RUOKA ON VÄLTTÄMÄTTÖMYYS TOISIN KUIN MONI SELLAISEKSI KEHUTTU ASIA

Vai onko uusi auto joka toinen tai kolmas vuosi välttämättömyys, tai etelän matka tai-tai... moni muu?

Moni "välttämättömyys" on itse asiassa ylellisyys ja pitkälti energiarikkaan yhteiskunnan etuoikeus - vai mitä sanoisitte sisävessasta? Hierovasta jalkakylvystä? Mikroaaltouunista? ...ja niin monesta muustakin, joka markkinoidaan "ilman NNN'ää et VOI ELÄÄ täyttä elämää!"

 

Kun katsotaan mistä yhteiskunta on tulossa (hiilivetyihminen on oikeastaan hädin tuskin 200 vuotta vanha laji, lisäksi ihmismäärä on kasvanut 6x teollisen vallankumouksen alettua) ja mihin ollaan menossa (hiilivedyt ovat tulossa "kalliimmaksi" ottaa käyttöön kun niiden esiintymät käyvät pienemmiksi), niin pitäisi jokaisen vähän miettiä että jatkuuko nykyinen energiarikas touhu kuten ennen...

 

Välttämättömyyksiä ovat happi (5min ilman ja heikoksi menee), vesi (pari päivää ilman tekee höpöä) ja ruoka (pari viikkoa ilman vetää vähintään löysäksi) sekä näin pohjoisilla leveyspiireillä vaatteet ja lämpimähkö asunto.

Suomalaisilla yleisesti ottaen neljä viidestä ovat kunnossa, mutta tuo viides eli ruoka voi muodostua kysymysmerkiksi hyvinkin nopeasti.

 

Tällä hetkellä Suomessa maatalouden puolella työskentelee muutama % työvoimasta. Kun todetaan miten energiaintensiivistä nykymaatalous (lannoitteet, koneet, polttoaineet, tuotteiden prosessointi ja kuljetus yms.) on, niin saman tuoton saaminen lihasvoiman kautta vaatisi massiivisen työntekijämäärän lisäyksen.

Milloin sellaiseen tarvitsisi mennä on tietenkin vaikeampi arvioida.

 

Tässä on suht tuore tilasto Suomen maanviljelyn omavaraisuudesta ja toistaiseksi näyttää ihan hyvältä. Sitten kuitenkin kun katsotaan vähän yksityiskohtia, niin pieni kutina tulevaisuudesta alkaa jäytämään allekirjoittaneen mieltä.

Käppyröistä näkee esim. miten 50ha ja isompien maatilojen määrä on noin kaksinkertaistunut tällä vuosikymmenellä ja vastaavasti pienempien määrä laskee koko ajan. Tämä tietenkin tarkoittaa keskittymistä ja mahdollisia ongelmia toimituksissa.

 

Valitettavasti maanviljelyssäkin ajetaan systeemiä finanssialan ehdoilla eli voittojen maksimointi on ensisijainen direktiivi. Järjellä ajatellen hajauttaminen olisi kuitenkin tällä alalla se mihin kannattaisi yleisen "shokkikestävyyden" parantamiseksi pyrkiä.

Kaiken lisäksi viime aikaiset viestit maanviljelyn kannattavuudesta Suomessa ovat vähintäänkin huolestuttavia.

 

Maanviljely maailmalla

Tällä hetkellä noin puolet maailman ihmisistä on siirtynyt asumaan kaupunkeihin. Perinteitä kunnioittaen muiden alueiden pitää huolehtia heidän ravinnon tuotannosta.

Sama trendi on jatkunut jo pitkään ja useissa arvioissa tämä jatkuisi edelleen. Itse olen kuitenkin valmis väittämään, että kehitysmaissa muuttosuunta kääntyy hyvin helposti, koska suuri osa kaupunkeihin muuttaneista asuu erilaisissa hökkeleissä.

Tällaisilta ihmisiltä tuskin tippa silmästä vierähtää, kun pitää lähteä maaseudulle ruokaa kasvattamaan nälän alkaessa vaivaamaan. Sitä vastoin länsimaalaisilla tulee olemaan varsin tunnepitoinen kiintymysköysi nilkassa kovaan hintaan ostettuihin asuntoihin, joita on laitettu vaikka millaisilla pikku näpräyksillä "viehättävämmäksi".

 

Vesi on maanviljelylle vättämätön siinä kuin meille ihmisillekin. Valitettavasti ihmismäärä on monin paikoin selvästi ylittänyt maan kantokyvyn.

Yksi "erinomainen" esimerkki on Intian niemimaa (Mrd+ ihmistä) - siellä kasteluvesi pumpataan (sähköllä, dieselillä) pitkälti syvältä maan pohjavesivarastoista. Tilanteen hälyttäväksi tekee se, että pohjavesi "karkaa" syvemmälle jopa metrejä vuodessa (useissa jutuissa puhuttu 200m syvyydestä).

Seuraus - porataan syvempiä kaivoja, jotka tietenkin vaativat taas hitusen enemmän energiaa, että kasteluvesi nousee pintaan.

 

Vaikka Intia nauttii Himalajan sulamisvesistä ja monsuunisateista, niin yhtälö ei tule toimimaan loputtomiin.

Yhtenä seurauksena viime vuosina alueella on paljon maanviljelijöitä tehnyt itsemurhan kun he eivät ole pystyneet maksamaan laskujaan (mm. maaperän köyhtymisen takia monet tarvitisivat lisää lannotteita, joiden hinnat matkalla ylös; kastelulaitteiden energialaskut jne.).

 

Toinen ongelma on tietenkin toisen maailmansodan jälkeen monin paikoin teollinen maanviljely. Kehitysmaissa lannoitteiden käyttö on seurannut länsimaita, mutta oikealla lobbauksella (lahjomisella) isot agrifirmat ovat saaneet lannoitteensa hyvin kaupaksi myös kehitysmaissa.

Aluksi tilanne tietenkin vaikutti lupaavalta, kun kehitysmaiden nälänhädät saatiin poistettua tavanomaisesta päiväjärjestyksestä. Sitten ihmisen normaalipsyyke (lue: lisäännytään paremmin ja antibioottien saatavuus varmisti asian) on ajanut tuotannon ja kulutukseen taas tasoihin.

 

Tänä päivänä monin paikoin viljely on hyvin riippuvainen lannoitteista. Valitettavasti nykyiset lannoitteet ovat varsin yksipuolisia ja maaperän köyhtyminen on iso ongelma.

Kun hivenaineet ja vitamiinit kuluvat maaperästä loppuun, niin ratkaisuna on tietenkin käytetty lannoitteiden lisäämistä. Se onkin tiettyyn pisteeseen auttanut, mutta nyt lannoituksesta huolimatta sadot ovat kutistumassa.

Yhtenä "ratkaisuna" tietenkin on sademetsien hakkaukset, jotka eivät kauhean hyvää lupaa tulevaisuudelle.

 

Nyt kun näyttäisi siltä, että kaasun (josta lannoitteet pääsääntöisesti tehdään) tuotanto on laskussa, niin seuraukset on helppo arvata.

Lannoitteiden hinnat pysyvät ylhäällä ja se tietenkin pitää myös ruoan hintaa ylhäällä, jolloin teollistuneet maat ostavat tarvitsemansa. Kehitysmaissa on odotettavissa A) nälänhätää B) yhteiskuntarauhan ratkeilua ja C) sotia.

Pahimmillaan "pitkä porsas" saattaa palata ruokalistalle.

 

GM-kasvit

Maailmalla kovasti kehutaan GM (geneettisesti muunneltujen) -viljalajien erinomaisuutta (sekä paremmilla sadoilla että rahan lähteinä köyhille maille), varsinkin USAn ja kansainvälisten firmojen (Monsanto yms.) toimesta.

Yksi perustelu markkinoinnille on tietenkin, että ilman GM-lajeja, ei maailmaa uhkaavaa ruokapulaa voida torjua. Sitä vastoin käytettävien kasvatuslajien yksipuolistumisen ongelmista ei pahemmin puhuta.

Kun on vähemmän valikoimaa, niin riski vaarallisten tautien nousuun on suuri. Esimerkiksi tällä hetkellä on ainakin yksi merkittävä vehnän tauti, joka on vimosen 10v aikana siirtynyt Afrikasta Persianlahdelle ja varmaan kohta Intiaan.

 

Siirtogeenitekniikkaa vähän ymmärtävänä olen kuitenkin valmis kritisoimaan nykyisiä suuntauksia.

Teknologia on oikein käytettynä hyvä asia ja antaa mahdollisuuden täysin uusien kasvilajien tuottamiseen yhdistämällä luonnon (jopa eri lajien) ominaisuuksia.

Äkkinäiselle ajatuksena olisi vaikka perunan ja herneen yhdistäminen - tuloksena peruna, joka ei tarvitisi typpilannotteita. Hmm, ei kauhean paha ajatus. Käytännön toteutus on vaikeampi kuin siementen yhteenlaittaminen, muussaus ja laastarointi yhdeksi siemeneksi, mutta toteutettavissa.

Ääripäässä on sitten esim. jonkun antibiootin kasvatus vaikka sokerijuurikkaassa, josta antibiootti olisi "helposti" kerättävissä talteen.

 

Sitä vastoin nopeasti kahlaamalla netistä löytyy paljon GM-uutisia lajeista, jotka

  • ovat yksivuotisia eli eivät tee kasvukykyisiä siemeniä. Viljelijän olisi ostettava joka vuosi uudet siemenet eli seurauksena on riippuvuus tuottajasta - ja tämän hinnoittelusta.
  • sopivat yhteen vahvan kasvimyrkyn kanssa (Roundup ready). Tarkoitus on tappaa kaikki muut myrkyllä, jolloin haluttu vilja on ainoa eloonjäävä. Seurauksena on kuitenkin myös hyönteisten väheneminen ja maaperän "myrkyttyminen". Lisäksi on viitteitä, että Roundup-geeni kykenee "hyppäämään" toisiin kasveihin, jolloin koko idea haihtuu olemattomiin.
  • vaativat voimakasta kastelua. Kehitysmaissa usein kasvatetaankin länsimaille tuotteita, jotka imevät kasvatusmaan vesivarat liian nopeasti.
  • testataan vähemmän perusteellisesti, ja käytetään usein lähes välittömästi -jos ei ihmisen, niin eläinten- ruokana.

Lisäksi yleisölle ei olla kovin valmiita kertomaan GM-viljan kasvatuksesta tai käytöstä tuotteissa ja USAssa agribusiness itse asiassa lobbaa kovasti merkintöjä vastaan.

Ts. harhaanjohtavaa tiedotusta. Lisäksi paljon kehuttu tuottavuus ei aina pidä paikkaansa.

Joka tapauksessa GM-ruoalla on potentiaalia auttaa tulevaisuudessa, mutta nykyajattelun mukainen toiminta puree lyhyesti sanottuna GM-alan omaan nilkkaan.

 

Valtameret

Vaikka Suomessa syödään kalaa kohtuullisesti, niin täällä ei varmaan moni tajua miten riippuvaisia monet muut maat ovat merien antimista.

Trooppisilla alueilla kala ja muut meren olennot ovat hyvin oleellisia osia joka päiväisestä ruoasta. Valitettavasti kaikkialla näkyy myös ympäristön likaantuminen ja teollisen maanviljelyn seuraukset.

 

Toisen maailmansodan jälkeen muovin käytön yleistymisen myötä meriin on päätynyt valtavat määrät erilaisia muoveja.

Pahinta tietenkin on, että muovi pääsääntöisesti kelluu eikä hajoa biologisesti, korkeintaan pilkkoutuu pienemmiksi paloiksi. Esim. Tyynellä valtamerellä on merivirtojen pyörittämänä ison mantereen kokoinen "muovimatto", joka tietenkin estää hapen kulkeutumisen mereen, aiheuttaa kalojen ja lintujen tukehtumista jne.

Asiasta ei tietenkään ole pahemmin raportoitu, kun Tyynimeri on niin iso, että yksi muovimanner ei siellä "paljon haittaa".

 

Toinen iso ongelma on maanviljelyn typpilannoitteiden valuminen meriin.

Monin paikoin isojen jokien suistoalueilla on valtavat kuolleet alueet, kun typpi virtaa jokien yläjuoksuilta. Näillä alueilla merilevien esiintymistiheys on nopeasti kasvanut ja ne ovatkin syöneet hapen täysin.

Seurauksena on ollut ilmeisesti nykyisten öljyn ja kaasun muodostumisaikojen kaltaiset olosuhteet. Kun levät kuolevat, ne painuvat meren pohjaan ja aikanaan "kiehuvat" öljyksi ja kaasuksi hautauduttuaan lietteisiin.

Meitä tämä ei tietysti kauheasti auta, koska esim. Persianlahden öljyn muodostuminen lähti käyntiin joskus 60 milj. vuotta sitten. Ehkä seuraavat järkiolennot voivat käyttää nuo öljyvarastot muuhunkin kuin muoviroskien tekemiseen...

 

Kolmas iso ongelma on tietenkin kala-, äyriäis- ja valaskantojen supistuminen nopeasti viime vuosina.

Tästä on ollut seurauksena tietenkin kalastusalueiden laajentaminen, merenpohjan perkaaminen tarkemmin äyriäisistä ja "tieteellisen" valaanpyynnin keksiminen esiripuksi. Tämä on tietenkin vain siirtänyt väistämätöntä - tavara meristä ja maalta loppuu aikanaan, kun kulutus on suurempaa kuin "tuotettava aines".

Tätäkin varmaan on vaikea saada mahtumaan nykymenon talousarkkitehtien päähän.

 

Visioita tulevasta

Ihmismäärä on kasvanut reilussa sadassa vuodessa 4x.

Seurauksena on myös ihmisen käyttämien ruokaeläinten määrän kasvu nopeasti. Jossain on heitetty lukuja, että maailman ihmisten ja ruokaeläinten paino teollisen vallankumouksen alussa olisi ollut pari prosenttia kaikista selkärankaisista.

Nyt tilanne alkaa olla toisin päin ja mitä ilmeisimmin on menossa eläinlajien massiivinen sukupuutto. Valitettavasti väestönkasvun haitoista puhuminen on melkoinen tabu yhä - niin uskonnollisten kuin filosofisten näkökulmien perusteella.

 

Maailman ruoantuotanto elää laina-ajalla.

Eri yhteyksissä on mainittu miten ruoan tuotanto on viimeisten kahdeksan vuoden aikana seitsemänä ollut alle kulutuksen. Seuraus on ollut, että maailman laskennalliset ruokavarastot vuoden 2000 reilusta 100'sta päivästä on laskenut 50 tuntumaan.

Toisin sanoen tilanne on muuttunut hälyttävästä kriittiseksi ja pahimmassa tapauksessa monin paikoin nälänhätä tulee olemaan todellisuutta jo ensi vuonna (2009).

 

Tähän soppaan kun heitetään talouskriisi, niin on väistämätöntä että monessa paikassa ruoan ostaminen muuttuu ryöstämiseksi - ja sen seurauksien keksimiseen ei tarvita kovin kummoista mielikuvitusta.

Itse näen yhä useamman maan rajoittavan viljan vientiä samalla kun tuontia yritetään pitää yllä kaikin keinoin. Tämä yhtälö on tietysti mahdoton toteuttaa kaikkialla yhtä aikaa. Öljyntuottajien voi odottaa tekevän suoria öljy-ruoka-vaihtosopimuksia ilman rahan liikkumista.

Länsimaissa ruoan hintojen nousu näiden tosiasioiden valossa tulee monelle olemaan iso järkytys.

 

Suomalaisille erityisesti monipuolisen hedelmätarjonnan kuihtuminen voi olla inhottava yllätys - ja sen seurauksena vitamiinien varmistaminen tulee varmasti mietittäväksi.

Tänä päivänä erilaisia hivenaine-, vitamiini- yms. valmisteita on paljon tarjolla, mutta ne kun ovat pitkälti öljystä riippuvaisia, niin se oikeiden luonnonantimien etsiminen voisi olla hyvä ajatus. Sienet? Marjat? Joko kiinnostaa se kasvipuutarhan pystytys ensi kesänä?

 

Kommentoi 

 


01.12.2008 13:32 |