TIEN LOPPU - KUKA ON RATISSA?

Aiheellinen kysymys, eikö vain?

Vastauksena yleensä tulee joku pääministeri tai residentti - ellei peräti EKPn, IMFn tai muun ylikansallisen elimen johtoporsas. Vielä useammin taitaa kuitenkin tulla "älä sinä vaivaa päätäsi tuollaisella, et kuitenkaan voi vaikuttaa mitään" -toteamus vastaan.

 

Molemmilla ajatuslinjoilla on tietenkin vahva perusta.

Pitäähän jonkun jossain tietää mitä tapahtuu ja ennen kaikkea varmistaa systeemin jatkuvuus. Jonkun viisaan - tai sitten poliittisten ryhmien keskinäinen kinastelu varmistaa sen ettei ainakaan mitään "merkittävää" vahinkoa voi tapahtua.

Samalla systeemi "pienistä" epäkohdistaan huolimatta nilkuttaa "varmaa" rataansa jatkuvan teknologisen ja taloudellisen kehityksen siivittämänä. "Näin on aina ollut - katso vaikka historian kirjoista".

Joskus tuntuu, että tuollaisten sanojat nimenomaan eivät juuri ole lukeneet historian kirjoja. Yksi hyvä esimerkki kuplan kuin kuplan huipulla on, että joku nimi-ihminen vakuuttavasti ääntelee "nyt on kaikki toisin" -mantraa. Hmm...

 

Jälkimmäinen ajatus on erittäin tärkeä lauma-ajattelun osatekijä: "älä keikuta venettä, älä aiheuta hankaluuksia" sillä sinun äyskiminen voi vaikuttaa minunkin elämääni. Kun on työpaikka, perhe/muksuja, asunto- ym. lainaa niskassa, niin ei siihen kuvioon juuri höpötyksiä mahdu.

On vaarallista poiketa laumasta, sillä on hyvin nopeasti seurauksia - varsinkin taloudellisia. Toinen on tietenkin, että jos alkaa epäilemään järjestelmän toimivuutta, niin helposti koko olemassaoloaan joutuu pohtimaan uusiksi.

On turvallisempaa mennä lauman mukana. Sitä paitsi kun on turvallisesti lauman keskellä, niin ei itseä haittaa vaikka siellä lauman laitamilla joku kyykkää - pedon suuhun, rotkon reunalta alas jne. Oma selviytyminen onkin kautta historian mennyt pitkälti lauman mukana ihan kohtuulisella menestyksellä.

Valitettavasti historia tuntee myös ns. pullonkaula -tilanteita. Onneksi (tai valitettavasti) ne ovat kovin, kovin harvinaisia, jolloin niiden opiskelu on useimpien mielestä kai lähinnä henkistä tumputtamista.

 

TheOdds

Ei siis ihme, että oli kyseessä pienempi tai isompi taloussykli, niin ensimmäisiä kasvusta päinvastaista puhuvia karsastetaan urakalla.

 

Ihminen on varsin huono oppimaan menneisyydestä. Enkä tarkoita yksilöitä, vaan "massoja". Mikä on sinänsä aika hauska ajatusrupeama, sillä kaikki yksittäistä sierainparia isommat joukot kuitenkin koostuvat yksilöistä.

Miksi siis isommat ryhmät, kansakunnat ja peräti koko ihmiskunta tuntuvat marssivan laumamentaliteetilla eteenpäin laput silmillä?

Ryhmä- ja taloudellinen paine - tai kuten hienosti sanotaan sosioekonominen lokero - rajoittavat meitä tehokkaasti. Mitä isompi ryhmä, sen suurempi riski on joutua laumasta eristetyksi tai tallotuksi kun astuu lauman ulkopuolelle.

 

Nykymaailmassa on paljon hienon hienoja "voimia" ohjailemassa meitä.

Koulut ovat yksi - ja jos ei aivan mielettömän tiedonjanoinen ole, niin peruskoulun opetussisältö tänään taitaa tuottaa aikasen yksioikoista ajattelua. Paljon riippuu opettajista, itselläni oli aivan erinomaisia omaan ajatteluun herättelijöitä.

 

Toinen salakavalampi tie on kuinka alkavan aikuisuuden kynnyksellä useimmat opetetaan opintolainojen kautta lainajärjestelmään. Jopa niin ettei asiaa myöhemmin edes osaa kyseenalaistaa. Varsinkin mitä ylemmäs kouluttautuu, sitä "paremmin" sisäistää lainaamisen "autuuden" jo koulun penkiltä.

Suomessa tilanne ei ihan niin paha ole kuin suuressa maailmassa, mutta... mutta kun opetusministeri haluaa helpottaa opintolainauksen houkuttelevuutta (vai mitä ne sanat olivatkaan), niin itselläni ainakin nousevat karvat pystyyn.

Velkaorjuuteen on helppo lipsahtaa opintovelan kautta jos a) kouluttautuu väärälle alalle normiuutisten opastamana tai b) joutuu työttömäksi väärään aikaan.

 

Suomessa on köyhiä tai marginaalisesti selviäviä eri tilastojen mukaan 700ooo - tai jopa miljoona. Monet ovat kärsineet taloudellisen immelmanninsa 1990-luvun ryykkäyksen jälkiseurauksena. Heidän kohdalla elämän taso ei välttämättä olekaan juuri noista ajoista noussut.

Vähän vastaavasti jenkkilässä monin paikoin kehitys pysähtyi 1970-luvulle. Japaninkin tilanteen moni tietää - 1990-luvun kuplan jälkeen siellä pörssi on romahtanut neljännekseen ja yhteiskunta on pyörinyt puolikäynnillä deflaation kynsissä jo 20 vuotta.

 

Olen viime aikoina alkanut pohtimaan, että näissä (ja luultavasti muissakin länsimaissa) yhteiskunnalliset kuplat ehkä puhkesivat jo kauan sitten, mutta polttamalla säästöjä (Japani) ja/tai lainaamalla tulevaisuudesta (Suomi/USA) tilanne on saatu näyttämään kohtalaisen hyvin kasassa pysyvältä.

Jenkkilää auttoivat tietenkin US$'n maailman reservivaluutan status ja valloitussodat. Suomea ja Japania auttoivat erityisesti maailmankaupan hyvä kasvu sekä elektroniikka-alan hurja veto.

Noiden antamat puskurit alkavat olla syöty. Nyt yhteiskuntien vielä kelluvat osat joutuvat myöntämään ison siivun kanssaihmisistään olevan jo pohjalla, pohjalla jonne ei ole mitään hinkua, mutta ei myöskään juuri mitään estämässä sinne liukumista.

Tosiasioiden kieltäminen auttaa jonkun aikaa, mutta...

 

Kulutuskäyttäytymiseen opetetaan nykyään jo alle kouluikäisinä ja mainostaminen tehostuu vuosi vuodelta.

Oikeastaan koko yhteiskunta länsimaissa on muuttunut palvelemaan puhtaasti talouskasvua - kansalaisetkin on nimetty kuluttajiksi. Jos et kuluta, olet hylkiö, epäonnistuja. Hilavitkuttimia pitää olla, ne ilmaisevat arvojasi ja näkemyksiäsi.

Et ole yhteiskunnalle hyödyllinen tarpeellinen jos et kuluta.

 

Joskus muinoin talouden tehtävä oli palvella yhteiskuntaa ja auttaa saavuttamaan jotain suurempaa. Tänään tilanne on kääntynyt täysin päälaelleen - yhteiskunnan tehtävä on varmistaa talouskasvu kvartaalitalouden ehdoilla.

Realistinen pitkän ajan suunnittelu on unohtunut jo ajat sitten. "Kasvu ei voi pysähtyä, se ei vain voi" - tai tämä on ainakin normioletus. Tilanne muistuttaakin lähinnä jotain elokuvaklisettä, hetkeä ennen suurta juonenkäännettä.

Valitettavasti tässä elokuvassa ei ole nykyoletusten mukaista onnellista loppua.

 

SteppedOn

Lauantain Käteis-haastattelu oli taas puhdasta nauhuria, tuttua jo viime vuosilta: "Suomen mainetta maailmalla pitää puolustaa, taloutta pönkittää säästämällä ja uskomalla kasvuun" (rukoilu taisi unohtua). Erinomainen esimerkki kaverista, joka haluaa ajaa satasta moottoritiellä pelkkää taustapeiliä käyttäen.

Vaan eipä kansainvälisistä päättäjistäkään yhtään tuon kummempia löydy. Ja miksi löytyisi? Kasvua on ollut kymmeniä vuosia pienien niiausten siivittämänä - miksi nyt olisi tilanne jotenkin erilainen?

Luonnon resurssit? Energia? Ruokatilanne? Velkakupla? ...muutamia mainitakseni. Noista löytyy näiltäkin sivuilta hurjasti materiaalia eli en niitä tässä ala tarkemmin plaraamaan.

 

Taloustieteilijä tietenkin kehuu, että markkinat antavat signaaleja ja kannustavat kehittämään uusia vaihtoehtoja. Valitettavasti tämä tapahtuu tänään lähinnä energeettisesti heikompaa suuntaan eli monimutkaisuus, kompleksisuus kasvaa.

Helpot ja halvat fossiiliset energiat on kohta käytetty - jäljellä ovat käyttöpotentiaaliltaan heikommat, hankalammat, syrjäisemmät, likaisemmat jada jada... Vaihtoehtojen pelastukseen uskoville tiedoksi maailman energiakakusta lähemmän 90%a tulee fossiilisista + ydinenergiasta. Samoin uudet teknologiat ovat täysin riippuvaisia fossiilisten saatavuudesta ja hinnoittelusta.

Kompleksisuus tuo myös jäykkyyttä systeemiin, yhä pienemmän osan nitkahdus väärään suuntaan voi suistaa kaiken muunkin raiteilta. Lehman Bros syksyllä 2008 on esimerkki talouden puolella tästä. Sama pätee niin ruoan kuin tavaroidenkin tuotannossa. Yhä enemmän kaikki riippuu pitkien matkojen tuotantoketjuista.

 

Ihailtu tehokkuus altistaakin yhä suuremmalla todennäköisyydellä yhä isommille katastrofeille. Historia on monen sivilisaation kohdalla mennyt juuri näin. Resurssirajoja on yritetty ohittaa yhä kasvavalla monimutkaisuudella. Yritetty - kunnes saavutettavat edut ovat kääntynyt negatiiviseksi. EU on jo tässä pisteessä.

 

Jokainen on varmaan tietoinen massiivisesta talousjärjestelmän pumppauksesta, joka alkoi jo syksyllä 2008 jenkkilässä.

Pelkästään FED on yrittänyt "paperoida" ("printannut" rahaa) kv. pankkien ongelmaa 16ooo Mrd US$'lla - ja myöntänyt, että operaatio on vain lähinnä nostanut pörssejä. Raportoimaton työttömyys, kasvava asunnottomuus ja asuntolainojen maksamattomuus tuolla eivät ole parantuneet - vaan rajusti pahentuneet.

Käytännössä harvat ovat hyötyneet ja tuolla BKTn nostaminen lisälainalla onkin jo kääntynyt negatiiviseksi. Lue: lainaamiseen menee enemmän kuin BKT kasvaa eli hyödyt ovat haittoja pienemmät. Mutta mitä vaaditaan? Lisää lainoitusta, lisää velkaa, lisää kuplaa.

 

Itse sanoin jo tammikuussa 2009, että pankkien kohdalla kyseessä ei ole likviditeettiongelma (ei rahaa) vaan vararikko (pankeille ei ole riittävästi tuloja kattamaan vastuita). Näiden kahden vaihtoehdon oikeat hoitotavat ovat juuri päinvastaisia - ensimmäistä autetaan, jälkimmäisen annetaan kaatua.

Vaan kun elämme fasismissa, niin jälkimmäinen ei ollut optio. Menkööt rivikansalaiset kolmanteen polveen tallin taakse lopetettavaksi. Rahatalot pelastetaan ja se siitä.

Miten päättäjämme voivat valita tällaisen tien? Hehän syövät oman tulevaisuutensa, eikö niin?

 

Eihän toki - niin poliittiset kuin taloudellisetkin päättäjät ovat 100%sesti riippuvaisia nykyisen kaltaisesta talous/velkakasvun yhteiskunnasta. Heillä ei ole tulevaisuutta missään muussa yhteiskuntamallissa, heidän ajamansa elämäntapa yksinkertaisesti kuolee ilman kasvua.

Toisin sanoen heillä EI OLE vaihtoehtoja - ja heitä pelottaakin se, että rivikansalaisilla ON vaihtoehtoja. On vain rohkeudesta kiinni uskalletaanko henkiset muurit kaataa ruohonjuuritasolla.

 

Golem XIV hyvin tiivistää millaisia johtajia meillä on: opetettuja apinoita, jotka joskus oppivat lisävelan pelastavan kunhan kasvu on riittävää. Ja siinähän se akilleen kantapää onkin - kun koko maailma on liian syvällä velkakuopassa, niin talouden ei yksinkertaisesti ole mahdollista kasvaa nopeammin kuin lainojen korot.

Tämä näkyy surullisen hyvin Kreikan kohdalla - jossain välissä kuvitelma oli, että maan pitäisi kasvaa tyyliin 10%a vuodessa seuraavat kymmenen vuotta (tai jotain). Vertailun vuoksi Kiina on kasvanut 8%/v viimeisten 10v aikana. Kreikan mahdollisuudet samaan? Realismin kukkasia, joo (>_<)

 

Kreikan taloustapahtumat ovatkin karkaamassa pahan kerran estradille. Vimosimmat tiedot ovat tyylillä, että EVVR'n kaikki varat menisivät pelkästään Kreikan pelastamiseen.

Alkukesästä sijoittajat pitkin hampain suostuivat Kreikan kohdalla 21%n alaskirjauksiin, nyt 4kk myöhemmin puhutaan vähintään 50%n leikkurista. Tuollaiset luvut siivuttavat toteutuessaan monen monta pankki - mm. Ranskassa.

 

Toinen on Irlanti, jolla valtion budjetista neljännes menee pelkkiin korkoihin. Asuntojen hinnat ovat paikoin romahtaneet puoleen, työttömyys on iso ongelma - ja irkkuin pankit ovat edelleen hengityskoneessa.

Tällä hetkellä mm. Käteinen kuitenkin kehuu, että kylläpä siellä Irkuissa menee hyvin. Itse veikkaan, että menninkäisten maassa ei löydy sateenkaaren päästä sitä kullalla lastattua kattilaa - taaskaan. Sehän oli tietenkin satu, mutta meitin johtoporsaat elävätkin sellaisessa fantasiamaailmassa että oletukset ovat tuota luokkaa - silkkaa realismia siis (o_0)

 

Pelkästään noiden kahden murheenkyrnin rinnalla on tietenkin koko muu Välimeren seutu, Belgian Dexian sotkut sekä Ranskan pankit. Nuo siis päällimmäisinä, kyllä matoja löytyy muistakin kirjanpidoista, mutta eiköhän noilla päästä "alkuun" ihan "kivasti".

Näistä päästään poliittisen sillisalaatin kimppuun. Tällä viikolla poliittiset kumileimasimet yrittävätkin sopia jotain miten pelastaa €uropankit eri maissa ilman että asiaa pohtivat valopäät menettäisivät kasvonsa kotimaissaan.

 

Hieman vaikeaa, koska yhteisrintamassa on ammottavia repeämiä. Sarkozy haluaa isompia pyllynpyyhkimis vakausmekanismeja, koska Ranskan pankit ovat karmeaa hätää kärsimässä. Saksa taas ei halua missään nimessä kasvattaa noita, maksajan rooli tässä järjestelyssä kun jäisi Saksalle.

Muilla mailla on omia kuvitelmia, mutta tuossa on se kriittinen sauma. Sarkozyn ongelma on tietenkin myös ensi vuoden ressan vaalit ja jos kun Ranskan AAA-luokitus lentää ikkunasta, niin siitäkös riemu repeää.

Mitä tulee suomalaisiin "päättäjiin", niin he eivät päätä mitään isossa pelipöydässä.

 

Mitä siis rivikansalainen voi tehdä?

Netin syövereihin on kovin helppo sujahtaa, toisille soffaperunointi on luontevampaa. Molemmissa on viime aikoina kuitenkin alkanut tulla kaikenlaista pientä epämukavuutta vastaan omaa rauhaa rikkomaan.

TV-uutisointi on tuonut €U-mellakat olohuoneeseen jo arkipäiväisenä tapahtumana. Joskin kaikki vielä raportoidaan kevyesti ja kaukaisena. Sittenkin tapahtumien jatkuva näkyminen töllössä väistämättä tuo ne lähemmäs, takaraivoon, uniin...

 

FBaddiction

Netissä puolestaan ihmiset ovat huomattavasti alttiimpia maailman todellisille tapahtumille. Itse asiassa aletaan olla jo siinä pisteessä, että pitää tehdä tietoisesti töitä ettei saa huolestuttavia uutisia silmille.

Kavereilta, keskustelupalstoilta jne. kovin, kovin helposti joku heittää linkkiä ei-suomalaisten uutistoimistojen suuntaan. Ellei peräti näidenkin sivujen kaltaisiin pään raaputusta aiheuttaviin teksteihin.

Onko se hyvä on sitten toinen juttu...

 

Kaikkinensa yhä useampi alkaa olla omakohtaisilla vedenjakajilla: seikkaillako bittimaailmassa bittiystävien kaverina vai katsoa tapahtumia silmiin. Sininen pilleri - vai punainen pilleri?

Tuutulaulut ovat houkuttelevia, mutta kun ne kansainväliset taloustapahtumat tihkuvat yhä enemmän arkipäivään (>_<)

Älkää kuitenkaan masentuko, eivät rahajärjestelmän bitit ole ainoa todellisuus. Tänään ne ovat lähinnä rajoite - eivät mahdollisuus. Asioita pitää oppia vilkaisemaan  standardioletusten rajaaman laatikon ulkopuolelta.

 

5thNovember

Suomessa "Valloitetaan Wall Street" (OWS) - ja muut mielenosoitukset uutisoidaan lähinnä naureskellen, tyyliin "eihän maailmaa enää muuteta mielenosoituksilla, höntit". Vastaan voi kysyä, että miten järjestelmää sitten muutetaan? Äänestämälläkö?

Se on jo nähty, että varsinkin Suomessa puolueiden riveistä lipsuminen äänestyksissä on poliittinen itsemurha.

Toinen eduskunnasta huomautettava asia on, ettei nykyisilläkään siellä istujilla tunnu olevan edes kiinnostusta asioista päättämiseen - sekä vakausmekanismin että perustuslain muuttamisesta päätettäessä viidennes kansan"edustajista" ei edes vaivautunut toimittamaan tehtäväänsä johon heidät on valittu.

Jos tämä ei ole poliittisen kriisin ilmenemistä, niin en tiedä mikä on.

 

Itse en kannata väkivaltaa ratkaisuna, vaikka se viekin helposti mennessään kun tunteet kuohahtavat. Tähän liittyen mielenosoituksiin lähtevien kannattaa tiedostaa se että jos mielenosoittajia ei saada riehaantumaan, niin hyvin usein riveihin ujutetaan maksettuja rettelöitsijöitä antamaan uutistoimistoille mahdollisuus mustamaalata toimintaa.

Toinen muistettava maailmaltakin on, että usein mielenosoitus otetaan uutisiin, kun toiminnan rivejä on jo hajotettu "myyrillä". Nämä asiat tiedostaen on ollut suorastaan nautinnollista huomata, ettei lätäkön takana ole sorruttu särkemään mitään tai lähdetty edes keskustelemaan systeemin viilaamisesta.

Molemmat ovat suostumista nykyjärjestelmän puitekehysten mukaiseen toimintaan. Ei, systeemi pitää rakentaa uudestaan ja kuolioon menneet osat on leikattava pois - muutoin ne levittävät märkäänsä uudestaan.

 

Ihmiset ovat kaikkialla jakautumassa pahan kerran ja OWSn esittämä 1% vs. 99%a kertoo tästä. Henkisiä juoksuhautoja kaivetaan, rivistöjä lasketaan... Kovin monet Suomessakin kuvittelevat olevansa ylimmässä 10-20%n lohkossa eli hyvässä keskiluokassa - mutta useimmilla taitaa olla vain isot velat niskassaan.

Kun veloista suoriutumisen mahdottomuus käy kivuliaan selväksi, niin moni siirtyy helposti massan mukaan. Ihminen mielellään lähtee porukkaan, jolla on samat arvot ja tilanne kuin itsellä - puhdasta heimokäyttäytymistä.

Tätäkin estämään puheet talouskasvusta tietenkin pyrkivät toimimaan, mutta kun valtion toimintaa leikataan, pankkien lainaus kallistuu ja/tai rajoittuu, firmat eivät saa tilauksia, irtisanomisia kasaantuu jne. niin vaikea junaa kiskoilta on enää suistaa.

Kun luottamus systeemiin pettää, niin tilannetta ei muutamalla höttöpuheella kasvusta pelasteta.

 

Systeemi on auttamatta korjauskelvoton. Poliittinen vaikuttaminen ei toimi, ammattiliitot ovat jumissa täysin omien etujen ajamisessa - vaan eipä työnantajiakaan voi kehua, taloudelliset päätökset tehdään suljettujen ovien takana jne. - keksitte näistä esimerkkejä varmasti itsekin loputtomiin.

Kaikkein hassuinta tietenkin on, että tapahtumien juontajat (enkä tarkoita TVn kuuluttajia) eivät edes halua mitään keskustelua asioista. Tai no, tuon otan takaisin - keskustelua saa käydä sitten kun päätökset on tehty.

 

Luottamus kai on, että pääsääntöisesti luterilaiseen "työllä, työllä" ja "minä olen huono" -ajatteluun opetetut suomalaiset vain nuolevat naamalla olevaa rautasaapasta. Purnaavat ehkä netissä, mutta siihen se jää. On helppo kuvitellakin johto-olentojen toteavan, että "who cares"...

Vaan kuten paikallisraha -videollakin sanoin, niin nousukaudella luottamus on rahaa. Nyt tuon luottamustilin varat alkavat olla käytetyt - eivätkä ne kasva helposti takaisin. Vai miten on? Käsi ylös kun luottaa maan johtoon asioiden hoitamisessa - puhumattakaan norsunluutornien asukeista (EU, EKP, IMF ym.)?

Ei taida kovin paljoa räpylöitä nousta pystöön... minä luulen, että ensi vuoden raju talousalamäki saa monet päättäjät hämmästymään myös suomalaisten reaktioista.

 

Ihmisluonto on hyvin heimokeskeistä. Kun on hyvät ajat, niin heimoon on helppo ottaa muitakin, vaikka heidän tuomansa anti ei välttämättä olisikaan mitenkään kauheasti realistista "lisää".

EUn tasolla jo neuvottelupöytien tuolit kaatuilevat, kun armaat johtajamme eivät mahdu samaan pöytään. Ranska-Saksa -kismaa tuossa ylempänä jo käsittelin, mutta myös UK on kyseenalaistamassa koko EUn kannattavuutta.

Vaikka kuinka pehmeitä arvoja kehutaan, niin nälkä ja vilu sekä v!tutus muiden toimintaan nostavat päätään nopeasti kun isompia ongelmia tulee vastaan. Nousukaudella kaikille näyttäisi riittävän hyvää, laskukaudella todellisuus paljastuu kovin toisenlaiseksi.

Yksinkertaisesti: kaikille ei riitä luvattua hyvää.

 

Itse näen erittäin todennäköisenä monien isojen liittoutumien pirstaloituvan. Tämä tarkoittaa suomalaisia liikuttavien instituuttien osalta ennen kaikkea EUn ja EMUn hajoamista nykyisestä. Samoin ei ole aivan mahdotonta, että nykyisten valtioiden sisälläkin vetäydytään "omien heimojen" yhteyteen (esim. Italialla, Espanjalla ja Saksalla on pitkä historia pienvaltioista).

Mainittakoon vielä, että minusta EU ja €uro ovat kauniita ajatuksia. Ne ovat kieltämättä tuoneet sujuvuutta Euroopan kansakuntien vuosituhantiseen perinteeseen pätkiä naapureita säännöllisen epäsäännöllisesti lättyyn.

Valitettavasti heimokäyttäytymisellä on huonojen aikojen koittaessa voimakkaat perinteet. Toivottavasti olemme oppineet jotain historiasta.

 

Jokaisen pitää ymmärtää, että poliittinen elämä on reaktiivista - se on AINA toimimassa VASTA kun maitotonkka on jo nurin.

Samoin poliittiseen elämään hakeutuvat valitettavan usein lähinnä vain omasta erinomaisuudestaan kiinnostuneet "sankarit". Tahtoo sanoa, että syyllisiä nostellaan estradilla milloin mistäkin (ihon väri, uskonto ja näkemykset standardileimoina) - sen sijaan, että puututtaisiin ongelmien syntytekijöihin.

Aina ollaan kyllä hoitamassa seurauksia kovalla tohinalla - tämä johtaa poikkeuksetta monimutkaisuuden kasvuun mm. sääntöjen, valvonnan ja laastaroinnin kautta.

 

Yksi selvä syy miksi syihin ei haluta puuttua on tietenkin se, että silloin jouduttaisiin kyseenalaistamaan kymmenien ellei satojen vuosien kehitys. Ja se, hyvät lukijat, on useimmille meistä hyvin vaikea tilanne. Vähän kuin Dorian Grey'n muotokuva - vuosi vuodelta maalaus käy kuvottavammaksi mutta kun sitä ei katso, niin kaikki vaikuttaa hyvältä.

Fossiilisten polttoaineiden mieletön energiasisältö on antanut meille paukkuja laastaroida lähes kaikki piiloon mm. ulkoistamalla ongelmat suurelta osin kolmansiin maihin, mutta nyt se aika on ohi.

Todellisuus on täällä, todellisuus on NYT.

 

Mitään "varsinaista" muutosta ei kannata odottaa ylhäältä käsin tulevaksi. Käteinen, Liikanen, Rehn, Stubb ja monet, monet muut eivät kykene - eivätkä tahdo päästää irti asemastaan. Tuon asenteen seurauksia näemme joka päivä, esiintymisestä toiseen heidän asemansa toivottomuus käy selvemmäksi.

Harhailevia katseita, hikisiä ohimoita, iskulauseiden toisto, vaihtoehdottomuus jne. kertovat hädästä. Tosiasioiden tunnustaminen ei kuulu poliittiseen elämään, heidän tehtävänsä on myydä haaveita ja samalla vahvistaa omaa tarpeellisuuttaan.

 

Jälleen - mitä siis voi rivikansalainen tehdä?

 

Ensimmäisenä pitää myöntää, että on itse otettava vastuu itsestään - valtio ei auta. Kunnat, kaupunginosat, kylän raitit jne. voivat toimia yhteistyön mobilisointikeskuksina, mutta ensiarvoisen tärkeää olisi puhua työkavereiden, naapureiden, sukulaisten kanssa kaikenlaisesta yhteistyöstä jatkossa. Pienistä paloista rakennetaan isompia kokonaisuuksia.

 

Tämä ei tarkoita minnekään muinaisaikaan palaamista, vaikka median rummuttamasta yltiöyksilöllisyydestä luovuttaisiinkin. Elokuvien yksinäiset sudet eivät pitkälle pötki, vaikka fantasioissa pärjäävätkin hyvin.

Ihmiskunnan historiassa pienet kyläyhteisöt ovat aina pärjänneet kun on menty resurssirajoitusten mukaan. Eri ikäluokkien yhteiset tekemiset tuovat halua kestää ongelmia yhdessä. Tänäänhän tätä halutaan torpedoida tylysti kaikkialla - niihin säästöihin vetoamalla.

Tähän on myös toinen syy - hajallaan olevia ihmisjoukkoja on helpompi hallita usuttamalla heidät toistensa kimppuun. Tänään eri työaloja ohjaillaan toisiaan vertailemaan: koulut, terveyden- ja vanhustenhuolto, työttömät, eläkeläiset, vanhemmat ja nuoremmat eläkeluokat - sanalla sanoen kaikkia kannustetaan purnaamaan toisten näennäisistä eduista.

 

Kannattaa muistaa, että historia on aina kirjoitettu muistiin valtioiden, kuningaskuntien tai kirkkojen johtoelinten toimesta. Kun Rooma kaatui, niin tietenkin entiset virkamiehet ym. kertoivat kuinka heidän asemansa murentui ja kaikki oli surkeaa.

Osin totta, kyllä, mutta usein rivikansalaiset olivat itse asiassa välittömästi paremmassa asemassa oman tulevaisuutensa hallinnan kanssa. Enää ei ollut rautahanska kurkulla vaatimassa suojelurahaa.

 

Yhteistyöllä isotkin ärhentelijät pystyttiin pitämään kohtuullisesti aisoissa. Näiden tosiasioiden valossa on ollut enemmän kuin surullista seurata Suomessakin valtiojohtoista haja-asutuksen tappamista.

Itse veikkaan suunnan kääntyvän osin nopeastikin kun isojen kaupunkien ruokavarmuus paljastuu varsin onnettomaksi. Tiedä vaikka ensi kesänä olisi jo kaikenlaista kotimaista matkailua, kylätoimintoihin tutustumista jne. käynnissä. Noiden toimivuutta auttaisi myös paikallisrahojen käyttö.

 

Rahan olemuksesta kyläyhteisössä on hyvä muistaa myös seuraavaa: muinoin kun kylässä oli maanviljelijää, kalastajaa ja metsästäjää, niin yhden tuodessa ruokaa pöytään toiset nauttivat siitä ja vuodenaikojen vaihtuessa myös roolit vaihtuivat.

Toisin sanoen korkoa ei vaadittu näiden velkasuhteiden hoitamiseen - korko käsitteenä tuli peliin mukaan vasta kun keksittiin käyttää käteistä. Kuka ei kunnioittanut velkaansa (antanut ruokaa toiselle tarpeen mukaan), suljettiin yhteisön ulkopuolelle epäluotettavana.

 

Rahan ja ennen kaikkea velan historiasta tuli toinenkin opus joku aika sitten vastaan, suosittelen lämpimästi. Tässä kirjoittajan haastattelu, jossa hän kumoaa normitarinan kuinka raha ja myöhemmin luotot keksittiin vaihtokaupan tilalle.

Todellisuudessa ihmisillä oli velka/saatava -käsitteet hallussa (esim. kyläelämästä yllä) jo kauan ennen kolikoiden tai seteleiden käyttöönottoa. Tämä väite lyö nykyisen talous/raha-ajattelun kasvoille taas märällä rätillä eli voitte odottaa taas kaikenlaista vinkumista nykydoktriinin kannattajilta.

Oh well...

 

Lopuksi lienee hyvä vielä tiivistää yo. aivojumppa:

 

SINULLA ON VAIHTOEHTOJA - NYKYSYSTEEMILLÄ EI.

 

RealistsKnow

...ja mitä tulee otsikkoon, niin ratti myytiin vuosia sitten.

 


 

Aiheeseen liittyen usarissa on tullut hyviä blogauksia viime päivinä (esim. 1 ja 2). Näiden yleistyminen ja tekstien saamat kommentit kertovat suoraan miten ihmiset alkavat nähdä sirkuksen läpi ja ennen kaikkea eivät enää arastele kertoa tuntemuksistaan.

TV'stä jokaiselle vilkaistava "ei-niin-viihde" -pläjäys on ensi lauantaina klo 15.35 uusittava "Sisäpiirin homma" -dokumentti. Erittäin mielenkiintoinen tämä nykyinen "terve" maailma.

 


24.10.2011 16:19 | Tulosta