IRAKIN ÖLJY: 50 VUODEN HISTORIA JA PERSIANLAHDEN SODAT 1-2

Kuten monet ehkä ovatkin todenneet, niin BushCheney ym. suoraan sanottuna vinksahtaneiden "maailmanparantajien" valloitusretki Irakiin ei ehkä ollutkaan pelkästään vain terrorismin ennaltaehkäisyyn suunnattu toimenpide.

 

Eilen tuolla TOD'in sivuilla oli mielenkiintoinen artikkeli Irakin kehityksestä länsimaisten ohjaajien (lähinnä UK ja USA) peukalon alla.

Artikkelissa oli maininta kirjasta jossa käsitellään Irakin historiaa sekä 1970-luvun alun öljyn hintapiikkiä. Siinä kovasti puhutaan, että kansainväliset öljy-yhtiöt ja tuottajat yksinkertaisesti kuristivat markkinoille tulevan öljyn hanat kiinni eli pumppasivat säiliöihin eivätkä markkinoille.

Tuohon aikaan öljyn tuotanto kasvoi tasaisesti koko ajan - toisin sanoen firmat tuottajamaiden kanssa vain ottivat hiukan lisätienestejä. Tuolloin öljyn hinta ampaisi muutamissa kuukausissa 4x-tasolle eli siellä varmaan kassaholvien vahdit hymyilivät.

 

Tuohon ajankohtaan ajoittuu myös USAn oma Peak Oil. Tuolloin siis USAn status muuttui sen ajan Saudi-Arabiasta (nimitys, joka tarkoittaa ko. maan tuotannon olevan niin suuri, että maa voi "valita" öljyn hinnan suunnan omalla tuotannollaan.

Tai siis näin oli ennen kuin nykyinen talouden kurahdus alkoi) pysyväksi ostajaksi. 1970-luvun lopun Carter-doktriini on myös USAn oman Peak Oil'in seurausta eli USA vannoi 1979 (?), että pitäisi Persianlahden öljyhanat auki oman turvallisuutensa takia vaikka väkivalloin. Carter'in sanat eivät tietenkään olleet ihan näin, mutta ajatus kylläkin.

 

Irakin historia on tietenkin koko artikkelin ytimessä.

Irakin öljylöydökset ajoittuvat samoihin aikoihin kuin Iranin ja Saudi-Arabian, mutta kun Irak oli epäsuorasti brittien peukalon alla, niin siellä löydöksiä (em. kirjan mukaan) tahallaan pistettiin kirjoihin pieninä ja osin salattiinkin Irakin silloiselta hallitukselta.

 

Tuossa naapurien tuotannon kasvussa on varmaan viitettä totuudesta, sekä Iranin että Saudi-Arabian öljyn tuotannot kasvoivat paljon nopeammin kuin Irakin (Iranin huipputuotanto meni jo 1970-luvulla, Saudi-Arabia mahdollisesti omassa huipussaan parasta aikaa).

Tämä ainakin antaa vaikutelman, että maassa olisi vielä tuotantoon ottamatonta kapasiteettia.

 

Totta on myös, että Irak on ollut enemmän tai vähemmän pienessä kaaoksessa 1970-luvun taitteesta alkaen. Tuolloin Saddam pääsi vallankahvaan ja öljyn tuotanto oli varmasti osin siksi myös rajoittunutta (Irakin-Iranin sota, kauppasaarto Persianlahden sodan I jälkeen).

On mahdollista, että osa öljykentistä on pidetty ns. pumpulissa odottamassa tilanteen rauhoittumista ja kysynnän kasvua. Ohessa eri arvioita Irakin öljyvaroista - ja kuka tahansa voi nähdä, että melkoista hajontaa on.

Itse kuitenkin epäilen, että nuo isommat luvut ovat enemmän toiveajattelua - vaan tulevaisuus tietysti näyttää.

 

IrakOil

Kuva 1. Irakin öljyvarannot eri lähteiden mukaan

 

Bush'in varapresidentti Cheney on ollut tietoinen Peak Oil'ista jo kauan ja 1999 puheessaan jo mainitsi, että "ultimate prize is Iraq" eli lopullinen palkinto on Irak.

Tämä antaa kummasti lisävalaistusta siihen, miksi USA on rakentamassa ainakin miljardilla US$'lla tukikohtia Irakiin (14 tukikohtaa mainittu useissa lähteissä).

 

Oma ajatukseni on, että USA ei ole lähdössä Irakista mihinkään (ja itse asiassa koko Persianlahden alueelta) niin kauan kuin sieltä öljyä irtoaa kauniista puheista huolimatta.

Ts. on odotettavissa alueen epätasapainon jatkuvan, joka tietenkin antaa hyvän tekosyyn USAlle jatkaa miehitystään.

 

Samaan hengenvetoon voi todeta sen, että jos Irak seuraisia Saudi-Arabian ja Iranin nykyistä tilannetta (maiden sisäinen kulutus on kasvanut varsinkin viime vuosina nopeasti eli myytävää öljyä ei olekaan enää niin paljon), niin länsimaat USA etunenässä ei ehkä saisikaan haluamaansa nestettä tarpeiden ja halujensa mukaan.

Näin ollen voimme myös kysyä onko Irakin sisäisen kaaoksen jatkuminen vain paikallisten syytä - vai onko sitä ruokkimassa myös öljyä haluavia muita osapuolia...

USA on jo ainakin vuoden ajan yrittänyt ajaa Irakin parlamentissä läpi uutta öljylakia, jossa kaikki uudet löydökset menisivät kansainvälisille firmoille täysin (30v vuokrasopimuksia jne. eri yhteyksissä).

Sellainen olisi taas tuttua ja turvallista siirtomaavaltatoimintaa. Vaan Irakin parlamentilla tuntuu olevan muuta mielessä, olisiko siis aika nähdä terroristien pommi-isku siellä?

 

Lopputulokseksi itse kuitenkin (monen kommentaattorin ajatukset tuntuivat TOD'in artikkelista menevän samoilla linjoilla) totean, että ei noilla Irakin isommilla kentillä ole merkitystä, jos niitä ei käytetä hiilivety-ihmisen elämäntyylin muuttamiseen.

Tällä hetkellä kun katsotaan valtamediaa ja poliitikkoja, autoteollisuutta jne. niin näen tasan 0% halua tehdä oikeasti merkittäviä päätöksiä toisenlaiseen suuntaan.

Ts. näyttäisi siltä, että Irakin mahdolliset öljyt käytetään nykyisen ajattelun (vapaat markkinat, kulutuksen kasvu ainoa oikea tie jne.) jatkamiseen - kunnes se ei enää onnistu.

 

Ajatus kai on, että kun ei enää kyetä jatkamaan öljyn varassa, niin SITTEN vaihdetaan johonkin muuhun . Tällä ajatuksella on valitettavasti pikku sivuvaikutus. Kun öljy on loppu, on MYÖHÄISTÄ aloittaa vaihtoehtoista yhteiskunnan perusselkärangan pystyttämistä.

Olen useammissakin yhteyksissä lukenut, että polttomoottoriautojen vaihtaminen sähkö- tai vetyautoihin (jos autoja silloin oikeasti haluttaisiin) veisi vähintään 20-30v.

Nyt kun talous on ottamassa viemäriefektiä, niin veikkaan että tuo aika venyy vähintään 50% ja luultavasti 2x tai enemmän.

 

Kuva 2. Peak Oil ja öljyn todellinen tuotto


Jos olemme maailman Peak Oil'issa muutaman vuoden tarkkuudella (kuten itse uskon), niin infrastruktuurin muutostyöt pitäisi aloittaa NYT koska öljyn saatavuuden alamäki on erittäin todennäköisesti jyrkempi öljyn tuotannossa kuin nousu tuotannon huipulle (yllä oleva kuva).

Miksi näin? Olohuoneen suurimman elefantin takia (ehkä se menee pois kun siitä ei puhuta) eli väestön kasvun takia.

Esim. 1970-luvun öljyongelmien aikaan väestö oli reilut puolet nykyisestä ja öljyn käyttäjinä oli ainoastaan Pohjois-Amerikka, Eurooppa, osin Neuvostoliitto sekä Japani.

 

Tänään öljynkäyttäjiä - tai no, kavereita jotka olisivat halukkaita käyttämään sitä - on muutamaa autiosaarta lukuunottamatta kaikkialla, yhdellä sanalla siis KILPAILU.

Toinen on tietysti, että huipun jälkeen tuotettavissa ovat yhä vain pienemmät öljykentät tai heikkolaatuisemmat vaihtoehdot eli öljyhiekat ja muut.

 

Kuten monessa yhteydessä olen todennut, että nyt talouden kurahtaminen tekee hurjasti pahaa tulevalle öljyn tuotannolle. UKn entinen ympäristöministeri Meacher toteaa samaa.

Kun hinnat ovat liian alhaalla liian kauan, niin suunnitellut uustuotannot, laajennukset jne. eivät parin vuoden päästä olekaan on-line, jolloin tuotannon lasku muuttuukin romahdukseksi. Ja sehän ei aiheuttaisi jännityksiä missään?

 

Loppujen lopuksi koko artikkelista jäi maku, että alkuperäisen kirjoittajan mielestä ei öljyn tuotantotilanne ehkä niin huono olekaan. Ts. käytettävää öljyä pitäisi riittää vielä ainakin joiksikin vuosiksi hyvin. Vaan en itse saanut kyllä kovin varmaa oloa tarinasta kuten yllä olevista omista kommenteistani varmaan jäi selväksi.

Mitä sinä aiot tehdä omalle öljyriippuvuudellesi?

 

Kommentoi 

 


29.11.2008 18:49 |