VELKA JA DEFLAATIO EIVÄT OLE KAVEREITA - JA USA ON MALLIESIMERKKI

Tässä on mielestäni hyvä selitys, miten USA ei voi yksipuolisesti printata (inflaatio) itseään kuiville. Jos muilla mailla on deflaatio päällä, niin USAn inflaatio kaikessa (palkat, kulut jne.) nostaisi USAn tuotteiden hintoja, joka johtaisi todennäköisesti kaupan epätasapainon yhä suurempaan vääristymiseen (miksi jenkit ostaisivat omiaan kun muiden tuotteet olisivat aina halvempia?) ja velan ottoon. Yksi kikka olisi suostutella esim. Kiina ja Japani antamaan niiden valuuttojen arvon laskea, mutta jotenkin en usko tuon onnistuvan. Toinen todennäköisempi tie on kivinen deflaation tien jenkkilässäkin - ja päätepisteenä hyperinflaatio sekä valuutan arvon romahdus.

 

Deflaation kierteen syvenemisestä ja vahvistumisesta kertoo koko ajan synkkenevät työllisyysnäkymät, joita heijastelevat myös nämä: sosiaaliala ja sairaalat jäävät yhä useammin hoitoon tulevista itse maksumiehiksi sekä sotilaat siirtyvät pankkibusinekseen, tosin nostot tehdään aseella. Jälkimmäinen pistää tietysti miettimään jatkoja maassa - jos taistelukoulutuksen saaneet alkavat siirtymään tälle alalle isommissakin määrin, niin poliisin otteet tulevat kovenemaan kaikkia ei-poliiseja kohtaan. Poliisien toimien laillisuutta tietenkin tullaan perustelemaan ties millä terrorismilaeilla, mutta tuon tien päässä odottavat kaaos ja anarkia. Eikä tämä visio pääty lätäkön taakse.

Deflaation puolesta puhuu myös mielestäni se tosiasia, että viime vuonna talousmaailmasta hävisi 60 bilj. US$a - enemmän kuin koko maailman BKT. Tulevasta vuodesta on vaikea kuvitella helpotusta vaikka pomppuja kursseissa ylöspäinkin tulee olemaan. Systeemisen kurahtamisen väistämättömyydstä kertoo eri rahastojen nikottelu - eikä Ponzi-toiminnan paljastuminen yhä laajemmassa määrin ei lupaa hyvää kenellekään. Samoin superkapitalististen alkaessa kehuamaan pankkien kansallistamisen olevan itse asiassa ihan hyvä juttu, pitäisi napata rahansa pankista ja juosta lujaa.

Tämä taloudellinen kurimus tulee olemaan monelle jotain ihan käsittämätöntä, Suomessakin veikkaan että valtaosalla alle 30v ihmisistä juuri kenelläkään ei ole henkilökohtaista käsitystä talousongelmista. Vimosen 10v aikana kun rahaa on tarjottu käytettäväksi kiihtyvään tahtiin ikkunoista ja oven raoista. Luulen että se on monelle ollut vastustamaton kiusaus - kun kaverilla on, TVssäkin on nähty, lehdissä on kehuttu - sitä, tätä ja tuota.

Kaiken lisäksi ihmiset ovat yhä enemmän ja enemmän puutuneita tilanteeseen, ennen sentään reagoitiin selvemmin mielenosoituksin ja muin. Ei sillä että ne paljon auttaisivat, mutta marssit pitäisivät illuusiota yhteishengestä ongelmien kanssa - ja pitäisivät johtoporsaita vähän varpaillaan. Toisaalta Suomessa tilanne on -vielä- todella hyvä, mutta kun aika kuluu niin...? Joka tapauksessa taloushaaksirikon hyökyaallon pyyhkäistessä on melkoinen riski, että ns. kadotettuja sukupolvia jää jälleen räpiköimään kuin kalat kuivalle maalle. Mutta nämä ovat tietysti vain yksinäisen jollamiehen juttuja.

Obaman ja hänen dreamteam'in elkeitä seuratessa joutuu miettimään yhtä ja toista. Obama kehuu pistävänsä 4 miljoonalle työpaikan pystyyn (luku tuntuu kasvavan koko ajan), mutta samalla varoittaa että jokaisen pitää osallistua talouden elvytykseen. Se niistä vaalilupauksista - ja luulen, että rivimies viitonen olisi paljon innokkaampi laittamaan panksterin nahan kuivumaan tässä tilanteessa. Dreamteam-jäsenyys tuo myös "hauskasti" takinkäännöksiä esiin - Orszag ja Romer molemmat 1990-luvulla totesivat, että valtiojohtoiset lamatalkoot eivät pahemmin toimi.

Krugman heittää hyvän kysymyksen - mistä se talouden nousu tulee? Sen vain oletetaan tapahtuvan - erinomainen osoitus usko-pohjaisesta talousmaailman katsomistavasta. Mitenkähän valtio aikoo varmistaa, että ihmiset kuluttavat suunniteltujen veronalennusten vapauttamat rahat? Isänmaallisuuteen vedoten? Tässä on tylyjä numeroja USAn autoalalle - jos Kolmen kopla ei myy 12 milj. US-autoa, niin liittovaltion on pönkitettävä firmoja lisää. Mm-mm, mitenkähän käy... Jenkkilän finanssialallakin taas tapahtuu - sulautumiset tulevat olemaan kova sana tänäkin vuonna. Nyt Morgan Stanley ja Citigroup pistävät välitysyksikkönsä yhteen ja kasvavat isommaksi kuin BoA. Hintaa 3 Mrd US$ Morgan Stanleylle - ja 10000 työpaikkaa.

UKsta ei enää oikein tiedä itkeäkö vai nauraa - ja pikkuhiljaa taloustoimittajatkin alkavat samaa kyselemään. Tietääkö maassa kukaan mitä tehdä korkojen kanssa? Eikö - no viilataan sitten vähän sääntökirjaa, valtio voi printata rahaa kiertoon kertomatta siitä. Ja valtiovarainministeriö joustaa säännöistä pankkien vaatimusten edessä - kuka niitä sääntöjä tarvitseekaan? Kunhan kadun ihminen maksaa - se taitaakin olla ainoa tie kauppojen sulkiessa ovensa (verotulot alas, alas, alas).

Espanjan asuntobuumin sulaminen kuin voi andalusialaisen auringon paisteessa ei lupaa hyvää. UKsta moni oli rakennuttamassa rentoutumispaikkaa vanhoille päivilleen tai muuten vain - ja nyt rakennusfirma toisensa jälkeen menee vararikkoon jättäen jälkeensä keskeneräisiä kohteita (miljoona?). Ikäväkseen moni, moni sijoittaja on joutunut toteamaan, että takuut olivat puuta heinää ja sijoitukset ovat haihtuneet kuin - öö, sijoitukset deflaatiossa? Jälkimmäinen juttu on sinänsä enemmän kuin huvittava - siinä mollataan €uroa Espanjan ongelmina ja kehutaan punnan pysymistä itsenäisenä hyvänä ratkaisuna. Toisaalta keskusteluissa kehutaan, että Espanjassa ei ole vielä yhtään pankkia kansallistettu - ikään kuin se varmistaisi tulevaisuuden ruusuisuuden jatkumisen. Hmm, onko kenelläkään tietoa suomalaisten sijoituksista Espanjan kiinteistöissä?

 


12.01.2009 01:16 |