VERKOTTUNEIDEN SYSTEEMIEN KRIISISTÄ JA ROMAHDUKSESTA

Alkuperäinen artikkeli TheOilDrum'ista on tammikuulta 2008, mutta käymässä entistäkin oleellisemmaksi.

Jutun kirjoittaja joutui tuolloin toteamaan, että heillä oli Australiassa firman sisäisten nettiverkkojen kanssa isoja ongelmia ja yhteydet "ulkomaailmaan" sähköpostilla olivat välillä kovin takkuisia, ajottain jopa täysin poikki.

Miksi näin?

 

Erinäisten pähkäilyjen jälkeen yksi asia nousi selvästi merkittäväksi tekijäksi ja se oli "tehokkuuden" hakeminen. Oikea termi tietenkin on hintatehokkuus.

Sen sijaan, että firman intranetti olisi rakennettu luotettavaksi, niin päädyttiin taloudellisesti edullisiin vaihtoehtoihin, mukaan lukien vanhojen reitittimien käyttöön yms. (tietotekniikasta tietävät osaavat varmasti löytää "oikeat" nimet eri kohteille, pahoillani maalaisuudestani).

Ajatuksena oli tietenkin, että kun jossain on ongelmia, niin liikenne ohjautuu muille sektoreille ja no problem.

 

Firman intranet oli usein intensiivisessä käytössä ja lähestulkoon suorituskyvyn rajoilla.

Nyt sitten kun johonkin osaan tuli ylisuuri kuormitus, niin yhden sektorin romahtaessa dataliikenne ohjattiin muihin reitittimiin, jotka puolestaan romahtaessaan työnsivät datansa taas eteenpäin jne. jne. Seurauksena siis koko verkon kaatuminen.

Kaveri totesi myös, että hänen kotikaupungissaan sähkönjakeluverkko oli kesäisin kovilla ihmisten tuulettimien, jääkaappien jne. virrankulutuksen takia. Siellä usein yhden kaupungin osan tipahtaminen verkosta imaisi muut osat mukanaan ja seurauksena oli koko sähköverkon kaatuminen.

 

Luonnosta vertailukuvana löytyy esim. hiekkakasan rakennus - mitä korkeampi kasa, sen helpommin hiekanjyvät sivuseinämillä ovat lähdössä pyörimään alas.

Nyt kun yksi jyvä lähtee, se voi "imaista" muita mukanaan riippuen kasan muodosta.

 

Jos kasaa on pakko rakentaa korkeammaksi ja samalla pystyy näkemään kriittiset kohdat punaisena, niin alussa tietenkin pystyy rakentamaan hyvinkin ilman että ne punaiset alueet lähtevät liukumaan alas.

Ongelma tietenkin on, että keon noustessa punaisia alueita alkaa tulla yhä useammille seinämille ja lopulta ylöspäin rakennus väistämättä aiheuttaa jonkun reunan "romahduksen".

 

Nyt seuraukset ovat tietenkin paljon pahemmat kuin jos romahdus olisi tapahtunut aikaisemmassa rakennusvaiheessa eli kun punaiset alueet eivät olleet toisissaan kiinni.

Toisin sanoen yhden seinän romahdus aiheuttaa väistämättä vyöryt joka puolella verkottumisen kautta.

 

Näennäinen alkurakentamisen turvallisuus onkin muuttunut koko verkoston romahduttavaksi suoksi.

Samantapaiseksi voi sanoa myös asuntolainoihin liittyviä derivatiiveja, alussa siis esim. SIV't (structured investment vehicles) perusteltiin siten, että nyt yhden asuntolainan maksamattomuuden tuomat tappiot saatiin jaettua/katettua muista asuntolainoista tulevilla tuotoilla.

Kuten hiekkalinnassamme (osuva vertauskuva finanssimaailmalle muuten), niin menossa oleva purkautuminen vetää koko ajan muiden seinämien hiekanjyviä (muut rahastot, pankit, sijoitusfirmat jne.) alaspäin, vain ja ainoastaan kiihdyttämällä tilannetta.

 

Palataksemme em. firman verkon arvioimiseen, niin se oli "rakennettu" romahtamaan:

  • tehtiin vahvasti toisista osistaan riippuvainen verkosto
  • kun joku osa näytti punaista, niin annettiin sen alueen data virrata muille sektoreille
  • datan annettiin siirtyä yhä laajemmalle, kunnes kaikki alueet näyttivät punaista
  • lisättiin dataa verkkoon

 

Nyt kun katsotaan finanssialaa, niin se on kovin samankaltaisessa jamassa. Yhden pankin luottojen ongelmat johtavat sen lainauksen tyrehtymiseen, jotka puolestaan heijastuvat muihin pankkeihin.

Kun firmat eivät saa luottoja, niin niillä ei ole mahdollisuutta täyttää varastojaan uusilla tuotteilla ja vanhoista olisi päästävä eroon että edelliset luotot voitaisiin maksaa (lue: alennusmyyntejä tulossa). Kansalaiset eivät saa helppoa luottoa, joten firmojen tavaroille ostajia ei tahdo löytyä.

Kaikki yhdessä ruokkivat eri reiteistä "rahan" liikkumisen hidastumista ja lopulta pysähtymistä. Hiekanjyvät vierivät alaspäin väistämättä - ja mitä hienompi ja korkeampi linnamme on, niin sitä syvempi ja rajumpi alastulo tulee olemaan.

 

Energia sektorilla sama on tapahtunut/tapahtumassa parasta aikaa.

Joku vuosi sitten alkoi selvästi olla ongelmia kevyiden öljylajien saatavuudessa ja tietenkin hintojen nousu kannusti muihin vaihtoehtoihin. Seurauksena bioetanoli maissista, öljyhiekka, öljy hiilestä, kaasusta nestettä jne. joiden tietenkin kehuttiin poistavan ongelmat nestemäisten polttoaineiden saatavuudessa.

 

Valitettavasti vain kun katsotaan kokonaiskuvaa, niin jokainen vaihtoehtoinen nesteiden tuotantotapa teki isompia ja isompia vaatimuksia muille sektoreille.

Bioetanoli - alaa pois ruoantuotannosta, lisää lannotteita, prosessointia, keräyskapasiteettia, laitteistoja, materiaaleja jne. seurauksena maaperän köyhtyminen, vesivarastojen tyhjeneminen jne. Sama pätee muihinkin, eri suhteissa tietenkin, mutta varsinkin raaka-aineiden kulutus, saastuminen ja CO2 päästöt kasvoivat nopeasti tämän "pelastavan" reitin käyttöön ottamisella.

 

Nyt sitten kun finanssiala on kuristumassa omaan kravattiinsa (derivatiivit), niin noiden "pelastavien" polttonesteiden tuotanto on käymässä jatkossa erittäin epätodennäköiseksi.

Kokonaissysteemin ongelmia on tähän asti voitu siirrellä eri sektorien kesken "suhteellisen" vaivattomasti mm. ruoan tuotantoa kasvattamalla siitä on osa voitu käyttää biopolttoaineiden käyttöön, kaasusta on saatu lannotteita ja polttoaineita, öljyn tuotteilla on pidetty liikenne pyörimässä ja luottohanojen (rahan) avoimuus on tietenkin pitänyt systeemin hyrräämässä mukavasti.

 

Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että moni sektori on tukehtumassa mahdottomien odotusten keskellä.

Alkuperäisessä artikkelissa tietenkin näkökulma oli energian puolelta, mutta lopputulos on sama kun finanssipuoli on lähes täysin jäässä. Rehellisesti kun katsoo vallitsevaa systeemiä, niin se on selvässä alamäessä - kysymys tietenkin on, että onko tämä loiva alamäki vai kosken kiihtymistä Niagaran putousta lähestyttäessä.

 

Sen olen kyllä oppinut vimosen vuoden aikana, että systeemissä on massan hitautta.

Tämän tietenkin tarkoittaa, että Titanicin käännös ei tapahdu kahvikupissa ja nyt kun talous on lähtenyt "kurahdus-syöksyyn" niin menee kauan ennen kuin se kääntyy toiseen suuntaan. Tuolta keskusteluosion alusta mieleen jäi hyvin kriisin ja romahduksen määritelmät - kriisistä toivutaan, mutta romahduksesta ei palata koskaan ennalleen.

Missä ollaan menossa nyt? Itse toivon ensimmäistä, mutta luulen että jälkimmäinen on pelikorttien ainut anti tästä eteenpäin.

 

Kommentoi 

 


24.11.2008 11:42 | Tulosta