IHMETTELEEKÖ KUKAAN MITEN PANKIT ILMOITTAVAT KASVAVISTA TAPPIOISTA?

Sama trendi on jatkunut koko viime vuoden. Pankit: ensin ei ole ongelmia, sitten on vähän - mutta selviämme itse jne. Muutaman kaatumisen jälkeen luvataan pärjätä, kun saadaan vähän veronmaksajien rahoja. Ne kun on saatu, niin kohta tarvitaan lisää - ja sykli sen kun kiihtyy (jenkkilän Citigroup ja BoA ovat "loistoesimerkkejä"). Tällä hetkellä näyttäisi johtoporsaiden perustelu lisämyöntämisille olevan "on jo niin paljon laitettu, että ei voida perääntyä" ja sirkus jatkuu. Seuraava steppi on tosiaan massiivinen musta pankki (eri maissa kai omansa) johon pankit ovat siirtämässä huonot paperinsa veronmaksajien rahoja vastaan. Vaan niiden piilottaminen ei onnistu loputtomiin, sillä derivatiiveja on yksinkertaisesti liikaa. Kun sirkus räjähtää silmille (loppukeväällä-kesällä?), niin parempi olla alta pois.

 

Euroaluetta tietenkin kehutaan monella tapaa, mutta pinnan alla kytee monta ongelmaa - PIGS-maat ja Irlanti esimerkkeinä. Näistä Kreikka lienee ensimmäinen kun sanoo €urolle hei-hei'tä. Irlanti saattaa olla Euroalueen seuraava Islanti, ainakaan pankkiala siellä ei lupaa hyvää. Muualla "hyvän" pankkibusineksen Eurolandiassa ihmetellään HSBCn ja Deutsche Bankin ongelmia - mitä seuraavaksi? Mmm, EKP kovasti vakuuttaa jarruttelevansa korkojen laskua, mutta tarkkaavaiset näkevät EKPn yön yli koron laskevan 1%ksi, joka siis on isoille finanssiyrityksille se oikeampi korko. Jos kuka tätä pitää kummallisena toimintana, niin FED teki vastaavia jo kauan sitten (loka-marraskuussakohan nuo olivat? - löytyy tuolta vanhemmista jutuista).

Korkojen leikkaukset ovat vielä pystyssä pysyvien valtioiden ainoa toimintamalli - Turkki leikkasi 2% - mutta mitä kun on pakko kilpailla rahoituksen saannista yhä kuristuvilla rahoitusmarkkinoilla? Veikkaan, että monelta pääsee itku väistämättömän korkojen noston palatessa areenalle. Eikä tuo aika välttämättä ole kauhean kaukana. Siinä on deflaation kanssa vinkuvilla vaikea kaapia asunto- yms. lainojen maksujaan kasaan - varsinkin jos/kun työttömyys ja palkanalennukset syövät tuloja koko ajan.

Sunnuntain hesarissa oli kovin paikkansa pitävä toteamus viimeisen sadan vuoden lamojen alusta: taustalla on aina ollut finanssialan luova sijoituskohteiden perustaminen, joiden räjähtäminen on aloittanut ketjureaktion. Suomeksi siis säännöstely ja valvonta pettää aina rahamaailman kanssa. Tästä hyvänä esimerkkinä tietenkin itse pääpiruna nyt mainostettu Madoff, jonka rahasto ei luultavasti tehnyt koskaan yhtään kauppaa - huh? Ponzi -business voimissaan sano - ja on turha kuvitella, että Madoff olisi ollut ainut vastaava.

Yhteenvetona voi sanoa, että sijoituspankkien tulevaisuudesta alkaa olla pohja poissa. Mutta sehän ei tietenkään estä niihin sijoittamasta - varsinkin kun nykytalouden johtoajatus on tupla tai kuitti. Vaan mitä sitten kun ei enää voi yrittää uudestaan? Anonyymit pelurit yhdistys voisi varmaan kertoa vastauksen tähän. Valitettavasti nyt olemme kaikki maksajina, koska viimeisimmät vedonlyönnit tulevat vain ja ainoastaan veronmaksajien pussista.

Itseäni kalvaa tuo autoalan pelastaminen kaikkialla. Miksi alaa pitää tukea, jos sillä ei ole asiakkaita? Jenkkilä on tietenkin malliesimerkki alan pelastamisyrityksistä (rahaa ollaan syytämässä epätoivoisesti) sillä verukkeella, että työpaikkoja menee. Mutta alan tukemisella pitäisi olla rahan paluun edellytykset - ja monessa kohtaa on tullut vastaan, että kolmen kopla (Ford, Chrysler, GM) lätäkön takana tarvitsee jotain 12 milj. myytyä autoa vuodessa ollakseen plus-miinus-nollilla. Kuluvana vuonna tuosta luvusta jäädään siellä - ja paljon.

Yksi vuosi ehkä vielä menisikin, jos olisi takuut jatkoista. Itse en näe siellä mitään toivoa riittävien asiakkaiden löytymiselle seuraavina 5-10 vuotena - jos koskaan noiden lukujen saavuttamiseen. Euroalueella pitäisi myös myöntää tukien järjettömyys, kun odotetut myyntiluvut tulevat koko ajan alaspäin - ja tehtaat täälläkin ilmoittelevat seisokeista, lomautuksista jne. Helposti voikin heittää, että autoala ei toivu alkaneesta talousromahduksesta perinteisellä ajattelulla koskaan.

Kun lukee talouskommentaattorien puheita, niin kannattaa olla tarkkana. "Suosikkini" on UKn Evans-Pitchard, joka kirjoittaa paljon asiaa - mutta vähättelee jatkuvasti UKn ongelmia. Vastaavia on paljon - ja lähes kaikki löytävät aina isommat kärpäset naapurin sopasta. Mutta kun jättää aina omien kehut pois ja lukee kriittisesti muiden haukut, niin kokonaiskuva on kohtuullinen - tosin surullinen myös. Kaikki olemma samassa jollassa globalisaation ja informaationverkon äärimmäisen tehokkaalla yhteen sulautumisella, vaikka sitä ei haluta myöntää.

Vastaheitto FEDin toiminnalle - ex-valtiovarainministeri Volcker toivoo FEDin jättävän pankkien pelastustoiminnan sikseen. Samaan aikaan Bernanke (FEDin pomo) on vakuuttunut, että boom-bust syklin alamäkeä on rauhoitettava ja loivennettava. Veronmaksajien rahoilla tietenkin ja virheitä tehneiden instituuttien tilejä paikaten (tässä, tässä ja tässä). Tämä tietenkin tarkoittaa pankkien kansallistamista ennen näkemättömään tahtiin - kaikkialla (tässä ja tässä). Samaan aikaan pankit ja muut suurfirmat käyttävät surutta veroparatiiseja - kysymys kuuluu, miksi sellaisia firmoja pitäisi tukea?

Näitä lukuja saamme seurata tänä vuonna pahoinvointia pidätellen: FDIC otti pari pankkia taas suojiinsa. Samoin näitä, veronmaksajat eivät halua apupaketteja firmoille - mutta eihän se olen ennenkään kuninkaallisia estänyt. Mistä tulikin mieleen tuo kuningaskunta UK, siellä on pankkimaailma kaatumassa täysin veronmaksajien niskaan: Ensin Brown käskee pankkeja avaamaan kirjansa, sitten puhutaan 100 Mrd £n avusta, seuraavaksi 200 Mrd £n paketista - joskus tuntuu, että noita lukuja heitellään suoraan sanottuna - pyllystä repäistyinä.

Minusta on mielenkiintoista seurata miten nyt YKkin puhuu deflaatiosta - vaan ehkä puljulla onkin iso huoli omasta jatkumostaan? Jenkkilällä on isot maksettavat jääneet vuosien saatossa rästiin - ja jos kun nyt talousongelmien takia samaa alkavat muutkin tekemään, niin arvaahan sen kuinka tuollekin talolle käy. Samaan aikaan saamme seurata syyllisten osoittelua puolin ja toisin - Kiina syyttää jenkkilää laman aloituksesta. Ehkä niinkin, mutta maa olisi voinut järkevöittää omaakin toimintaansa niin monella tavalla - mutta ei, lyhyen tähtäimen voitto silmissä sielläkin. Vai mitä sanotaan melamiini-, lyijy- yms. saastuneista tuotteista, ympäristön huolettomasta saastuttamisesta jne.?

Euroalueella vientivetoinen toiminta on menossa viemäriin - ja samalla kaikki muukin. Itseäni eilinen tv-uutisten matkailumessujen hehkutus kyllä kouraisi jostain syvältä. Ihmisten puheet olivat että pois on päästävä, rauhoittumaan jne. Mitenkähän pitkään nuo toiveajattelut pakenemisesta kantavat - toivottavasti eivät joudu pian kiroilemaan tuhlattuja rahoja. Pitkän tähtäimen suunnittelua pitäisi monen muuttaa rajusti - mutta ei se kyllä kovin helppoa ole, nimimerkillä "kokemusta on". Mutta seuraavia lukemalla pitäisi linnun kodossammekin olevien herätä: Saksassa ihmiset syvästi huolissaan, Hollannissakin pankki-barbaran pumppaus kiihtyy jne.

Jatkojen kannalta on hyvä huomata pari juttua - vaikka virallisesti valtioiden johdot vaihtuvat tasaisesti kaikkialla, niin avainpaikoille tuntuu aina löytyvän sisäpiirimiehet. Malliesimerkki Geithner, USAn seuraava valtiovarainministeri Paulsonin jälkeen, mitä ilmeisimmin on yksityiselämän puolella sääntöjä oikova ja henkilökohtaisia kulujaan surutta leikkaava mies (vaikka tuskin tuloillaan tarvitsisi sisäkön tel- yms. maksuissa säästää). Mies oli tietenkin pönkittämässä Bear Stearns ja AIG-pelastuksia - veronmaksajan rahoilla. Tämä tietenkin  johtaa siihen mistä näilläkin sivuilla on puhuttu enemmän ja vähemmän - voiko tällaisiin "kavereihin" luottaa alkuunkaan? Ja ennen kaikkea voiko koko systeemiin enää luottaa?

 


18.01.2009 11:24 |