyisen BPn tieltä - muista Lähi-Idän peiteoperaatioista puhumattakaan. Hmm...


Lähi-Idästä päästäänkin öljyyn. Öljyalan tuotantotaiteilusta olen kirjoitellut jo vaikka kuinka, mutta tuore Wikileaks'in juttu kuinka Saudi-Arabia on valehdellut omista öljyvaroistaan jopa 40%a kertoo tylyä kieltään todellisuudesta.

TOD'illa julkaistiin välittömästi vuosien varrelta kokoelma tekstejä, jotka ovat juuri tällaista todellisuutta ennakoineet. Kannattaa vilkaista. Ensimmäisessä kommentissa jo tulee nykymenoon liittyvä doublespeak hyvin esiin: Aramco'n mies toteaa ettei usko öljyhuippuun, mutta ennakoi öljytuotannon lähtevän piakkoin pysyvään laskuun. Huh?

Tähän liittyen on aika huolestuttavaa kuulla, että jenkkien valtamediassa "rauhallisillakin" kanavilla kannustetaan diktaattorien tukemiseen. Tässä tuore video Egyptistä mitä tuo tarkoittaa (HUOM! katsominen voi aiheuttaa pahoinvointia). Lätäkön takana äärioikealta tavalliseen tapaan tietenkin huudellaan, että pitäisi vain käydä ottamassa Kuwait'in ja Iraq'in öljyt parempaan talteen.


Sinänsä kun katsotaan jenkkilän poliittista lähihistoriaa, niin Eisenhover ja jopa Nixon olisivat äärivasemmistoa jenkkilän poliittisella näyttämöllä tänä päivänä. Hullua, eikö? Tässä tuore Obaman haastattelu, missä mies nimenomaan kieltää aikovansa kaventaa tuloeroja jatkossa.

Edellä listattujen tosiasioiden valossa on omalla tavallaan kornia lukea Hersh'in tekstiä, että hän on pettynyt Obaman valintoihin ja toimiin.


Minä luulen, että imperiumin johto (ei tarkoita poliitikkoja) on jo vetänyt johtopäätökset siitä millaisia hanttikortteja pelissä on enää jaossa. Seurauksena homman nimi jenkkiasenteella on tietenkin tupla-tai-kuitti.

Kun muistaa Dick Cheney'n sanat Iraq'ista, niin ymmärtää miksi viimeiset kymmenen vuotta ovat menneet kuten ne ovat menneet. Yritys on kova, joo, mutta Afghanistan'in retkestä saattaa tulla jälleen yhden imperiumin hautausmaa. Hassua, että historiasta eivät johtoporsaat tunnu oppivan mitään...

Valitettavan usein ihmiset ovat huonoja tunnustamaan virheensä eli saavutetuista eduista yritetään pitää kiinni viimeiseen asti. Seurauksena silkkihanskat otetaan yhä useammin pois käsistä.


Yllä William Blum'in sivuilta kartta myönnetyistä tai salatuista pommituskampanjoista, salamurhista jne. jenkkilän toimesta Toisen Maailmansodan jälkeen. Miehellä on kaksi erinomaista kirjaa Killing Hope ja Rogue State, molempia suosittelen lämpimästi. Vastaava opus UKn touhuista demokratian "puolustajana" on Mark Curtis'in Web of Deceit.

Molemmat ym. herrat ovat kirjansa aineiston keränneet USAn ja UKn julkaisemista virallisista papereista. Yleisesti voi sanoa, että valehtelu ja välinpitämättömyys kauppaintressien ja valta-asemien demokratian puolustamiseksi on häkellyttävän häikäilemätöntä.

Jos olet kova NATO-fani, niin ei ehkä kannata noita opuksia avata.


Edellä on US-imperiumia käsitelty lähinnä armeijan ja sodankäynnin kannalta, mutta historiaa kun katsoo niin imperiumit ovat lähes poikkeuksetta nyykähtäneet jonkunlaiseen vararikkoon. Kauppiaiden Venetsia, Espanja, Ranska, Englanti, Neuvostoliitto tuoreimpina. Samoin Rooma, vaikka usein puhutaan että barbaarit lopulta valloittivat sen.

Roomasta on kirjoitettu paljon (itsekin jotain), mutta sekin oli loppuaan kohti niin läpeensä korruptoitunut ja eliittiä palveleva, että valtakunnan voi sanoa olleen yhteiskuntarakenteeltaan täysin ontto.

Loppua kohti armeijaan otettiinkin barbaareja lupauksilla ryöstöretkistä, maasta tai hienoista taloista ja tiloista. Omia kansalaisia jopa pakko-otettiin legiooniin ja muilla taas oli niin kovat verot niskassaan, että väestömääräkin lähti laskuun. Kun jonkunlaista barbaari-invaasiota lopulta tapahtui, niin kansalaiset yksinkertaisesti vain kävelivät imperiumista pois ja se siitä.


Yksi suuri tekijä Rooman korttitalon lopullisessa lässähtämisessä oli laajalle ripotellut sotilastukikohdat - eikä niiden ylläpito ollut ilmaista.

Valtakunnan laajetessa tilanne vielä onnistui, koska valloitetuilta alueilta voitiin ryöstää ylläpitokustannukset. Lopulta alueet olivat niin laajoja, että tarvittiin yhä laajempaa hallintokoneistoa - ja byrokratiaa, joka ruokki enemmän ja enemmän itse itseään. Vähän kuin EU tänä päivänä...


Ihmisyhteisöt ovat kehityksensä alkutaipaleella täynnä intoa ja mukautumiskykyisiä uusiin haasteisiin. Valitettavasti mitä pitemmälle yhteisöt kehittyvät ja monimutkaistuvat, niin sitä enemmän energiaa ja resursseja menee systeemin ylläpitoon (koulutus, byrokratia, liikenne, terveydenhuolto jne.).

Karkeasti voikin sanoa, että laajeneminen onnistuu vain kun käyttöön saadaan koko ajan vielä nopeammin kasvavat energia- ja resurssivarastot. Rajallisella planeetalla tuota on tietenkin aika vaikea toteuttaa loputtomiin. Ei ole sattumaa, että arkeologit ovat löytäneet kymmeniä ellei jopa satoja romahtaneita sivilisaatioita...

Historian kirjoihin useimmiten tarjotaan jotain yksittäistä tapahtumaa (invaasio, tauti, ilmastonmuutos jne.) romahduksen syyksi. Mitä olen opuksia tavannut ja viisaita lukenut, niin sitä varmemmin voin sanoa, että romahdus on prosessi - sen alulle ei voi sanoa yhtä päivää tai yhtä syytä. Pikku hiljaa yhteisön sopeutumiskyky vain heikkenee ja romahduksen aiheuttanut armonisku on se mikä kirjoihin tai ihmismieliin jää.


Mitä tulee US-imperiumiin, niin Greer kirjoittaa hyvin kuinka jenkkilä on 1970-luvulta lähtien elänyt kuin Rooma viimeisinä vuosikymmeniään - kalvamalla omaa sisustaan (kannattaa lukea linkki). Sattumalta USAnistanin öljyhuippu oli 1970...

1970-luvun jälkeen liittovaltio on ulkoistanut yhä enemmän teollisuustuotantoaan (enää 10%a väestöstä työskentelee teollisuudessa) ja keskittynyt paperilappujen siirtelyyn eli finanssitalouteen. Samalla muu maailma on pidetty ruodussa "hyvien" länsimaiden avustamana. Ahkerin apulainen on tietenkin ollut UK, joka elää paljolti wanhojen imperiumiaikojensa muistoissa roikkuen.

UK'han rimpuili kymmeniä vuosia siirtomaidensa kanssa, mutta Toisen Maailmansodan jälkeen UKn painoarvo reaalimaailmassa on surkastunut rajusti. Tänään UK on jenkkilän tavoin keskittynyt finanssitoimintaan, mutta edelleen valmis panostamaan aseellisesti oman asemansa pönkittämiseen.

Kun katsotaan näiden kahden anglomaan taloudellista tilannetta (näilläkin sivuilla usein raportoituna), niin molemmat ovat toivottomassa suossa. Enää on kysymys, että miten ne alamäkensä kohtaavat - hiljalleen heiketen vai Neil Young'in sanoin "it's better to burn out than fade away"?


1900-lukua monasti sanotaan jenkkilän vuosisadaksi eikä syyttä. Fossiilisten polttoaineiden antama lähes ilmainen energia on pumpannut länsimaista yhteiskuntaa ennenkuulumattoman korkealla. Tosin viimeiset vuosikymmenet ovat menneet yhä huonommin piiloutumaan kykenevän rautahanskan ohjauksessa.

Alkanut vuosisata on väistämättä Aasian ja erityisesti Kiinan vuosisata, joskin fossiilisten polttoaineiden alamäki tulee rajoittamaan toimintaa. Sittenkin 5000-vuotinen historia ja maailmankatsomus voi yllättää monimuotoisuudellaan ja ongelmien ratkaisukyvyllään monet länsimaat.

Yhteen hiileen puhaltamisen taito tuolla on jotain mitä länsimaissa ei oikein hallita korkeammilla yhteiskuntatasoilla (>_<) Jatkossa moni täällä joutuu miettimään paikalliselta tasolta elämäänsä tarkoitusta, kun maailman reissaus ei ole enää jokaisen saavutettavissa kuten ennen.


Lopuksi Dmitri Orlov yhteiskuntajärjestelmien "odottamattomasta" romahduksesta (pätkä tuli vastaan Toimettoman Madon sivuilta).

Orlov kuvailee hyvin NLn tilannetta ennen/ jälkeen romahduksen heittäen ilmaan paljon mietittävää ihmisten perusoletuksista - sekä kuinkas sitten kävikään. Tarina pyörii paljolti USAnistanin nykymenon ympärillä, mutta sisältää monta juttua joita kannattaisi suomalaistenkin pohtia.

Miehen tarinassa vilahtelevat sellaiset asiat kuin köyhät vs. rikkaat romahduksessa, politiikkojen hampaattomuus oikeissa ongelmatilanteissa ja epätoivoinen nykymenon pönkitys hinnasta riippumatta, mitä nousee tilalle kun läpeensä korruptoitunut status quo levähtää, energia-asiat ruoan, kuljetuksen jne. kannalta jenkkilä vs. muu maailma, väestön kuolemasta (die-off) NL'ssa ilman että sitä uutisoitiin, koska asia vain ohitettiin ihmisten ajattelussa... Lyhyesti sanoen ehdottoman suositeltava pätkä jos kieli taipuu.

Tässä olen hänen kirjansa arvostellut (suosittelen lämpimästi). Orlov'in blogi on täällä.


Kommentoi



10.02.2011 01:25 |