ÖLJYÄ MYYVÄT MAAT KÄYTTÄVÄT ITSE YHÄ ENEMMÄN

Viimeiset viisi vuotta maailman öljyntuotanto on pysynyt kuta kuinkin paikallaan eli 73-74 milj. tynnyriä päivässä (mtp). Siitäkin huolimatta, että markkinoilta on tullut hintasignaalia tuotannon nostoon (jos joku siis ei ole huomannut öljyn hinnan armotonta kiipeämistä vimosten 10v aikana).

Mitä ilmeisemmin uuden öljytuotannon saaminen "on-line" ei olekaan ihan läpihuutojuttu, vaikka ekonomistit toista olettavat. Yllä maailman öljyntuotanto vuosittain.

Tuotanto-ongelmien kylkiäisenä valtamediassa on jäänyt täysin huomiotta se, että öljyntuottajat itse kuluttavat yhä enemmän (taulukko sivun alalaidassa). Tuottajien vienti on itse asiassa laskenut seitsemisen %a vuodesta 2005. Tuo tietenkin tarkoittaa ostajien kesken huutokauppatyylistä kilpalaulantaa.

Eurooppalaisittain hyvin tärkeä alue on Pohjanmeri. Kuvassa näkyy hyvin öljyntuotannon kausivaihtelu tuolla, mutta yleissuunta on pelottavan jyrkästi alaspäin. Pohjanmerellähän huipputuotanto vuonna 1999 oli n. 6 mtp.

Lyhykäisesti sanottuna Pohjanmeren öljyntuotanto on puolittunut kymmenessä vuodessa.

Yllä on vertailtu Texas'in ja Pohjanmeren öljytuotantoa vuosittain tuotantohuippujen (+/-10v) ympärillä. En teistä tiedä, mutta minusta nuo kovasti muistuttavat sivuston etusivun teoreettista tuotantohuipun kuvaajaa.

Kannattaa huomata, että molemmilla alueilla tuotannosta ovat vastanneet täysin vapaasti kaupalliset firmat parhaan mahdollisen teknologian siivittämänä - eivätkä usein epäpäteviksi haukutut valtiolliset öljy-yhtiöt.

Jatkoja ajatellen merellä öljyntuotannon alamäki voi olla hyvinkin erilainen (lue: loppuu kuin seinään hetkellä x), koska jossain välissä laitteistojen ylläpitäminen syö enemmän energiaa kuin kentistä vielä saatava öljy sisältää.

Merellä tuskin tullaan näkemään Dallas'ista ym. tuttuja pikkupumppuja, joista jokainen tuottaa esim. Teksasissa vielä joitakin kymmeniä tynnyreitä päivässä. Maalla noiden huoltaminen ja öljyn keräys on huomattavasti helpompaa ja ennenkaikkea energeettisesti halvempaa.

AJAT MUUTTUVAT, ENTÄ IHMINEN?

Kirjoitan taas vaihteeksi syklisyydestä, sillä sitähän elämä on. Syntymä, elämä, kuolema noin lyhykäisyydessään.

Tietenkin eri koulukuntien kannattajilla (talous-, teknologia-, filosofia- jne. uskovaiset) on lähes poikkeuksetta ajatus, että olemme matkalla A'sta B'hen. Se, että matkassa on ylä- ja alamäkiä, ei estä pitämästä "loppumaalia" väistämättömänä.

Toisin sanoen elämänkatsomus on lineaarinen, kuin juna kiskoilla - ja päätepysäkki tulee ajan kanssa.

Vai kuulostavatko "teknologia kehittyy aina", "talous nousee pitkässä juoksussa", "meidän filosofia/ ympäristökatsomus/ uskonto jne. on paras ja laajenee/ hyväksytään vielä kaikkialla" tutuilta? Ei ole mahdollista, että minun/ meidän katsantokannalle tulisi tien pää vastaan.

Historia on hassu "kirja" katsella - siellä on yhtä ja toista noussut - ja hävinnyt kirjanpidosta. Uskontoja, kuninkaita, yhteiskuntajärjestelmiä - ja lähes poikkeuksetta kaikkien em. alamäet/ romahdukset olivat sidoksissa talouden heilahteluihin/ ääritilanteisiin.

TAE'lla Stoneleigh kirjoittikin hyvän pätkän keskiaikaisista talousaalloista, joiden kuplien muodostumisessa oleellisena osana olivat luotottaminen ja alkeelliset sijoitusinstrumentit.

Huh? mutta, mutta - ei silloin ollut tietsikoita. No ei ollut, ei. Minkä tietenkin pitäisi kertoa myös vähän ihmisestä yleensä, nykyisestä tilanteesta - ja sen mahdollisesta todennäköisestä (väistämättömästä?) päätepisteestä.

Jep, ei taivaspaikkaa rahakeitaalla kaikille - ja itse asiassa harvemmalle kuin yleensä kuvitellaan.

INFLAATIOTA KARJUTAAN KAIKKIALLA - MUTTA NOINKOHAN ON?

Vedän vähän nykytilannetta yhteen, sillä kaikkialla tuntuu (taas!) tulevan vastaan inflaatiolla pelottelu.

Suomalaisittain tämän ajattelun ilmentyminä lienevät mm. omia poteroitaan puolustavat lakkoilut sekä rakennusalan puheet, että asunnot loppuvat. Noissa -ja muissakin vastaavissa- "väistämätön" lopputulos on hintojen nousu ja/tai niihin varautuminen.

Muuta mahdollisuuttahan ei ole - tai sitä ei haluta ajatella.

Nykytalouden pehmeässä rullaamisessa on kaksi tiukasti toisiinsa vaikuttavaa puolta, joiden yhteisvaikutuksena nähdään hintojen nousua tai laskua.

Nämä ovat liikkeellä oleva raha, joka on siis paperiraha, tilitalletukset ja ennenkaikkea systeemissä vellovat velat/luotot (engl. debt/credit) - sekä rahan liikkumisnopeus (engl. velocity).

Kun rahasta 95-98%a on digitaaleja JA aina jonkun velkaa, niin huomaa, että digitaalit eivät saisi hävitä koska niiden osuus on niin suuri.

Koska velat on taiottu kiertoon oletuksella, että ne maksetaan korkojen kanssa, niin uuden velan pitäisi kasvaa itse asiassa eksponentiaalisesti (maksetaan entiset velat + korot ja ylijäämä käytetään investoihin, palkkoihin jne.).

Tuon tajuaminen ehkä auttaa ymmärtämään "velka on ihan hyvä juttu" -tyyliset puppupuheet valtakunnan huipulta alkaen. Samoin sen, että tänä päivänä velkaa tyrkytetään kaikkialla ja kaikille.

Aikansahan systeemiä voi pyörittää uudella velalla entisten maksamiseksi (kehitysmaat).

Mutta-mutta, kun korkojen osuus kasvaa liikaa, niin seurauksena on kaiken muun (terveydenhuollon, infrastruktuurin, luonnonvarojen jne.) vampyyrimainen kuiviin imeminen (Kreikka, Latvia, Irlanti, Islanti - enää ei puhuta mistään kehitysmaista).

Ja vain jotta systeemi pysyisi edes paikoillaan. Auta armias jos lisävelan ottaminen hidastuu, sillä seurauksena on nopeasti kierrossa olevan rahan väheneminen.

Sano kättäpäivää deflaatiolle.

Toinen talouden "toimimisen" edellytys on rahan liikkumisnopeus, joka on kuluneiden 1½ vuoden aikana lähtenyt tylyyn alamäkeen - kaikkialla.

Jokainen on varmaan lukenut miten pankit ovat korottaneet takausvaatimuksia, lainakorkojaan jne. Suomessa asiasta ovat tosin jupisseet lähinnä firmat, sillä täällä pieniä ihmisiä suorastaan maanitellaan hyppäämään velkaorjuuteen.

Yksi kuvatus tilanteesta on jenkkilän St. Louis'in FED'in sivukonttorin M1kerroin -käppyrä (yllä). Kyseinen kuvatus saadaan kun "perusraha" (paperit, kolikot, talletukset) jaetaan ("perusrahalla" + pankkien reserveillä).

Tahtoo sanoa, että yhä enemmän rahaa jumittuu pankkeihin eikä palaa niistä kiertoon.

Näitä uutisia olemme saaneet lukea pitkin vuotta useita ja linkkejä olen katsauksiinikin kerännyt lukuisia.

Lyhykäisyydessään kuva tarkoittaa, että velkaperusteinen rahasysteemimme on lähtenyt purkautumaan - eikä keskuspankkien kiertoon laittamat pankeille antamat lainaamat rahat ole lähteneet mihinkään pankeista.

Syykin on yksinkertainen - pankkien vedonlyönnit ovat menneet metsään ja vapaaehtoisen velkaantumisen kasvu on tullut tiensä päähän.

Kirjanpidollisin kikkailuin tilanne on vielä pysynyt jotenkuten hallussa, mutta narunpää on tulossa kiskovan käteen.

Oy Suomi Ab, nousu vai tuho?

Vuosi sitten maaliskuussa kirjoitin jotain tähän tapaan Suomen BKT'sta (siihenhän kaikkialla vedotaan):

Jos ulkomaankauppa kutistuu 50% ja sisäinen kauppa 20%, niin BKT laskee 65%in (hyvä tilanne). Jos ulkomaankauppa laskee 80% ja sisäinen 50%, niin BKT on 35%a nykyisestä (tänään ½ BKTsta tulee ulkomaankaupasta, yhdessä haastattelussa juuri mainittiin ulkomaan kaupan osuus BKT'sta 47%ksi).

Luulen, että kukaan ei noita lonkalta heitettyjä lukuja ottanut tosissaan täällä (tosin sivuja ei kauhean moni luekaan) saatikka muualla (laittakaa siis linkkejä menemään). Jossain kuitenkin muistan nähneeni, että Suomen vienti olisi tipahtanut 20-30% vuonna 2009.

Vaikutukset BKTen olivat pienemmät (7-8%a?) ja varsinkin maan sisäisen BKTn (miten se sitten lasketaankin) osuuden muutos oli pieni.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että isot, monimutkaiset systeemit ovat "hitaita" eli jonkun osa-alueen tökkiminen valuu muualle vasta ajan kanssa. Tuo toimii myös toiseen suuntaan eli kaikki eivät pääse nauttimaan "noususta" - joskus vuosiin.

Samoin nykyinen systeemi takaa sen että koko ajan osa ihmisistä tipahtaa "rattaiden väliin" riippumatta virallisesta talousmenosta.

Huoli Oy Suomi Ab'sta on luettavissa kaikkien haastateltavien talousprofessoreiden (ja muidenkin) kasvoilta kun Numeroista puhutaan.

Sitä vastoin asemasta riippuen sanoma on lähes poikkeuksetta positiivinen eli tästä eteenpäin nousu on hidas/reipas/väistämätön/tuskallinen jne. mutta nousu on ja tulee varmasti (kuulostaa kovin kiihkouskovaiselta...).

Minun kysymys viisaille (ja ei-niin-viisaille?) päättäjille ja muille propagandisteille on - mitä sitten jos kun tilanne pahenee?  

Korjaan: mitä sitten kun todellinen taloustilanne (vienti, tuotanto, työllisyys) pakittavat niin, että soppajonot ovat tuhansille todellisuutta ja työttömyys (viralliset luvut tulevat olemaan "hiukan" fiksattuja, luulen minä) porhaltaa rajusti ohi 20%n?

Miljoona työtöntä olisi n. 40%n työttömyys - eikä vaadi kummoista teelehtien kääntelyä ennustaakseen, että jotain tuollaista on tulossa :-(