MAAILMANTALOUDEN LOPPU (kuten sen ymmärrämme - TEOTWAWKI)

 



Alkupalat

Olen lukenut intensiivisesti ja kommentoinutkin talousasioita kolmisen vuotta. Matkalla olen joutunut miettimään wirallisen totuuden aika rankasti uusiksi.

Seuraavassa kooste siitä mitä viime vuosina on tapahtunut ja tapahtumien taustoista. Mukana on myös paketti talousmaailman nykytilanteesta sekä visioita tulevasta. Lopuksi vielä ajatuksia mitä  voisi tehdä toisin - ja miksi ylemmiltä tahoilta ei tähän suostuta ennen kuin järjestelmä on lopullisesti rikki.

 

Saan varmasti wirallista doktriinia kumartavien suunnalta taas kuulla miten olen ihan hakoteillä - varsinkin vaihtoehtojen suhteen (^_^)

Kehoittaisin jokaista kuitenkin miettimään tapahtumia kriittisesti ilman ennakkoasenteita. Median puhuvien päiden kanssa kannattaa olla kriittinen - useimmiten tämä tarkoittaa wirallisten tarinoiden nakkaamista suoraan roskikseen. Ennen kaikkea tarkistakaa itse mitä tapahtuu sekä miten systeemiä yritetään pönkittää rivikansalaisten kustannuksella.

 

Puheet ovat halpaa kuten sanotaan - teot ratkaisevat.

 


 

Mistä tulemme

Tänä päivänä kaikki tuntuvat olevan velkaa kaikkialle. Tämä johtuu pitkälti siitä, että rahan luonti tapahtuu lähes 100%sesti liikepankkien kautta velkana/luottona (engl. credit). Toisin sanoen lähes kaikki kierrossa oleva raha on alunperin jonkun velkaa. Setelit ja kolikot eivät ole velkaa, mutta niitä onkin kierrossa vain prosentti, pari kaikesta rahamäärästä.

Lainatessaan asiakkaalleen pankki luo velkakirjan jonka asiakas sitoutuu maksamaan. Pankin kaksinkertaiseen kirjanpitoon merkitään "lainat ulos" ja "oletetut maksut sisään" -sarakkeisiin sama summa ja kirjanpito näyttää +/- nollaa. Kun asiakas maksaa lainaa takaisin, niin molemmista sarakkeista luvut kutistuvat ja velkaraha katoaa kierrosta kirjanpitotaivaaseen.

 

Yleisen harhakuvan vastaisesti pankeilla on vain murto-osa pääomaa vs. myönnetyt lainat eli pankkitalletukset eivät todellakaan riitä kattamaan myönnettyjä lainoja. Myöntäessään lainoja pankit luovat tietokantoihin vain bittejä, jotka asiakas maksaa työllään "takaisin".

Käsite "takaisin" on sikäli harhaanjohtava, että pankeilla tosiaankin on omia varoja yleensä alle 1/10-osa (reservivaatimus) myönnettyä lainaa kohti. Toisin sanoen lainaa ei ole vastannut juuri mitään kirjanpidoissa ennen lainan myöntämistä - ja tätä lähes-ei-mitään vastaan asiakas kerää usein isotkin vakuudet.

Yksinkertaistettuna pankit rahallistavat velkapapereita. Tässä on rahajärjestelmästä tiivistelmä, jonka suosittelen lukaisemaan jos edellinen oli liian lennokkaan oloista.

 

Pankeille järjestelmä on hyvin tuottoisa, sillä jos asiakas ei pysty maksamaan lainaansa, niin pankit saavat vakuudet itselleen nostamatta juuri sormeakaan. Maksukyvyttömän asiakkaan jäljiltä pankki yrittää myydä vakuudet edelleen peittääkseen kirjanpitoonsa syntyneen aukon.

Pankit keräävät vaivanpalkkana myös korkoja toiminnastaan. Koska pankit eivät laita kaikkea korkoa takaisin kiertoon (osa menee osakkaiden säästöihin, palkkioihin yms.), niin myös koronmaksu poistaa rahaa kierrosta ja muilla velkaisilla on koko ajan vähemmän rahaa kerättävissä omiin maksuihinsa.

Järjestelmä pysyykin pystyssä vain niin kauan kuin löytyy uusia hölmöjä asiakkaita ottamaan yhä isompia lainoja (vrt. ponzihuijaus) - ja käytännössä yhä huonompia vakuuksia vastaan. Jenkkilän esimerkkejä olivat ninjalainat (ei tuloja, töitä tai pääomaa) kaikkein köyhimmillekin.

 

Nykyiseen pankkijärjestelmään oleellisena osana kuuluu arvopaperistaminen (engl. securization). Tämä tarkoittaa tulevien vuosien tulovirtojen (esim. asuntolainat) keräämistä nippuun ja myymistä uutena sijoituspaperina eteenpäin. Erilaiset MBS-johdannaiset ym. ovat surullisen kuuluisia esimerkkejä näistä.

Arvopaperistamista on kehuttu esim. että se luo vakautta järjestelmään, mutta tapahtumat kertovat toista. Käytännössä sijoittajilla (mm. eläkerahastot kautta maailman) ei ollut mitään käsitystä mitä sijoitusinstrumentit sisälsivät (ninjalainoja sisältyi moniin arvotustoimistojen AAA-luokittamiin MBS-papereihin). Samoin alkuperäisille kökköjen niputtajille ja myyjille ei ole tullut mitään todellisia seuraamuksia eli toimijoilla ei ole kannustinta muuttaa toimintaansa - pikemminkin päinvastoin.

 

Viime aikoina päivänvaloon ovat nousseet pankkien kirjanpidoista ison osan muodostavien valtioiden velkakirjojen status. Golem XIV kirjoittaa hyvän pätkän ja kielitaitoisten kannattaa se ehdottomasti lukea kokonaan.

Lyhykäisyydessään viime aikainen pankkiosakkeiden ryykkäys johtuu siitä, että tähän astinen kuvitelma valtiollisten lainojen nollariskeistä on paljastunut huulten heilutteluksi. Nollariski on tarkoittanut, että 2000-07 välillä pankit imuroivat huoletta valtiollisia lainoja kirjanpitoihin, koska ihan EKPnkin mukaan yli 2v pitemmät valtiolliset paperit eivät edellytä pankeilta reservien varausta. Nyt riski mm. Kreikan pyyhkeen heitosta kehään on noussut, joten aiemmat nollariskin paperit yhtäkkiä edellyttäisivätkin pääomia pankeilta - ja paljon. Eikä niitä ole eikä tule. Se siitä pankkien riskien ymmärryksestä ja hallinnointitaidosta (ò_ó)

Tilannetta kuvaavat CDS'ien (luoton laukeamisvakuutus) hinnoittelu - joka on koko eteläisen Euroopan maiden kohdalla ampunut rajuun ylämäkeen viime aikoina. Ei siis ihme, että pankkiosakkeet ovat lentäneet monien isojen sijoitusrahastojen salkusta huitsuun (tilanteen seuraaminen naurattaisi jos kyseessä ei olisi koko muun maailman tulevaisuus).

 

CDS't ovat oleellinen syy koko finanssijärjestelmän rankkaan yläpainoisuuteen. Nimensä mukaan CDS'illä piti pystyä vakuuttamaan mikä tahansa sijoitus (kaverille henkivakuutus nimeten vakuutuksen ottaja edunsaajaksi - ja vakuutuksen ottajalla on yllättäen kiusaus ajaa kaverin yli autolla). Kun illuusio tosiaan oli, että CDS't toimisivat aina, niin pankit pelurit heittivät lopunkin varovaisuuden metsään eli mikä tahansa riski oli ok, koska sille saattoi hankkia vakuutuksen.

Vuosina 2007-08 Bear Stearns'in, Lehman Brothers'in ja AIG'n (silloin maailman suurin vakuutuslaitos, joka toimi CDS'ien välittäjänä sekä maksajana) kurahtivat veronmaksajan niskaan ja samalla osoittivat etteivät CDS't todellakaan tarjonneet turvaa ääritilanteissa. No, se ei tietenkään menoa tänään haittaa, koska eihän sellainen ääritilanne yksinkertaisesti voi toistua. Eihän?

 

Tällä hetkellä monien kansainvälisten pankkien kirjanpidot pursuavat erilaisia myrkkypapereita (engl. toxic assets). Useimmat isot pankit ovatkin pystyssä vain koska kirjanpitosääntöjä sovelletaan hyvin vapaasti (engl. mark-to-fantasy). Paljon kehuttu oletus on, että nämä paperit ovat 100%n arvoisia sitten joskus.

Miksi siis keskuspankit tai jenkeissä liittovaltion asuntojätit ovat ostaneet näitä pankeilta pois? Tosiasia on, että pankit eivät uskalla arvottaa näitä markkinoilla (engl. mark to market), sillä niiden todellinen arvo on prosentteja nimellisarvoista.

Euroopan kuuma puheenaihe eli eurobondit, EUn jäsenvaltioiden yhteiset lainapaperit, toimisivat täysin vastaavasti kuin em. MBS-derivatiivit. Kysymys on tietenkin, että ketä  eurobondien käyttöönotto oikeasti hyödyttäisi?

 

CreditReversal2008

Yllä kuva viimeisten 60v kehityksestä lätäkön takaa. Mikään lama Toisen maailmansodan jälkeen ei ole tuolla aiheuttanut kierrossa olevan rahamäärän (luotot toimivat kuin raha nousukaudella) supistumista. Lyhyt johtopäätös onkin, että jenkkilä on saavuttanut velkasaturaation eli ihmisillä ja firmoilla ei ole enää kykyä ottaa lisää velkaa.

Kun jenkkilän (ja useimpien länsimaiden) BKT'sta 2/3-osaa on riippuvainen kuluttajien rahatilanteesta, niin tämä ennakoi melkoisia ongelmia. Valitettavasti valtavirran taloustietäjät ohittavat tämän yksityisen puolen velkaisuustekijän laskelmissaan epäoleellisena. Tässä Steve Keen kommentti asiasta (suomeksi).

Tällä hetkellä FED ja EKP ovat ostaneet liikepankkien kirjanpitoa kuiville, mutta velkoja on vain siirretty keskuspankkien kirjanpitoihin. Edelleen oletus on, että joku maksaa ne (loputtomat kasvu -puheet) mutta tämä tulee osoittautumaan haaveeksi.

 

Viimeisen 20v aikana kaikkialla maailmassa on kehittynyt (kehitetty?) historiallinen velkakupla. Kaikille on varmasti tuttu Etelä-Euroopan asuntokupla, mutta ongelma on itse asiassa sama kaikissa länsimaissa eikä mm. Kiinakaan ole jäänyt paitsi kuplan "autuudesta".

Monen tavoin totean, että ihmiskunnan suurin velkakupla puhkesi jo 2007. Tuota kuplaa on yritetty paikata ennennäkemättömillä tukitoimilla kautta maailman, mutta seurauksena on ollut vain tuhansien Mrd US$en häviäminen pankkijärjestelmän kirjanpitoihin. Kun seuraava alamäki lähtee vetämään, niin paljastuu kuinka kaikki tukitoimet ovat olleet turhia.

 

Kaiken lisäksi aina 1980-luvulta lähtenyt Thatcher'in ja Reagan'in johdolla aloitettu globalisaatio on yhdistänyt käytännössä kaikki pankit erilaisilla ristiin ostoilla, sitoumiksilla, velkajärjestelyillä jne. yhdeksi verkoksi. Koska kaikki muut (niin valtiot kuin yksilötkin) ovat pankkien asiakkaita, niin kaikki reaalimaailman toiminnotkin riippuvat pankkien pystyssä pysymisestä.

Verkottumisen ongelma on se, että alussa riskit tosiaan levittyvät tasaisemmin ja osallistujat tuudittautuvat hyvän olon tunteeseen. Ajan kanssa systeemi saavuttaa kuitenkin kriittisen pisteen ja yhdenkin osan romahdus kiskoo kaikki muutkin mukanaan (11/2008).

Talousjärjestelmä on kirjaimellisesti samassa veneessä - ja me kaikki olemme soutajina mukana. Bear Stearns'in ja Lehman Brothers'in romahdukset kertovat paljon ongelmien nopeasta vyörymisestä yhdeltä puolen palloa kaikkialle. On vain ajan kysymys, koska vastaavat tapahtumat ryöstäytyvät jälleen käsistä.

 

EspAsEUyks201108

Yllä eurooppalaisista asuntolainamarkkinoista esimerkkinä tuore Espanjan tilasto - alas on pitkä matka. Vieressä koko €uroalueen kotitalouksien lainojen kehitys muutaman vuoden ajalta. Tuossa kannattaa huomata, miten rivikansalaiset on saatu syvemmälle velkasuohon median ja poliitikkojen harhaanjohtamina.

Suomessakin kannustettiin asuntolainan ottoon ihan valtiojohtoisesti eli ensiasunnon ostajille myönnettiin 3000€ "palkkio". Valtiojohtoiset ostotuet (mukaanlukien asuntolainojen korkovähennykset verotuksessa) johtavat väistämättä vain korkeampiin hintoihin. Loppupeleissä ainoat todelliset hyötyjät ovat pankit, sillä kaikki muut maksavat verotuksen kautta tätä pankkien piilotukea.

Kun joku kyseenalaistaa väitteeni Suomen asuntojen hintakuplasta, niin heillä varmaan mielessä on toteamus "Suomessa tilanne on toinen", "kasvukeskuksissa on asunnoista pulaa" jne. Kehoittaisin kuitenkin miettimään miksi kautta historian "tilanne on nyt toinen" -toteamus on pettänyt aina.

Suomen kohdalla karkeasti puolet BKT'sta on riippuvainen ulkomaankaupasta - miten sen käy maailmanlaajuisessa lamassa? Ja ennen kaikkea miten tuollainen kehitys heijastuisi työmarkkinoihin lintukodossamme?

 

Kaikki edellinen on suht. helposti rivikansalaisen tarkistettavissa. Todellinen ongelma on kuitenkin ns. varjopankkijärjestelmä (engl. shadow banking), josta tavallisilla ihmisillä ei ole juuri tietoa, mutta joka on jo perinteisen pankkialan suuruinen.

"Hyvinä" varjopankkijärjestelmän esimerkkejä ovat jo em. Bear Stearns ja Lehman Brothers. Näiden instituuttien "erinomaisuuksiin" kuuluu se, että niitä ei valvota kuten perinteisiä pankkeja eikä niillä ole vastaavia reservivaatimuksiakaan. Samoin ne rahoittavat usein toimintaa joka ei saisi rahoitusta perinteisistä pankeista. Jo em. faktat saavat koko varjopankkijärjestelmän varsin epämääräiseen valoon.

 

Kaiken huippuna on hyvä muistaa veroparatiisien syvempi olemus: tänään kaikesta maailman rahaliikenteestä 3/4-osaa kulkee niiden kautta. Suosittelenkin lämpimästi tuoretta kirjaa Treasure Islands: Tax Havens. Siihen on kerätty valtavasti aineistoa kuinka virallisen pankkijärjestelmän rinnalle 1950-luvulta alkaen nopeasti kasvoi veronkiertoa suosiva systeemi.

Järjestelmä alkoi kehittymään kun UKn keskuspankin johtaja puolusti britti-imperiumin wanhojen pikkualusmaiden nousua rahan kierrätyspaikkoina. Tietenkin mies siirtyy Cityn finanssimaailman palvelukseen erottuaan BOEsta. Vuosien saatossa tilanne on kehittynyt niin, että vähänkin isomman firman kannattaa avata sivukonttori jossain Cayman saarilla tai vastaavassa paikassa.

Sivukonttorien käyttö veroparatiisissa mahdollistaa siirtämään menolaskutuksen korkean veroasteen maihin, jolloin verovähennysten kautta maksettavaa ei välttämättä kerry juuri mitään. Sitä vastoin tulot siirretään olemattoman verotuksen paratiiseihin.

Veroparatiisijärjestelmä on levinnyt jo kaikkialle, Euroopassa käytetään lähinnä UKn wanhoja pikkupihoja (Englannin kanaalin saaret, Gibraltar, Malta, Kypros), Amerikan mantereella mennään Karibian saarten kautta (Cayman, Bermuda, Bahamas) ja Aasian puolellakin on omansa (Abu Dhabi, Hong Kong, Macao, Singapore, Nauru- ja Neitsytsaaret). Kiinan keskuspankin tuoreet rajoitukset ohitetaan kätevästi Hong Kongin kautta - tahtoo sanoa, että osataan sitä muuallakin.

 

Kirjassa todetaan tylysti myös maailman kahden tärkeimmän veroparatiisin olevan UK ja USA. Tämä on ymmärrettävissä kuinka näissä maissa isoille firmoille järjestetään isoja verohelpotuksia ja tukia - vähän kuin Nokialle Suomessa.

Yleensä isot firmat saavatkin vaatimuksensa läpi uhkaamalla lähteä maasta. Käytännössä siis järjestelmä johtaa yhteiskunnan kahtiajakautumiseen - rivikansalaiset maksavat oman maansa infran ja ylikansallisten firmojen lihomisen. Globalisaatio asettaakin valtiot kilpailutilanteeseen, jossa firmoja mielistellään virallisin verohuojennuksin - ja epäilemättä myös kabineteissa jaettavilla suorillakin lahjuksilla.

Kirjasta poimittuna on syytä mainita, että samaan aikaan kun kehitysmaa-apu vuonna 2008 oli 100 Mrd US$a, niin laiton valuuttavirta kehitysmaista ulos oli 1200 Mrd US$a. Yksi syy miksi kehitysapu ei oikein tuota tulosta? Lisäksi veroparatiisien kautta pyörähtää paljolti terroristien rahoitusta sekä lähes kaikki laittoman ase- ja huumekaupan raha. Jälleen herää kysymys miksi näihin ei pahemmin puututa. Cui bono - kuka hyötyy?

Monissa systeemiä pystyttäneiden muistelmissa ja kommenteissa paistaa imperiumi -ajattelu: järjestelmän epäkohdat eivät haittaa, koska ne nostavat Lontoon ja Wall Streetin maailman johtaviksi talouskeskuksiksi. Varsinainen sosiopaattien kerho, eh?

 

Lopuksi mainittakoon keskuspankkien (KP) historiasta. Kaunopuheista huolimatta (mm. FEDin kohdalla työllisyyden tukeminen ja EKPlla inflaatiotavoite) KPt ovat varsin hampaattomia talouden ohjailijoita. Tosiasia on, että KPt eivät voi käskeä liikepankkeja lainaamaan - KPt voivat vain lainata pankeille.

Tästä on viime vuosilta lukuisia esimerkkejä: 2008-09 pahimpaan rahan jäätymisen aikaan isot pankit lainasivat FEDiltä satoja Mrd US$eita lähes nollakorolla. Lainasivatko liikepankit edelleen kadun ihmisille tai pienille firmoille kuten oli tarkoitus? Eivät toki, vaan pankit pitivät lainatut varat joko FEDn tileillä isommalla korolla - tai ostivat liittovaltion papereita useamman prosentin koroilla (= 100varmaa tuottoa). Toisin sanoen liikepankit ovat systeemin ratissa - eivät KPt. Eivät länsimaissa, eivätkä Kiinassakaan.

Samalla on hyvä muistaa kuinka KPien teksteissä hyvin usein mainitaan kuinka isot pankit ovat "liian-suuria-kaatumaan". Tätä heijastelee myös KPien sitoutuminen isompien pankkien tukemiseen ongelmatilanteissa. Lyhyesti: KPt ovat liikepankkeja eivätkä rivikansalaisia varten.

Aiemmin annettu Golem XIV-linkki demonstroi tilannetta hyvin: ainakaan jenkeissä liikepankeilla ei ole mitään likviditeettiongelmaa. FEDin tileillä seisovat 1700 Mrd US$a puhuvat tämän puolesta - ja kannattaa huomata, että FEDin tileillä varat eivät liiku mihinkään reaalitalouden suuntaan - sitä vastoin veronmaksajat maksavat liikepankeille korkoa. Huh? Korkoa - ja kyseessä on QE-rahoitus? Mikäs järki siinä on? Aivan - kysymyksen asettelu tosin kaipaa pientä korjausta: kenelle järjestelystä on hyötyä? No, pankeille tietenkin.

 


 

Maailmantalouden tilanne elokuussa 2011

Isot kansainväliset pankit ovat vararikossa. Niillä on omaisuutta ja kassavirtoja huomattavasti vähemmän kuin velkoja. Kassavirtojen riittämättömyys konkretisoituu, kun todetaan että kansalaiset eivät kykene maksamaan asuntovelkojaan ja pankit eivät saa itselleen imuroimiaan asuntoja myytyä. Tuoreena lisänä on tietenkin EUn valtioiden velkakirjojen höttöisyys.

Jenkkilässä asuntolainoituksen tilannetta on saatu peiteltyä muutama vuosi, kun pankit eivät ole laittaneet käsiin jääneitä asuntoja myyntiin. Sittenkin asuntojen hinnat tuolla ovat pudonneet jo enemmän kuin 1930-luvun laman aikana. Eikä hintojen putoamista edelleen estä mikään, kun uusien lainojen ehtojakin on kiristetty koko ajan. Lyhyesti: vähemmän lainaajia ja enemmän pakkohuutokauppoja.

Ihmisten maksukyvyttömyys johtuu surkeasta työllisyystilanteesta, jota on voitu kirjanpidollisin kikoin jonkun verran piilottaa päivänvalolta - niin suuressa maailmassa kuin täällä kotimaassakin. Valitettavasti valehteleminen ei auta enää, kun työttömät ja turhautuneet lähtevät kaduille kuten Euroopassakin on jo useamman kerran tapahtunut. Tiedä sitten onko hyvä vai huono, mutta poliisi täälläkin selvästi jo harjoittelee tulevaa.

 

Mutta palataanpa pankkeihin...

Pankkien kirjanpitojen sisäistä mätää pyritään tietenkin peittelemään: mm. maailmanlaajuisesti 50 isointa pankkia ovat laittamassa 60ooo työntekijää pihalle pelkästään nyt elokuussa. Suomessakin vastaavaan on innostuttu Nalle Wahlroosin johdolla. Kuten tavallista oireita yritetään hoitaa - ei syytä.

Sittenkin Bank of America on romahduksen partaalla. Ei jos vaan kun BoAn ongelmat konkretisoituvat alaskirjauksiin, niin se voi olla alkusoittoa pakkomyyntien vyörylle. Tässä valossa Buffett'in 5 Mrd US$n sijoitus BoAn joku päivä sitten kuulostaa hassulta - mutta hän sai ensisijaisen sopimuksen itselleen. Lyhykäisyydessään jos BoA kaatuu, niin Buffett'ille maksetaan ensin - jos taas BoA jotenkin jatkaa eloaan, niin Buffett'illa on taattu tuotto ja systeemin pelastajan maine.

Moni asia finanssimaailmassa onkin ihan muuta kuin äkkiseltään luulisi. Niin - ja BoA on melkoisessa suossa.

 

Pankkien tilasta kertoo myös tuore UKn pankkien villitys - tuolla mm. HSBC ja Lloyds ovat siirtäneet omille eläkerahastoilleen myrkkypaprujaan välttääkseen suorat rahamaksut. Sinänsä huvittavasti pankkien henkilökunnan, jonka pitäisi aikanaan hyötyä noista papereista, luulisi ymmärtävän kuinka epärealistisia noista saatavien tulojen pitäisi olla. Varsinkin kun linkissäkin mainitaan, että paprujen arvot olivat aiemmin ainakin 20% ylihinnoiteltuja - soooh!?!?! Kaiken lisäksi UKn pankeista monien osakepääoma on jo pienempi kuin niiden eläkevastuut.

No, pää pensaaseen tuntuu olevan normireaktio tänä päivänä vähän kaikkialla (>_<)

UKsta voi tässä mainita, että saarivaltio tulee uppoamaan uskomattomaan velkasuohon niin kansalaisten kuin valtion osalta. Tuolla ihmisten pahan päivän rahapuskurit ovat jo huonommat kuin 2009 "kuopassa". Eikä asunto-ostajiakaan enää oikein löydy. Tätä on velkadeflaatio käytännössä.

 

Vimosen vuoden aikana on useampikin pankkien stressitesti pyöräytetty - ja jokaisen wirallisena tuloksena on ollut, että pientä hapuilua lukuunottamatta kaikki on "hyvin".

Tuore toteamus Kreikan valtiopaprujen todellisesta arvosta kertoo kuitenkin toista: BNP Paribas alaskirjasi 21%lla sijoituksiaan ja RBS 51%lla. Pistää miettimään minkä arvoisia ovat muiden pankkien vastaavat Kreikka-sijoitukset (kuten armas Kataisemmekin niitä joskus kutsui). Numeroina pelkästään Kreikan lainoja on pian 400 Mrd€n edestä.

Puheet Euroopan väliaikaisen rahoitusvälineen ympärillä ovat varsin surkuhupaisia. Sen pitäisi 440 Mrd €n varoillaan riittää 06/2013 loppuun, mutta tuo on kyseenalaista kun Italia ja Espanja ryykkävät Kreikan tavoin. Kuvitelmissa kai on, että pysyvä vakausmekanismi 500 Mrd €n kanssa tulee hätiin, mutta sekin on nykyisellä suuruuskaavailulla auttamattoman alamittainen koko EUn laajuisen pankkikriisin hoitamiseen.

 

EUn tasolla on hyvä muistaa kuinka paljon parjatut Kreikka ja Irlanti ovat vasta dominoketjun ensimmäiset. Molemmista johtaa velkakirjojen jonot muiden Välimeren maiden kirjanpitojen kautta (tai suoraankin) Saksaan, Ranskaan ja UK'in.

Samoin mm. Itävallan ja Ruotsin kautta edellisten sankarien asuntolainoitukset menevät ristiin rastiin entisen itäblokin maiden läpi. Ja kuten tunnettua itäblokista nousseilla monilla lainat ovat €uro- tai Sveitsin frangimääräisinä, joten moni Itä-Euroopan asuntovelkainen on maksamassa omien valuuttojensa heikkenemisen takia asunnostaan hurjaa ylihintaa.

Monella Balkanin, Balttian ja Puolan ihmisellä voi mennä mielenkiinto asuntojensa maksamiseen talouden hyytyessä - ja se taas heijastuisi suuriin €uroopan pankkeihin. Mieleen tulee lähinnä Tuntemattoman Sotilaan Rokan toteamus hämähäkin seitissä pyöriskelevästä kärpäsestä - sotku vain pahenee, eikä kukaan pääse irti tahmasta.

Saman sotkun verkottuminen mm. Australian, Kanadan ja Kiinan asuntomarkkinoita myöten kertoo kuinka toivotonta on kuvitella yksittäisen maan selviävän edes kohtuullisen kuivin jaloin nousevasta taloustsunamista. Jep, samassa vuotavassa purtilossa seilataan (>_<)

 

Lennoikkammat ajatukset ovat IMF'kin voimakkaamman EMFn perustamisen puolella. Toisin sanoen edelleen eräät tahot kovasti haluaisivat viedä EUta tiukan keskusvallan alaisuuteen.

Kun samalla miettii viime aikojen kehityksen kohtaamista poliitikkojen puolelta, niin joutuu todellakin raapimaan päätään: kun uusi IMFn pomo, lady Lagarde totesi, että Euroopan pankkeja on pönkitettävä lisää vaikka verovaroin, niin Trichet ja meidän ikioma (Keskustan residenttiehdokas (^_^) Rehn totesivat rouvan horisevan olemattomia. Jompikumpi on väärässä - kumpi?

Tästä päästään jo monasti todettuun tosiasiaan - menossa on poliittinen kriisi, koska meidän poliittiset johtoporsaamme ovat joko a) ymmärtämättömiä ongelmista tai b) ymmärtävät ja valehtelevat. Kumpikin vaihtoehto on riittävä peruste vaihtamaan kyseiset harhaanjohtajat, eikö? Mistä tietysti päästään siihen, että olisitko sinä valmis heidän johtaman EUvostoliiton kansalaiseksi?

 

Nyt jo on nähtävissä miten poliittiset tepastelijat ovat käyttäneet paukkunsa hyvin pitkälti loppuun: kansalaisilla alkaa keittämään uusien finanssialan apupakettien mainitseminenkin. Ja sittenkin vastaavia yritetään uittaa lakikirjoihin vähin äänin (valtioneuvoston fiksauksia vakausrahastoihin, saa nähdä hyväksytäänkö ne pääministerin ilmoituksella vai miten...).

Edellisen €uroetanan linkin kommenttiosiosta löytyi linkki Suomen pankin taseisiin, joissa heinäkuussa pääsiäiskäsi-Liikasen johdolla on kerätty tod.näk. melkoiset yllätysmunat talteen - reippaalla 15Mrd €'lla. Saas nähdä josko tuon laitoksen aikaansaannoksia koskaan käsitellään avoimesti (ó_ò)

Mutta eteenpäin!

 

BigBanks201108

BanksDOW201108

Pankkien tilaa heijastelee hyvin niiden osakkeiden arvojen sulaminen. Yllä olevat kuvat kertovat todellisuuden tylysti: jenkkilän Dow & Jones indeksi (DOW) on kutakuinkin samassa tilanteessa kuin 5v aiemmin. Sitä vastoin jenkkilän pankkiosakkeista on haihtunut 2/3-osaa. Vielä kun kuvissa huomioitaisiin "inflaatioluvut" niin nähtäisiin, että 5v kehitys ei ole suosinut oikein ketään.

Tilanteen kehityksen rinnalla on hyvä miettiä miten paljon pankkeja on tuettu - ja miten tehokkaasti tuki on jaettu bonuksina avainhenkilöstölle - molemmin puolin Atlanttia. Jatkojen kannalta on myös syytä ymmärtää, että rahan jakamisesta vastaavien instituuttien kehitys tulee heijastumaan reaalimaailmaan väistämättä. Niillä kun on taipumusta siirtää ongelmansa asiakkaiden niskaan...

Rivikansalaisten kannalta tilanne on vähintäänkin inhottava, sillä lait suojelevat pankkeja - ja poliitikot lakeja. Tulevasta antaa esimerkkiä residentti Koiviston määräys 1990-luvulla pankkeja koskevia oikeustoimia varten. Niin ja jos kuka ei muista/tiedä, niin Koivisto oli aikoinaan myös Suomen Pankin johtaja. Samoin on hyvä muistaa, että residentti Halonen määräsi asiaan liittyvien papereiden salaamisen.

Mutta palataan asiaan...

 

Stockmarket201108

Yllä oleva kuva kertoo hyvin miten toisiinsa sidottuja maailman pörssit ovat (DAX = Saksa; CAC = Ranska ja OMX = Suomi). Varsinkin Ranskan kohdalla "kehitys" on lähtenyt rajusti taaksepäin ja tuolla W-taantuma on todellisuutta pörsseissä jo nyt. Kannattaa huomata miten epävarmuuden iskiessä muutamassa viikossa häviää vuoden, parinkin "kurssikehitys".

Ja jos kuka kuvitteli, että Kiinasta on maailmantalouden pelastajaksi niin elä unta näje!

 


 

Minne menemme

On hyvä muistaa reaali- ja bittimaailman ero. Bittimaailma hukkuu velkaan, joka väistämättä johtaa bittimaailman romahdukseen. Saman ei välttämättä tarvitsisi tapahtua tehtaissa, kaduilla, kodeissa jne. Sen sijaan se, että niin tulee tapahtumaan kertoo kenen hyödyksi systeemi toimii.

Tänään talouden alamäen syyllisiksi nostetaan löperöt poliitikot, he kun "eivät ole olleet vastuullisia taloudenhoitajia". Kuten edeltä kuitenkin nähtiin, niin "syyllisistä" ei ole pulaa ja epärealistinen talousjärjestelmämme johtaa väistämättä talouden vuoristoratoihin. Loppupelissä jokaisen kannattaa vilkaista peiliin, sillä osallistumalla järjestelmään me kaikki hyväksymme sen.

Tämä taas johtaa siihen, että olemme kaikki samassa jollassa matkalla kohisevaan koskeen. Eikä kukaan selviä kolhuitta tulevasta.

 

Seuraavassa hahmottelen jenkkilän Dow Jones -indeksillä EW-teorian mukaista visiota. Monille EW on silkkaa hömppää, mutta itse koen sen varsin hauskana systeemin kuvaajana, koska sen perusajatuksena on ihmisten laumakäyttäytyminen.

Kuvasta näkyy miten alamäet ovat yleensä hurjia. Tämä johtuu paljolti siitä kuinka luottamuksen kadotessa systeemiltä häviää jalat alta. Seurauksena vuosien tai vuosikymmenien "kurssikehitys" häviää jopa viikoissa.

 

DOW201108

EW-ajattelussa "eteenpäin" meno tapahtuu viiden askeleen (1-5, i-v) kautta ja liike "vastakkaiseen" suuntaan kolmen askeleen (abc) kautta. Samoin isompien syklien sisällä on pienempiä syklejä.

2007 huipun jälkeen pörssit rymistelivät alamäkeen 1½ vuotta. Kuvassa askelien 1-5 sisällä (välillä 2-3) oli selvä ja erittäin jyrkkä pudotus (i-v). Nyt kun 2½ vuoden korjausliike on ohi, niin jenkkipörssi on vasta lähestymässä ensimmäistä merkittävää askeltaan alas.

Luultavasti DOW'n askellus alaspäin jyrkkenee rajusti välillä 2-3 eli hyvinkin pian kolkutellaan vuoden 2009 pohjia. Jonkunlaisen pompun jälkeen matka jatkunee alaspäin saavuttaen väliaikaisen pohjan ehkä 2013 (kuvan iso 3 alanurkassa).

 

Kannattaa huomata, että koko pörssikehitys vuoden 2007 jälkeen on yhtä supersykliä eli massiivista, vuosia kestävää alamäkeä. Se tarkoittaa myös että alanurkan ison 3'n jälkeen on loivempaa nousua/ sivuttaisliikettä joku vuosi ennen lopullista pohjaa mahdollisesti jossain vuoden 2020 tienoilla. DOW hyvinkin hakenee 1000-2000 pisteitä eli 80-90%n tiputusta 2007 huipusta. Maailman muut pörssit noudattavat pitkälti samaa kehitystä.

Reaalimaailmaan tilanne kuitenkin heijastuu rajusti jo kauan ennen tuota ja useimmille rivikansalaisille pörssikurssit menettävät merkityksensä jo kauan ennen vuotta 2020.

 

Kaikkinensa pörssit alamäessä ovat hurjan hektisiä - pienet uutiset heiluttavat kursseja rajusti. S'on sitä volatiliteettiä eli heilumista. Hyvällä tuurilla nopea sijoittaja "arvaamalla" oikein voisi tehdä hyvää tulosta. Toisaalta tänä päivänä pörssikauppaa käyvät tietokoneohjelmat eli sunnuntaisijoittajille paras strategia on yksinkertaisesti nostaa kytkintä sirkuksesta.

"Mitä, mitä...? Nostaa kytkintä? Mutta sittenhän minun rahani ei tuota mitään!" Totta, mutta kun kokonaistilanne muuttuu radikaalisti nousukaudesta laskukauteen, niin "voittaja" on se kuka menettää vähiten.

Ja SuperLamaTM mihin olemme vasta ottamassa askeleita, tulee kestämään pitkään.

On myös muistettava, että vaikka olisi millainen alamäki menossa, niin yksittäisiä nousijoita löytyy aina. Elintärkeät kohteet (energia, ruoka) pärjäävät kaikella todennäköisyydellä myös paremmin kuin useimmat muut, mutta se tarkoittaa lähinnä vain muita hitaampaa hintojen putoamista.

 

Edelliseen perustuen katsotaan EUn tilannetta sekä tietenkin Suomen valtion tulonäkymiä. Tai ainakin haaveita niistä.

 

EUjaSuomi201108

Ensimmäisenä tuore EUn julkaisema kuluttajatunnelmointi. Kovin on saman näköinen kuin pörssit, eikö?

Toinen on sitten jo huolestuttavampi, koska kyseessä on lintukotomme valtion tulokehitys viime vuosilta. Toiverikkaana €uroetana laskeskelee, että valtion tulot ja menot olisivat tasapainossa 2012 lopussa. Veikkauksia kuinka käy jos kun pörssit lähtevät alamäkeen?

Joka tapauksessa historiaa kun katsotaan, niin kuplat puhjetessaan käyttäytyvät kaikki samoin - nimellisarvoista haihtuu helposti 90%a tai enemmänkin. Toisin sanoen uutta kuplaa päästään rakentamaan vasta kun wanha on tyhjentynyt.

Olemme nyt 40 vuoden maailmanlaajuisen luottokuplan huipulla. Ja mitä pitempään juhlat ovat kestäneet, sen rankempi krapula - tässä tapauksessa edessä on vuosikausien morkkis.

 

EuroBanksUSD2011Q2

Nykyään valuuttavirtoja ei kontrolloida mitenkään, joten seurauksena on bittirahan syöksyily näennäiseen turvaan hyvinkin heppoisin perustein, lähinnä wanhojen oletusten pohjalta. Tästä on kaksikin esimerkkiä. Ensimmäisenä US$, johon €uroalueelta on paennut melkoisesti rahaa eli jenkkilän konttoreihin tileille makaamaan.

Jenkki-taalahan on edelleen maailman reservivaluutta ja liittovaltion velkapapruja on liikkeellä ylivoimaisesti enemmän kuin minkään muun valtion. Edes €uromääräisiä velkapapereita ei ole läheskään samoja määriä - ei sillä, että nykytilanteessa €uroon enää olisi paljon luottajiakaan.

 

Kiinan, Intian, Venäjän, Brasilian jne. valuutat ovat puolestaan häviävän pieniä volyymiltään vs. US$ eli taala tulee nousemaan rajusti €uroon nähden (aivan kuten 2009 ja 2010 epävarmuuden kasvaessa) kun paniikki karkaa uudestaan areenalle. Jokainen jenkkilää kriittisesti seurannut kuitenkin tiedostaa, että maalla on 50-150ooo Mrd US$a vastuita eläke- ja sairaanhoito- yms. kulujen muodossa eli 3-10x nykyinen liittovaltion velka.

Tämä tietenkin tarkoittaa, että liittovaltio on kuopassa valuuttansa kanssa siinä kuin muutkin valtiot - ihmisten mielikuva kuitenkin ratkaisee. US$n volyymi tekee siitä sittenkin vähiten huonon muihin valuuttoihin nähden - ja ennakoin sen reipasta nousua muutamien vuosien ajanjaksolla. Tämä siitä huolimatta kuinka FEDin pomo kovasti mainostaa, että halpa US$ on jenkkilän etu. Tapahtumat tulevat sittenkin todistamaan kuinka keskuspankit on varsin voimattomia markkinavoimien edessä.

 

Joka tapauksessa lopulta jenkkilän velkamarkkinat "räjähtävät", mutta siihen tosiaan mennee useampi vuosi. Sitä odottaessa €uron "kehitys" tulee olemaan melkoinen spektaakkeli - Saksa haluaa pitää €uron kasassa, koska 100varmasti laskeva €uro auttaa sen vientivetoista taloutta. Tai siis tämä on ainakin kuvitelma.

Saksalaisille ja toivottavasti suomalaisillekin alkaa kuitenkin riittää eteläisen Euroopan valtioiden pelastaminen. Varsinkin kun yhä useammat ymmärtävät kuinka apupaketeilla pelastetaan vain liikepankkeja niiden huonoista sijoituksista.

Meillä kovasti kehuttu Kreikan tukemisen takuuvaatimuksille nauretaan kaikkialla muualla maailmassa - ja syystäkin. Idealla ei ole mitään tekemistä reaalimaailman kanssa.

 

Sitä vastoin €uroalueen periferiassa alkaa varmasti kiinnostus hävitä valuuttasirkuksessa mukanaoloon, koska €uro kahlitsee ne deflaatioviemäriin. Omat valuutat antaisivat kuitenkin mahdollisuuden valuuttojen kelluttamiseen ja siten "kilpailukyvyn" parantamiseen. EUn tulevaisuuden kannalta pelkästään valtioiden kapina on jo iso ongelma - mutta kun esim. Italia saattaa hajota kahtia, niin onhan tässä melkoinen soppa käsilllä.

En näe nyky€urolla kummoista tulevaisuutta, vaikka mediassa hehkutetaan kuinka liittovaltio "pelastaisi" kaiken. Tämä on tietenkin kovin suhteellista, sillä pelastettavia ovat isot pankit - eivät valtio tai rivikansalaiset.

 

Toinen on turvavaluutta on tietenkin Sveitsin frangi, joka on viime vuosina noussut tasaisesti kaikkia valuuttoja vastaan. Tästä on Sveitsille tulossa jo melkoinen taakka - ja maa yrittääkin hillitä frangitilien pullistumista negatiivisilla koroilla.

Vastaavaa luultavasti tullaan käyttämään myös muissakin maissa, kun ihmiset eivät ole tottelevaisia kuluttajia vaan makuuttavat säästöjään pankeissa. Kyllä, tulevat vuodet tulevat näkemään mitä kummallisimpia ratkaisuehdotuksia keskusjohdosta käsin.

 

Kaikkinensa edessä on melkoinen likviditeettiansa - pankeilla ja osalla kansalaisistakin on käteistä, mutta lamamielialan voimistuessa ei hyviä sijoituksia tunnu olevan ollenkaan. Tämä johtaa kiertävän rahan jäätymiseen, joka tulee tällä kertaa iskemään rivikansalaisiin ihan eri tavoin kuin 2008-09.

Edellisen lisäksi pankit tulevat vaatimaan asiakkailtaan lisätakuita, kun asuntojen arvot jatkavat laskuaan. Tämä tietysti johtaa osan asunnoista siirtymiseen pankeille ja kehitys ruokkii itseään vielä vuosia. Tapahtumien seurauksena ihmiset lentävät asunnoistaan, menettävät luottoluokituksensa ja työpaikkansa. Tilanne vähentää aina vain kierrossa olevaa rahamäärää.

Rivikansalaisten ahdinko tulee heijastumaan myös niin pienten kuin isojenkin firmojen tuloksiin - ja myös niiden on maksettava velkojaan pankeille, varsinkin kun korot lähtevät ylämäkeen. Tämä puolestaan johtaa väistämättä yhä enemmän firmojen keikahteluun - ja aikaa myöten tämä heijastuu myös pankkeihin, joita tulee kaatumaan hurjasti.

Pankkikeikauksissa on kuitenkin selvä trendi: isoja pankkeja tullaan pönkittämään ja ne saavat ostaa ryöstää pienemmiltä kaatuvilta pankeilta hyvät osat itselleen samalla kun erilaisia roskapankkeja tullaan siirtämään valtioiden vastuille. Ja kuten tunnettua, ne ovat taas veronmaksajien ongelma.

 

Koko dominoefektin ymmärrys helpottuu, kun mietimme luottokuplia. Niihin kuuluu, ennenkaikkea se että alkuperäisiin reaalimaailman kohteisiin on päällekkäisiä kiinnityksiä - ja sehän viime vuosina on toteutunut "oivallisesti" arvopaperistamisen kautta. Toinen kuplien tunnusmerkki on lainan ottaminen sijoitusten tekemiseksi - suomalaisittain asuntomarkkinoilla on tästäkin jo piirteitä ja maailmalla vielä enemmän.

Samoin valuuttamarkkinoilla jopa 200x vivutukset kertovat varovaisuuden lentämisestä aikapäiviä sitten nurkkaan. Vertailun vuoksi 1920-luvun lopulla vivutukset olivat luokkaa 10x. Onneksi me nykyihmiset olemme paljon paremmin riskejä ymmärtäviä, eikö vain? ...argh...

Jatkoja miettiessä kannattaa huomata, että vaikka kuplasta on jo kymmeniä tuhansia Mrd US$eita haihtunut kautta maailman, niin olemme vielä lähes täyden kuplan huipulla. Todellisuudessa kupla on satoja tuhansia Mrd US$eita - joista suurin osa tulee haihtumaan bittitaivaaseen.

 

Nykyisestä kiertävästä rahamäärästä (velkakuplasta) luottoja on yli 95%a. Itse oletan, että se kutistuu ainakin 1/5-osaan (80%n leikkaus). Setelien ja kolikoiden suhteellinen määrä kierrossa olevasta rahasta kasvaa silloin vastaavasti n. 5x - ja samoin niiden ostovoima. Tämä on deflaation selkein seuraus - kierrossa oleva rahamäärä vähenee ja mitä rahaa on kierrossa, niin sen ostovoima kasvaa.

 

Tämän asian ymmärtäminen on oleellista jatkojen kannalta.

Nythän kaikkialla mediassa puhutaan nousevista hinnoista ja inflaatiosta - ja se on 100varmasti väärä kuvitelma. Tuon kuvitelman seuraaminen johtaa vääriin sijoituspäätöksiin (tämä-tuo-se kannattaa ostaa nyt - ja vaikka velalla, koska hinnat vain nousevat). Kun luottolama tulee nyt toisessa aallossaan (ensimmäinen kohdistui 2008-09 lähinnä pankkeihin ja firmoihin) iskemään täydellä voimalla koko yhteiskuntaan, niin inflaatiopelkoinen sijoituspäätös tulee osoittautumaan vihonviimeiseksi kiviriipaksi.

Jokaiselle on varmasti kerrottu tarinoita 1990-luvun Suomen lamasta kuinka honkamökkejä, asuntoja, autoja, kulutustavaraa jne. sai sopivalla hetkellä uskomattomilla alennuksilla. Syykin oli selvä - myyjä oli pakkoraossa eikä ostajilla ollut rahaa maksaa. Hinnat määräytyivät sen mukaan mitä ostaja pystyi maksamaan eivätkä sen mukaan mitä myyjä halusi. Sama tulee toistumaan nytkin.

 

Kiertävän rahamäärän romahtaessa oikeasti oleellisten asioiden (ruoka, energia) hinnoilla on kuitenkin huomattavasti enemmän pönkkää kuin esim. elektroniikkahömpällä tai muotivaatteilla. Se, että yksittäisillä ihmisillä tulot säilyisivät jotenkuten, ei tarkoita sitä etteivätkö ihmisten tulot keskimäärin laskisi. Erittäin tod.näk. ihmisten tulot laskevat myös nopeammin kuin hinnat, jolloin ostovoima romahtaa ja reaalisesti hinnat ampuvat taivaaseen.

Esimerkki: joudut työttömäksi ja tulot tipahtavat 2000€/kk > 1200€/kk. Sittenkin lainalyhennys on sama, energialaskut myös - eikä ruokalaskuakaan kauheasti voi leikata. Olet juuri menettänyt 40%a ostovoimastasi. Laman pitkittyessä muita työttömiä tulee lisää, etkä saa entistä tuloasi mistään - joudut valitsemaan 1500€/kk tai tipahdat ansiosidonnaiselta 600€/kk peruspäivärahalle. Tulevina vuosina tilannetta pahentaa se, että ansiosidonnaisten kestoa tod.näk. leikataan puoleen - eikä peruspäivärahakaan välttämättä ole pyhä. Ugh...

 

Tällaisessa tilanteessa velkaisella ihmisellä ei ole mitään neuvotteluvoimaa. Usein hän onkin pakotettu ottamaan mitä tahansa työtä vastaan tai myymään omaisuuttaan - vaikka munuaisensa maksaakseen velkojaan.

Joo, tiedän - meillä on lait minimipalkoista ja muista, mutta olemme siirtymässä historialliseen alamäkeen, jossa toisten ihmisten hyväksikäyttö tulee saavuttamaan eeppiset mittasuhteet. Muutaman viime vuoden kehitys on vasta esimakua tulevasta.

Tilannetta tulee "auttamaan" poliisinkin resurssien leikkaaminen, jolloin poliisin tehtävät voivat hyvinkin degeneroitua valtion oleellisen omaisuuden suojelemiseksi - tai maksukykyisten asiakkaiden "auttamiseksi".

 

Toinen kapula rattaissa tulevat olemaan ammattiliitot - niissäkinhän johtoelimet ovat varsin erkaantuneet reaalimaailmasta. Edessä onkin massiivisia työtaisteluita, joissa jälleen riidellään vähenevästä rahamäärästä. Tämä on "loistava" esimerkki siitä miten systeemi ruokkii eripuraa työnantajien ja työntekijöiden välillä - samalla kun talousjärjestelmä seuraa tilannetta norsunluutornistaan.

Ei voi tapahtua Suomessa? Meillä on tilanne erilainen kuin muualla? Miettikääpä uudestaan...

 

Itse olen vimosen vuoden aikana seurannut huolestuneena suomalaisten pankkien asuntolainojen aggressiivista mainostusta. Niin puhuvat päät puuppatuubassa kuin muuallakin tuputtavat asuntoja "järkevinä", "turvallisina", "aina arvonsa pitävinä" ym. kaunokielellä. Kun asunto on asumista varten, niin se onkin ok - mutta kun asuntoa markkinoidaan sijoituksena, niin lopputulos ei välttämättä olekaan tyydyttävä.

Pahoin pelkään, että monella tässäkin kohtaa menee käsitteet omaisuus/varat ja velka sekaisin: ottamalla 200ooo €n lainan ihminen ottaa sen verran velkaa, mutta asunnon arvo määräytyy vasta kun sitä yrittää myydä eteenpäin. Moni tuleekin väistämättä pettymään asuntokaupoissaan tulevina vuosina - saa nähdä haetaanko joskus esim. Sampopankin Uotilan päätä vadille.

Legendaarista harhaanjohtamista (>_<)

 

Tällä hetkellä hintojen nousua kehutaan varsinkin kullan kohdalla. Kullan hintakäytös onkin seurausta 6000v historiasta - se on ollut rahaa, mutta se ei ole sitä enää tänä päivänä. Enkä näe ihan heti tilannetta, että kulta- tai hopeakolikoilla tehdään normikaupoissa ostoksia. Ei, metallit on vaihdettava yleisesti hyväksytyksi (tod.näk. valtion määräämäksi valuutaksi) ennen ruokakauppaan menoa (poikkeuksiakin varmasti löytyy) - ja se tarkoittaa lähivuosina alihinnoittelua mitä suurimmalla todennäköisyydellä.

Se, että arvometallien hinnoittelu nyt tapahtuu paperikauppana pörsseissä ei ole este sille etteikö myös tulevina vuosina osto/myyntitilanteissa vedottaisi maailmankaupan hintoihin. Ja kuten edellä mainitsin, niin lamassa myyjä on pakotettu myymään sillä hinnalla mitä hänelle tarjotaan - ei millä hän haluaa.

Kannattaa huomata, että kun DOW ohitti huippunsa syksyllä 2007 niin kulta/hopea romahtivat vasta keväällä 2008 - puolen vuoden viiveellä. Myös silloin puhuttiin kuinka kulta on turvallinen verrattuna muihin sijoituskohteisiin. Jos tilanne menee nyt yhtään samaan tyyliin, niin kullan/hopean (ja yleensäkin raaka-aineiden) hinnat romahtavat puolen vuoden sisällä pörssien rytistessä.

 

Varmaahan tämä heitto ei ole, sillä manioilla on taipumusta jatkua paljon kauemmin kuin järkiperäisesti ne olisivat mahdollisia. Sittenkin olen vakuuttunut, että suuret sijoittajat tulevat myymään arvometalleja peittääkseen muiden sijoituskohteidensa tappioita. Ei ole mitään väliä, että metalli-ihmiset sanovat metallien sisältävän arvoa tai työtä, koska rahamäärän supistuminen väistämättä leikkaa myös metallien hintapönkitystä.

Myös keskuspankkien käyttäytyminen on hyvä indikaattori, nehän myivät suorastaan hurjana kultaa 1990-luvun lopulla - ja sen jälkeen kulta on ollut nousussa kohta 15v. Tänään keskuspankit ovat ostamassa kultaa - edessä hintaromahdus?

Tietenkin tähän vastaväitteenä esitetään, että maailman seuraava reservivaluutta olisi jotenkin kultasidonnainen. Kannattaa kuitenkin huomata, että kultapohjainen valuutta on vaikeammin manipuloitavissa joten se tuskin on asiasta päättävien keskuudessa ensisijainen vaihtoehto. Valuuttojen tehtävänähän tänään on ihmisten varallissuuden hiljainen imuroiminen parempiin varastoihin - kulta ei oikein toimi tässä.

Ja mitä hopeaan tulee, niin se on kaikesta vimosen vuoden hulapaloosta huolimatta enemmän teollisuusmetalli - ja lamassa raaka-aineiden hinnat voivat romahtaa hyvinkin rajusti.

 

Sittenkin meidän kohdalla €uroalueella ja varsinkin Suomessa on parikin ongelmaa jalometallien alamäen varaan laskevien kohdalla. Jos kulta/hopea tipahtavat 1900US$/40US$ > 500US$/10US$'in samalla kun € ja US$ menevät 1:1'en, niin €uroissa hinnat tulevat paljon maltillisemmin alas eli 1250€/30€ > 500€/10€.

Toinen on metallien saatavuus täällä peräpohjolassa - tulevina vuosina kiiltävien kuljetus esim. keski-Euroopasta ei välttämättä ole halpaa tai helppoa. Mietittävää siis riittää kuka näiden kanssa pelaa.

Tietenkin nämä lepertelyt voi jättää omaan arvoonsa jos uskoo molempien metallien jatkavan ylämäkeen lamasta huolimatta (*_*)

 

Sikäli kun nykysysteemistä pidetään kiinni, niin luottokuplan tyhjeneminen kestää vuosia ja se painaa hintojakin (öljyn ja kullan hinta laskee ehkä 5v, muissa varmasti kauemminkin). Kunhan valtioiden paprujen kansainvälinen kauppa on romahtanut, niin yksittäiset valtiot voivat "printata" rahaa kiertoon. Tämä tod.näk. harmillisen usein johtaa holtittomaan paikallisen rahamäärän kasvuun ja hintojen nousuun. Sittenkin systeemiromahdus tulee olemaan sitä luokkaa ettemme välttämättä tunnista yhteiskuntiamme ennen kuin tuohon tilanteeseen päästään (5-20v).

Tässä romahduksessa vallitseva sijoitusajattelu joutaakin romukoppaan. Deflaatiossa "voittaja" on se joka häviää vähiten - ja useimpien kohdalla se tarkoittaisi "sijoittamisesta" pidättäytymistä. Monelta tulee varmaan vastaväite, että esim. vuokra-asuntojen omistus on hyvä idea sillä niin varmistaa kassavirtoja itselleen. Sittenkin väitän, että vuokrien keräys voi tulevina vuosina saada "haastavia" piirteitä.

Mutta jokainen tietenkin tekee päätöksensä itse.

 

Esittämieni väittämiä on helppoa yrittää kumota sanoen, että kun väestö kasvaa niin tavaraa ja rahaa halutaan enemmän ja enemmän jatkuvasti. Totta, mutta tuohon voi lakonisesti todeta, että mitä haluaa ja mitä saa eivät välttämättä ole sama asia.

Johan se pikkulapsillekin opetetaan - mikä siinä sitten on, että ajatus ei oikein aikuisille mene jakoon?

 


 

Mitä tehdä toisin - ja miksi niin ei tehdä

Isäni heitti minulle joku aika sitten (jälleen kerran) hyvän ajatuspähkinän lintukodostamme.

Suomihan oli satoja vuosia Ruotsin peukalon alla, jolloin johtajina olivat kuningas ja aateliset. Venäjän valtapiiriin jouduttuamme päättäjiksi pääsivät virkamiehet (= virka-aatelisto). Toisen maailmansodan ja varsinkin NLn kaatumisen jälkeen päättäjiksi ovat nousseet isojen firmojen johtajat.

 

IhmisPyramidi

Olemme siis nykyään johtaja-aateliston alaisia. Tavallista kansalaista tilanne sorsii mennen tullen, koska johtaja-aateliset istuvat ristiin toistensa yritysten johtokunnissa ja myöntävät kiihtyvään tahtiin kunkin firman pomolle korkeampaa palkkaa. Samaan aikaan alamaisilta vaaditaan palkkamalttia ja muuta yhteisvastuuta kansainvälisen kilpailukyvyn varjolla. Reilua?

Nyt 2000-luvulla wanha virka-aatelisto on selvästi käärmeissään kehityksestä. Tilanne onkin viime vuosina johtanut valtio-omisteisissa firmoissa vastaavaan johtoporsaiden palkkojen nostatuskierteeseen. Perustelut ovat kaikille tuttuja - "kun ne siellä yksityiselläkin puolella".

Samaan aikaan poliitikot vain levittelevät käsiään ja kehuvat toteavat olevansa voimattomia tilanteessa. Voimattomia - vai haluttomia toimimaan? Heillä on kuitenkin lakien säätämisoikeus - vai pitäisikö sanoa velvollisuus? Ehkä asiaan vaikuttaa myös se että monelle tuntuu löytyvän hyväpalkkaisia eläkevirkoja...

 

Muualla maailmassa toimintaa kuvataan pyöröovella (engl. revolving door). Varsin usein isoista firmoista tulee henkilöitä säätämään omaa alaansa koskevia lakeja palatakseen takaisin liike-elämän palvelukseen. Jo yllä mainittu Treasure Islands: Tax Havens -kirja on täynnä surullisia esimerkkejä tästä toiminnasta.

Yksi tuoreimmista jenkkilässä on Clintonin aikainen valtiovarainministeri Robert Rubin, joka ajoi läpi Suuren Laman jälkeen säädetyn Glass-Steagal -lain nurin. Tuo laki rajoitti hyvin voimakkaasti erilaisia spekulointeja. Kun laki kumottiin, seurauksena oli erilaisten johdannaisten käytön räjähdysmäinen kasvu.

Hra Rubin'in työhistoria kertonee paljon: ennen VVM'n vakanssia 26 vuotta Goldman Sachs'illa. Erottuaan VVM'stä mies jatkoi Citigroup'iin keräten 126 milj. US$a kahdeksassa vuodessa. Duh...

Maailman talouspäättäjien paikat ovat väärällään vastaavia "sankareita" eli ei kauheasti kannata odottaa systeemimuutosta heidän suunnaltaan. Tälläkin hetkellä POTUS Obaman lähipiiri vilisee Goldman Sachs ym. miehiä... Pistää tosiaan miettimään kenen etua ensimmäisenä tuollakin mahdetaan ajaa.

 

Toinen erittäin oleellinen osa wanhassa kasvuTM -ideologiassa roikkumisessa on median rooli. Tänäänhän media on niin kaupallistunut ja riippuvainen systeemin mahdollistamista tulovirroista ettei sieltä kriittistä analyysia systeemin todellisista ongelmista juuri tule. Tässä tietenkin tarkoitan ikuisen kasvun toteutumistodennäköisyyttä rajallisella pallolla.

Tämän "yksisilmäisyys" johtaa siten loputtomiin "kyllä se tästä", "kohta noustaan taas" yms. -puheisiin normaalin "osta ja kuluta tai kuole" propagandan kaverina. Käytännössä toiminta yrittää pitää ihmiset mukana pörsseissä lauseilla "tämä on pörssisyöksyn pohja" ja "kurssit eivät voi enää laskea". Tosiasiahan tietysti on, että kurssit voivat - ja menevätkin joskus nollaan.

Se, että rivikansalaisia kannustetaan roikkumaan uppoavassa laivassa (eläkeiän nostatus palvelee myös tätä tavoitetta) kertoo ihmisluonnosta paljon. Ikävien asioiden kieltäminen ja itsehuijaus taitaa olla luomakunnassa ihmisten yksinoikeutta.

 

Perinteisesti sodathan ovat olleet keino nollata tämän kokoluokan talousongelmia, mutta muka-Nobelin saanut Krugman juuri nauratti ainakin minua. Enää ei edes maapallolla tapahtuva sotateollisuuden pumppaus riittäisi, vaan nyt tarvittaisiin intergalaktisia vihollisia.

Jos tämä ei ole epätoivoa, niin en tiedä mikä on. Toivottavasti kaikki myös ymmärtävät, että ei Krugman eikä kukaan muukaan ole saanut Nobelin talouspalkintoa, sillä sellaista ei ole olemassa. On vain Ruotsin keskuspankin jakama Nobelin muistoksi nimeämä talouspalkinto - minkä pitäisi tietenkin pistää miettimään ko. palkinnon myöntämisperusteita.

 

Viime aikoina EUn kohdalla yhä enemmän puhutaan paluusta omiin valuuttoihin. Valitettavasti se ei muuttaisi käytännössä mitään, koska edelleen valtiot lainaisivat markkinoilta eli yksityiset pankit määräisivät edelleen tanssin tahdin. Rahan syntymekanismi, siinä on se ongelma.

Itse kannatan talousdemokratiaa (TD) vaikka siinäkin on omat ongelmansa. Ongelmista selkeimpänä on tietenkin ihmisluonto, jonka vahtiminen on oleellista TDn käytännössä toimimisen kannalta. Se edellyttäisi ennenkaikkea nykyisen poliittisen järjestelmän rajua muuttamista.

Nykysysteemistä hyötyvien (pankit, poliitikot, virkahenkilöt - yleensäkin hierarkian yläosat) vastustuksen takia muutos on hyvin pitkä ja vaikea prosessi - jos koskaan toteutuukaan. Asiaan liittyy vahva propaganda: "ilman virallista talouskoulutusta ei raha-asioita yksinkertaisesti voi ymmärtää" (näin minullekin on kerrottu). Samoin se, että rivikansalaisista useimpia ei edes kiinnosta rahan syntymekanismi, tuottaa ongelmia muutosten toteuttamisesssa.

 

Kaikkinensa totutun järjestelmän muuttaminen on hyvin vaikeaa, sillä se on "tuttu ja turvallinen" (>_<). Tilanne lienee pitkälti sama kuin väkivaltaisen aviopuolison kanssa asumisessa. Kärsivä osapuoli ei yksinkertaisesti näe elämälleen muuta vaihtoehtoa kuvitellen, että tilanne voisi olla pahempikin.

Joka tapauksessa luulen, että valtiotasolla ei edes harkita vaihtoehtoisten rahan liikkeellelaskemisen mekanismeja. Tämä yksinkertaisesti siksi, että poliittiset broilerit on ostettu joko suoraan tai välillisesti aivopesun kautta kasvun uskonnon -lahkolaisiksi (se juna tosin meni jo).

 

Vaihtoehdottomuus johtaa monenlaisiin  lieveilmiöihin. Kun kasvuTM ei onnistu, niin hyvinvointivaltiot vääntyvät melkoisiksi pahoinvointiyhteiskunniksi. Tämä yksinkertaisesti siksi että valtioiden on säästettävä kaikesta mahdollisesta - terveyden- ja vanhustenhuolto, koulut, poliisi, palokunta, armeija, infran ylläpito jne. sekä täällä tietenkin ajetaan pakkokuntaliitoksia. Samaan aikaan veroja yritetään nostaa, mutta sekin kuristaa yhteiskuntaa ja vain vähentää kierrossa olevaa rahamäärää.

Nykyisen doktriinin ohjenuorana seurataan tietenkin myös rajua yksityistämisohjelmaa, jossa valtiolta (ja meiltä kaikilta) vuoleskellaan kassavirtoja tuottavat osat yksityiseen omistukseen. Lopputuloksena tietenkin valtiolla ei ole enää juuri muita tuloja kuin kutistuvat verot. Ääritapauksessa systeemin alamäki johtaa Somalian "vapaan kapitalismin" autuuteen - ja valtiosta ei välttämättä enää voida edes puhua.

Tuo kehitys toisi väistämättä mukanaan nopeasti laajenevan korruption ja väkivallan arkipäiväänkin. Itäblokin romahduksen jälkimainingit ovat varmasti hyviä vertailukohtia - ja pitäisivät saada jokaisen miettimään jatkoja. Ei ole sattumaa, että itse olen käyttänyt kehityksestä nimikettä "neofeodalismi".

 

Sinänsä vallassa roikkuvilla tuntuu olevan kummallinen kuvitelma, että heidän asemansa on koskematon muun yhteiskunnan romahtaessa. Asiasta tietenkin on paljon vastakkaisia todisteita kautta historian - kysykää vaikka Louis XVI'ltä ja Marie Antoinette'lta. Tai Ceausescu'lta. Tai... onhan näitä.

Toisen maailmansodan jälkeinen rauhallisuus Euroopassa on pitkälti jaetun "talouskasvukakun" tulosta. On mielenkiintoista seurata jaetaanko väheneviä resursseja tasaisemmin - vai yrittävätkö eri etupiirit pitää tiukasti kiinni saavutetuista eduistaan. Jokainen voi tarkistaa vastausta peilistä, mutta oma veikkaukseni on jälkimmäinen - valitettavasti.

 

Toivon, että paikallisrahat saavat laajempaa kannatusta, sillä ne mahdollistaisivat paikallisen toiminnan jatkumisen vaikka keskushallinto sekoilisikin pankkijärjestelmän saappaita nuoleskellessaan. Suomalaisittain Toholammilla on jo asiaa lähdetty organisoimaan, hatunnosto heille. Italiassa eräs pikkukylä tuoreeltaan kieltäytyi liittymästä suurempaan kuntaan ja ovat tuolla jo ottaneet oman paikallisrahankin käyttöön, hmm...

Pelkään kuitenkin, että valtiovalta yrittää pakottaa kansalaiset yhteiseen muottiin yhä ankarammalla kädellä. Tämä tosin tulee entistä vaikeammaksi, kun yhä useammat ymmärtävät että wirallisesti hyväksytty muotti edellyttää heitä koskettavan yhteiskunnan perkaamista lähes olemattomiin.

 

Edessä voi olla yhteiskunnan pirstaloituminen hyvinkin nopeasti jos nykyjärjestelmän pönkittämisestä yritetään pitää kiinni hinnalla millä hyvänsä. Kun seuraa poliitikkojen puheita, niin tuntuvat ehdoin tahdoin haluavan systeemikriisiä. No, poliitikkojen ongelma on tietenkin, että he lähinnä reagoivat ongelmiin - eivätkä ennakoi tilanteita. Vaan kukapa meistä...

Toisaalta on muistettava, että useimmat ammattipoliitikot eivät ole juuri kosketuksissa rivikansalaisiin eivätkä siten näe/koe mitä wanhassa doktriinissa roikkuminen tarkoittaa ruohonjuuritasolla. He siis kuvittelevat toimivansa oikein, annetaanhan heille "aina oikeita ohjeita" parhailta taloustietäjiltäkin >sarkasmia<

 

TDa ja paikallisrahoja vastustavilta (kommenttiosiota kannattaa lukea) kysyisin, että miksi lätäkön takana, kapitalismin luvatussa maassa, Pohjois-Dakotan osavaltiolla on ollut oma julkinen pankki jo 90v? Ja miksi ko. osavaltio on selvästi vähiten heikossa hapessa muihin osavaltioihin nähden? Samoin tuolla jo 14 osavaltiota on esittänyt lakialoitteita omien julkisten pankkien perustamisesta.

Kummallista toimintaa, eikö?

 


 

Sananen reaalimaailman kehityksestä

Energiasta olen kirjoitellut paljonkin ja sen puolen ongelmista voi lukaista täältä. Nyt kun maailmantalous ryykkää pahemmin kuin koskaan, niin ihmisten kulutuskäyttäytyminen tulee muuttumaan radikaalisti. Yksinkertaistettuna jokainen voi kuvitella Suomen 1990-luvun laman maailmanlaajuisena ja steroidella pumpattuna. Jokainen voi myös miettiä, että tuolloin Suomen nostivat lamasta Nokia ja vientiteollisuus - nyt sellaisista menestystarinoista ei ole "pelkoa", sillä ei tule olemaan riittävää ulkomaista kysyntää.

Tämän seurauksena energian tarjonta tulee ylittämään kysynnän maailmalla rajusti (ihmisillä ei ole varaa kuluttaa kuten ennen). Ja kun tarjontaa on yllinkyllin, niin hinnat tulevat putoamaan.

Energian ylitarjontaa tulee pahentamaan mm. öljyntuottajien yksipuolinen budjettisuunnittelu - esim. Saudi-Arabian talous pysyy pystyssä vimosten tietojen mukaan vain kun öljyn tynnyrihinta on 85 US$a. Ja koska heillä ei ole muutakaan vientituotetta, niin tuotantoa tullaan hintaromahduksen keskellä kasvattamaan (jos vain kyetään) että saataisiin öljytuloja. Tämä puolestaan painaa hintoja entisestään alaspäin. Itse veikkaan, että näemme öljyn hinnan putoavan 10US$n tuntumaan tynnyriltä.

Veikkaan, että moni öljyntuottajavaltio repeää sisäisesti, koska niissä hallitsijat ovat pitkälti ostaneet asemansa lupaamalla mannaa kansalle. Ja hallitusten kupsahtelu noissa maissa tulee aiheuttamaan mitä kummallisimpia reaktioita öljyn kuluttajamaissa.

Jenkkilä on jo selvästi omaa maihinnousukenkäänsä sovittamassa valikoituihin kohdemaihin...

 

Koska fossiiliset polttoaineet määrittelevät hyvin pitkälti muidenkin energiamuotojen hintoja, niin vaihtoehtoisia energiajärjestelmiä ei tulla rakentamaan, koska ne ovat "liian kalliita". Saatte 100varmasti kuulla seuraavan useinkin: "hei, ei meillä ole mitään energiaongelmaa - energiahan on halpaa!". Tämä taas johtuu siitä, että kierrossa olevan rahamäärän romahdus painaa myös hintoja alas - ei se, että energiaa olisi tarjolla enemmän kuin ennen. Tilanne vain näyttää siltä.

Ja ihminenhän etsii yksinkertaisia selityksiä. Mielikuvan virheellisyys tulee estämään rakentamasta vaihtoehtoista energiainfraa, mutta myös nykyisen infran ylläpitoon ei panosteta - energiaahan on niin paljon tarjolla. (¤_¤)

Tässä vielä Savon Sanomissa julkaistu teksti syksyltä 2008, minkä lopussa hahmottelen energian hintakäyttäytymistä tulevina vuosina.

Tämä rahamaailman ongelmien heijastuminen reaalimaailmaan on asia, jota suuri osa ihmisistä ei tiedosta. Se johtuu myös pitkälti nykyisestä yhteiskunta-ajattelusta - tarvitaan "vain" pienten osa-alueiden ammattilaisia. Kokonaisuuksien ymmärtämistä ei juuri suosita - ja tarjolla on kapean sektorin huippuosaajia, joilla voi olla hyvinkin vääristynyt kuva muista asioista.

 

Suomen kohdalla tämä energia-asia voi olla jatkossa melkoinen ongelma - mehän tuomme fossiilisista energioista 100% - ja samalla kulutamme Euroopassa lähes eniten mm. öljyä/kansalainen vuodessa. Meillä olisikin huutava tarve monipuolistaa energian tuotantokakkuamme, mutta-mutta... se lama tulee tekemään höpöä tässäkin asiassa. Uusien firmojen pystyttäminen tulee olemaan tuskaa - kuinka saada tuottoja, kun kiertävä rahamäärä laskee vuosi toisensa jälkeen?

Käytännössä me voisimme kuitenkin lähteä rakentamaan omaa energiainfraamme uusiksi hyvinkin nopeasti, jos ottaisimme yllä mainitun TDn käyttöön. TD varmistaisi myös yhteiskunnan oleellisten toimintojen pyörittämisen - terveyden- ja vanhusten huollon, koulut, poliisit ym. ilman velkaantumista. Tässä vielä pientä lisätodistelua TDn autuudesta (^_^)

Vaan kuten sanottu, vallitsevasta valtahierarkiasta johtuen kaikkea muuta yritetään ensin, kun epätoivoisesti pönkitetään nykysysteemiä. Pitää vain toivoa, että tämä sählääminen ohitetaan suht nopeasti (fat chance kuten ulkomaalainen sanoisi (>_<)

Näitä rahajärjestelmän uudistuksia vastustavien ja varsinkin uusliberalistien puheissa tulee aina vastaan, että kyllä töitä aina riittää - ja vapaat markkinat pelastavat. Tuohon lienee syytä huomauttaa, että kyllä, "töitä riittää aina - mutta on aivan eri asia saatko korvausta siitä". Toisin sanoen liikkeellä olevan rahan rajoittaminen pankkien toimesta asettaa kansalaiset melkoiseen orja-asemaan.

 

Toinen asia minkä pitäisi jokaista koskettaa on ruoka. Vaikka Suomi on kohtuullisen omavarainen, niin nykyisen ruoanjakelusysteemin nikottelu tulevina vuosina on äärimmäisen todennäköistä. Näin ollen meidän nuorempien kannattaisi hiukan keskustella sota-aikana eläneiden ja syntyneiden kanssa kuinka aiemmin omavaraisuuteen panostettiin huomattavasti nykyista alempana hierarkioissa (lue: perheissä).

Monipuolisen ruoan saaminen kulkee käsi kädessä myös kansainvälisen kaupan kanssa. Ja kun luottamus kauppakumppanien kesken joutuu yhä suurempaan vääntöön, niin kaikenlaisten tuotteiden valikoima kaupoissa voi kokea "yllättävääkin" kaventumista.

Samoin tavaraliikenteen kuihtumisen rinnalla matkustaminen useimpien kansalaisten kohdalla muuttuu huomattavasti nykyistä harvinaisemmaksi herkuksi - ellei peräti vain haaveiksi. Tämä tietenkin tarkoittaa, että maapallo jälleen "kasvaa" rivikansalaisen näkökulmasta. Vertailun vuoksi 100v sitten useimmat ihmiset elivät koko elämänsä vain muutaman kymmenen km säteellä syntymäpaikastaan.

Olemme siis eläneet hyvin poikkeuksellisena aikana ihmiskunnan historian aikana. Meillä on fossiilisten energioiden kautta keskimäärin 100-200 näkymätöntä energiaorjaa auttamassa elämäämme - enemmän kuin monella keskiaikaisella aatelisellakin.

Mutta arvostammeko me sitä? Luultavasti vasta sitten kun meillä ei enää ole tätä bonusta nautittavana...

 

Kaikki edellä käsitelty tietenkin ennakoi myös ihmisten työalojen uudelleen arvioimista. Jokainen miettiköön hiukan mitkä ovat tulevaisuudessa "varmoja" työaloja - sikäli kun sellaisia SuperLamassa voi olla. Vinkki: kaukomaiden turistiopas ei ehkä ole siellä toteutumisvarmimpien joukossa lentoemoista tai rallikuskeista puhumattakaan.

Opiskelua kannattaa myös arvioida uusiksi - ja varsinkin sen rahoitusta. Itse olin varsin järkyttynyt, kun kesällä tuore opetusministeri väkisin haluaa opiskelijat ottamaan enemmän lainaa. Kenenköhän etua tässäkin ajetaan? Lätäkön takaa on paljon surullisia esimerkkejä kuinka moni nuori on käytännössä loppuelämänsä sidottuna ikuiseen velkaorjuuteen, koska työmarkkinat eivät tule vetämään vuosikausiin. Sitä vastoin opintovelat kasvavat koko ajan korkoa.

 

Samoin jokaisen pitäisi miettiä omaa taloudellista elämäänsä. Kuten tekstistä voi päätellä, niin velka tulee olemaan suoranainen elämänilon tappaja. Tämä on helposti selitettävissä: jos lainallasi on 3%n korko, mutta kiertävä rahamäärä kutistuu 5%a vuodessa on efektiivinen korkosi 8%a. Jokainen voi laskea pikaluottojen korkoja tuon pohjalta...

Lyhykäisesti voisi kehoittaa jokaista yrittämään tekemään itsestään työnantajalle tarpeellisen. Ei purnaa mistä tahansa pikkuasiasta, on kohtuullisesti joustava työajoissa - ja tarpeen mukaan myös palkkauksessa.

Työpaikasta kiinnipitäminen tulee ensiarvoisen tärkeäksi.

 


 

Loppusanat

Tämä teksti saattaa hiukan kuulostaa vuodatukselta ja vinkumiselta, eihän näin yksinkertaisesti voi käydä. Mutta historia osoittaa, että ihmiskunnan tapahtumaluettelo on täynnä enemmän tai vähemmän vastaavia episodeja, kuplia seuraa aina myös lässähdys.

Tilanne nyt ei todellakaan ole erilainen kuin ennen, ihminen sitä vastoin - on tasan sama kuin tähänkin asti. Asioiden käsittely on vaikeaa, kun ihminen tahtoo mielellään ajatella että oma olotila jatkuu samoilla linjoilla kun ennenkin - vaikka muu maailma muuttuisi rajustikin. Työpaikka? "Minä olen oleellinen omassa työssäni, ei minulle tule potkuja". Ruoka? "Kyllä kaupasta aina saa". Bensa? "Huoltoasemalta". Ja tietenkin - "minulla on oikeus jokavuotiseen etelänmatkaan". Hmm...

 

Olen saanut useammaltakin suunnalta kommenttia, että olen kovin negatiivinen, synkkämielinen, näen mörköjä yms. Toteaisin kuitenkin, että monet sekoittavat realismin pessimismiin.

Voin rehellisesti sanoa, etten todellakaan haluaisi nähdä nykyistä yhteiskunnan alasajoa, mutta tosiasiat puhuvat sen puolesta. Toivon todellakin olevani väärässä, mutta epäilen suuresti "arvaavani" monen asian liiankin hyvin.

 

BlastedEconomy2011

Minä seuraamassa SuperLamanTM kehittymistä. Vuoden 2007 talousmaailman "ydinräjähdyksen" välähdyksen huomasi moni, mutta koska se ei ehkä itseä kauheasti liikuttanut, niin useimmat ovat tuudittautuneita lintukotomme "koskemattomuuteensa". Tällä hetkellä ydinräjähdyksen paineaalto lähestyy kuitenkin hurjaa vauhtia - ja sen iskun tulee jokainen huomaamaan.

Mahtaakohan aitiopaikalle olla tunkua jatkossa?

 


01.09.2011 11:14 |