Teksti on julkaistu Niin & näin -lehdessä 2/09.

 

SUPERLAMAN TAUSTATEKIJÄ n:o 1 - TALOUSAJATTELU

KASVUN USKONTO

Pankeilla on reservivaatimukset eli jokainen talletus pankkiin oikeuttaa pankin lainaamaan siitä 90% ulos (jos reservivaatimus on 10%). Tietenkin pankki pyrkii maksimoimaan tulonlähteensä eli lainauksen.

Seurauksena pankeilla on rajusti velkaa (asiakkaiden talletukset) ja saatavina asunto- jne. lainat. Lyhyesti: systeemi perustuu velkaan.

 

Tilanne on hallinnassa niin kauan kuin ihmiset eivät nosta tilejään tyhjäksi ja maksavat lainansa säntillisesti korkojen kanssa. Koron takia systeemi vaatii ikuisen kasvun, mutta rajallisella planeetalla se on mahdottomuus. 

 

Pankeilla on varallisuutta keskimäärin 10%.” Erkki Liikanen, Suomen pankin johtaja, aamu-TVn haastattelu 9.10.2008

 

Tänä päivänä rahana pidetään kaikkea (kiinteistöt, autot, veneet, osakkeet jne.) ja niille esitetään aina joku €–arvo. Nousukaudella näin näyttäisi olevan, mutta kun käännös tapahtuu, niin kuplan kohteiden hinnat lähtevät alaspäin – mitä isompi kupla, sitä syvempi lasku.

Silloin paljastuu ”omaisuuden” kahtia jakautuminen eli on joko varallisuutta tai velkaa. Varallisuus pitää arvonsa tai se antaa tuloja, mutta alemmilla työmuurahaisilla tahtoo olla vain illuusio varallisuudesta eli velkaa (yleensä asunnosta).

Velalla on ikävä taipumus muuttua raskaammaksi, kun tulot laskevat mutta ennen kaikkea arvon alenemisten takia. Laskukauden pahentuessa lopulta velkaa voi olla enemmän kuin kohteen nimellisarvo ja silloin tullaan isojen kysymysten eteen.

 

Nykymenoa on ruokkinut bittirahan mukaantulo räjähdysmäisesti, sillä monilta ihmisiltä on hävinnyt rahan käsityskyky luotto- yms. korttien kautta. Harva käsittelee perinteisiä seteleitä/kolikoita ja varsinkin nuoremmat ovat kiinni bittirahassa.

Kaiken kukkuraksi paperirahaa on surkean vähän (2007 lopussa 700 Mrd € eli 1400 €/nenä, kun samana vuonna EUn BKT oli n. 14ooo Mrd US$a eli 10ooo Mrd €). Fyysisen rahan osuus on itse asiassa häviävän pieni kaikesta muusta ”rahasta”, kuten tulemme kohta huomaamaan.

 

INFLAATIO vs. DEFLAATIO

Inflaatio on kierrossa olevan rahamäärän kasvua suhteessa ostettaviin hyödykkeisiin ja deflaatio taas rahamäärän supistumista. Nämä eivät tarkoita hintojen nousua tai laskua, vaikka niin median kautta olemme oppineet ymmärtämään.

Nousukaudella tapahtuu inflaatiota eli pankit lainaavat surutta, jolloin hinnat nousevat (kasvava rahamäärä kilpailee samoista ostokohteista). Eri kohteissa hinnat nousevat eri tavalla, esim. asunnot, osakkeet yms. kallistuvat nopeasti. Harva reagoi tilanteeseen pientä jupinaa lukuun ottamatta.

 

Nousu loppuu, kun pankit eivät saa enää asiakkaita (ei ole lainaajia, kun roskakuskin kissallekin on jo myönnetty laina). Tässä vaiheessa myyminen vaikeutuu ja paljastuu, ettei kaikki ”rahaksi” mielletty olekaan niin helposti valtakunnan valuutaksi vaihdettavissa.

Kierrossa oleva rahamäärä alkaa vähentyä ja erityisesti luotto haihtuu nopeasti (pankit vähentävät lainaamista). Asunnot halpenevat, autoille ei ole ostajia jne. Tietyn pisteen jälkeen deflaatio ruokkii itseään (miksi ostaa nyt, kun ensi kuussa on halvempaa) eikä prosessi ole pysäytettävissä.

Ihmispsykologiasta johtuen tilanne ampuu yli sekä nousukaudella (kupla kasvaa ylisuureksi) että laskukaudella (pelko tilanteen pahenemisesta aiheuttaa ”€urojen myynnin senteillä”).

 

DERIVATIIVIT

Derivatiivit (johdannaiset) ovat 10 vuoden aikana nousseet liikepankkien tärkeimmäksi sijoitusvälineeksi. Niiden yleistyminen on seurausta Glass-Steagall -lain kumoamisesta Clintonin toimesta 1999.

Laki oli peräisin 1930-luvulta ja se rajoitti pankkien spekulointia. Lain kumoamista ajoivat erityisesti Larry Summers ja Robert Rubin, molemmat Obaman hallituksen avainmiehiä.

Rubin siirtyi Citigroupin johtajaksi Clintonin valtiovarainministerin paikalta pari kuukautta ennen kuin laki kumottiin. Mies poistui Citigroup'ista 2008 hyvien taskurahojen kanssa (satoja miljoonia) ja vetää nyt Obaman talousteam'iä. Larry Summers on mm. Alan Greenspan'in tavoin koko ajan puolustanut derivatiiveja.

 

Derivatiiveilla on yleensä jokin takaus: asunto-, luottokortti- jne. lainat, vuokratulot kiinteistöistä yms. Katastrofaalisin derivatiiviryhmä on CDSt (credit default swaps), jotka ovat vakuutuksia (vedonlyöntiä) firmojen maksukyvystä.

Kun näitä ei kutsuta vakuutuksiksi, ne eivät kuulu vakuutuslainsäädännön alaisuuteen. Esimerkki: ensin kohdefirman vakuuttaminen ja sitten sen ajo konkurssiin. Samoin firma voi lyödä vetoa oman osakkeensa kurssilaskusta, kertoa huonoja uutisia ja kerätä rahat. Hullu maailma, eh?

 

Derivatiiveihin liittyy käsite ”vipu” eli kun sijoitat 10, saat käyttöösi 1000 (vipu 100x). Niin kauan kuin kurssikehitys on tuottoisa saat 100x voiton, mutta jos kurssi kääntyy 1% lähtötilanteesta on sijoituksesi haihtunut. Lyhyesti: pienet ei-mieluisat kurssikehitykset voivat tehdä hurjia tappioita.

Asuntolainaderivatiiveista (MBSt) erityisesti ns. subprimet ovat mediassa esiin nostettu mörkö. Nämä NINJA–lainat (ei tuloja, töitä, takuita) olivat selvää huijausta alusta asti, mutta se ei haitannut niiden myöntämistä.

Lainat myytiin sijoitusyhtiöille (eläkerahastot jne.) ympäri maailmaa arvotustoimistojen lyötyä papruihin AAA-leiman. Subprimet olivat 2007 lopussa ”vaivaiset” 2ooo Mrd US$a, kun CDSt olivat 62ooo Mrd US$a. 4/2009 uutinen, että kolmannes kaikista MBS'eistä on ilman takausta osoittaa, että huijaus ei ole rajoittunut vain subprime'ihin.

 

Vuoden 2007 lopussa maailman derivatiivit arvioitiin jopa miljoonan miljardin US$n arvoisiksi. 4/2009 Comptroller of Currency -toimisto ilmoitti jenkkipankkien derivatiivivastattavien olevan nimellisarvolta 200ooo Mrd US$a vuoden 2008 lopussa.

Neljä nimeä hehkui kuin peukalo vasaranlyönnin jälkeen: JP Morgan 87ooo, Bank of America 38ooo, Citigroup 32ooo ja Goldman Sachs 30ooo Mrd US$a. Kokonaisuuden arviointi on vaikeaa, koska valtaosa derivatiivikaupasta käydään ilman valvontaa.

Ei-jenkkipankkien derivatiiveista en ole edes löytänyt tietoa.

 

Vuonna 2008 maailman pörsseistä ja asunnoista haihtui 30ooo Mrd US$a. Derivatiiveista tuli rahastoille ja pankeille 30ooo Mrd US$n tappiot. Toisin sanoen deflaatio on vasta alussa ja kierrossa oleva rahamäärä kutistuu vuosia.

Vertailuna maailman BKT vuonna 2007 oli n. 52ooo Mrd US$a, USAn n. 14ooo Mrd US$a ja Suomen 192 Mrd US$a.


Pankkien taistelu ns. mark-to-market (antaa markkinoiden määrätä arvo) ajatusta vastaan on ollut surkuhupaisaa. Kaikki kansainväliset pankit ja jenkkilän päättäjät sanovat, että paprujen arvoa ei tarvitse määrittää, koska ajat ovat vaikeat ja arvot palautuvat tulevaisuudessa.

Irvileuat kutsuvat menettelyä mark-to-fantasy'ksi.

 

Huhtikuussa julkaistujen jenkkipankkien hyvät tulokset ensimmäiseltä vuosineljännekseltä 2009 ovat erinomaisia esimerkkejä kevennetyistä kirjanpitosäädöksistä.

Räikeimpänä Goldman Sachs laski tulot joulukuusta helmikuulle ja tappiot tammikuulta maaliskuulle – samalla jäi ilmoittamatta joulukuun lopun isot alaskirjaukset ja kappas vain – virallisissa ilmoituksissa firma teki miljardeja dollareita voittoa.

 

EUROOPPA

Isojen pankkien vakavaraisuusasteet joulun alla jenkkilässä olivat 7-8%, kun euroalueen pankeilla vastaava luku oli 3-4%. Taustalla ovat Länsi-Euroopan pankkien alaskirjattavat paperit omilla markkinoillaan (16ooo Mrd €, 2/2009) ja Itä-Euroopan markkinoilla (900 Mrd €, mm. Ruotsin pankeilla on 60 Mrd €n saatavat Balttian maista).

Euroopan suurin ongelma on jenkkilään verrattuna paljon isomman asuntokuplan puhkeaminen: 2001-07 USAssa asunnot kallistuivat 100%, kun UKssa ja Irlannissa nousu oli 2-300%.

Espanjassa on nyt toista miljoonaa tyhjää asuntoa. Etelä- ja Itä-Euroopassa tilanne on saman suuntainen, johon Itä-Euroopan maissa lisäksi liittyy lainojen ottaminen ei-kotimaisissa valuutoissa.

Nyt nuo valuutat ovat romahtaneet kymmeniä prosentteja. Seurauksena tulee olemaan laaja työttömyys, kun vientiteollisuus romahtaa. Palvelusektori ei yksinkertaisesti pysty pitämään rattaita pyörimässä nykyisillä oletuksilla.

 

Toinen Euroopan ongelma on EUn hajanaisuus johtoporsaiden puheista huolimatta eli valtiot päättävät itsenäisesti omasta talouspolitiikastaan.

Ei ole kaukaa haettua, että Etelä- ja Itä-Euroopan EU-jäsenet Irlanti ja UK mukaan lukien nostavat kytkintä, kun valtioiden taloustilanne pahenee ja kansalaisten purnaus kovenee. Seurauksena olisi helposti €uron romahdus vakavasti otettavana valuuttana.

 

Vimosena lisänä on tietenkin tuontienergian osuuden kasvaminen tulevaisuudessa, sillä Pohjanmeren öljyntuotanto on laskenut kolmanneksella vuodesta 2000.

Tämä näkyy UKn epätoivona saada budjettinsa tasapainoon – veikkaan ettei onnistu, koska maa on jo öljyn netto-ostaja eikä valtio saanut säästettyä edes nousukaudella. IMFn oven kolkuttelu on mm. UK'lle todennäköistä lähitulevaisuudessa.

 

AASIA

Japani on ollut 1990-luvulta asti lamassa, eikä tilanne ole siellä paranemassa (hitech-tuotteiden markkinat supistuvat rajusti). Maan hetkellinen (vuosi?) pelastus on valuutta, joka on vahvistunut yenin carry-trade -kaupan lähdettyä purkautumaan.

Kun sen vaikutus poistuu, on maa melkoisten valintojen edessä, sillä Japani on ainoastaan riisin suhteen omavarainen.

 

Kiina on ratsastanut ympäristön ja ihmisoikeuksien unohtamisella sekä tilpehöörin myynnillä. Nyt vienti laantuu, ympäristö höyryää myrkkyjä ja ihmisille luvattu hyvinvointi paljastuu haaveeksi.

Kaaos on väistämätön, kun maassa on 100 miljoonaa työtöntä 100ooo tehtaan sulkemisen kylkiäisenä. Maa tarvitsisi 8% vuotuisen BKTn kasvun työllisyyden ylläpitämiseksi, mutta tänä vuonna kasvu mennee nollaan.

Asiaa pahentaa sukupuolijakauma eli miljoonat miehet ovat vailla morsianta. Seurauksena on perinteinen kommunistipuolueen toimintamalli eli armeijan käyttö vastalauseiden murskaamiseksi. Kaikki tämä tietenkin ruokkii resurssisotia jossain välissä, koska maa hädin tuskin ruokkii itsensä.

 

Muut Aasian maat ovat samoin tulossa melkoisten ongelmien kanssa kasvotusten: väestön kasvu ja talouden kurahtaminen ovat kuin tulta ruutitynnyriin.

Seuraukset arvaa jokainen – varsinkin kun monissa maissa korruptio on varmistanut isot tuloerot tähän mennessä.

 

SUOMI

Vientivetoisuus ei Suomea nosta kuten 1990-laman jälkeen, koska kaikki maat rypevät samassa SuperLamassa. Valitettavasti johtoporsaat eivät täälläkään asiaa kykene myöntämään. Samoin on hyvin vaikea löytää Nokian kaltaista nostajaa apuihin.

Kotimaisten eläkerahastojen kirjanpitosäädöksiä oli pakko muuttaa vuodenvaihteessa, koska usealla rahastolla oli isoja ongelmia (2008 kokonaistappiot myönnetty 15-20 Mrd €ksi).

Tämä tietysti pistää miettimään jatkoja.

Niin Suomen, EUn kuin jenkkilänkin nousu riippuu paljolti yksityissektorista. Kun sen kulutus menee vessanpöntöstä luottohanojen kuivuessa ja vienti ei vedä, niin hyvinvointiyhteiskunta tulee natisemaan liitoksistaan.

 

APUPAKETIT PANKEILLE

Viime kesästä alkaen (6/2008 100 Mrd US$a piti riittää) valtioiden johtoporsaat ovat luvanneet koko ajan suurempaa tukea (4/2009 IMF arvioi, että alaskirjauksia tulee 4100 Mrd US$a) finanssialalle.

Samoin valtiot ovat ottaneet liikepankkien vessapapruja isot kasat vastuulleen. Esim. jenkkilän liittovaltion asuntolainajätit Freddie Mac ja Fannie Mae ovat imuroineet 5ooo Mrd US$n MBS-derivatiivit pankeilta veronmaksajien piikkiin.

Samoin liittovaltio on maksanut AIG'lle (maailman suurin vakuutuslaitos) 200 Mrd US$a tukea (4/2009). Tuo raha on mennyt isoille pankeille Euroopassa ja USAssa niiden CDS-derivatiiveista, joita AIG on ollut vakuuttamassa.

Toisin sanoen jenkkiveronmaksaja maksaa myös Deutsche Bank'in, Royal Bank of Scotland'in jne. vedonlyöntejä. Yleisön purnaus johtajien bonuksista piilottaa 1000x isomman varainsiirron liikepankeille.

 

Kun rehellisesti katsotaan lukuja, niin isot pankit ovat derivatiivisuossa eivätkä ikinä pysty maksamaan vastattaviaan.

Seurauksena on tuhansien pankkien kaatuminen pelkästään jenkkilässä (tällä hetkellä yli 8000), koska isot pankit liittovaltiokytkösten kautta (USAn valtiovarainministeriö vilisee Goldman Sachs –miehiä) pystyvät kiristämään pienemmät kuiviksi.

 

Tilanteen myöntäminen potkaisisi pohjan finanssijärjestelmästä eli ei ihme, että nykysysteemistä riippuvat (pankit, poliitikot) tekevät kaikkensa vakuuttaakseen homman olevan hanskassa. Ikävänä seurauksena pankkien apupaketit, takaukset jne. uppoavat pohjattomaan kaivoon eli pankkien taseisiin.

Tästä selkeä osoitus on, että pelkästään jenkkilässä pankeille osoitettuja lisävaroja on 12800 Mrd US$a (4/2009, lähes vuoden BKT) – ja lainaus pankeista vähenee koko ajan (-23% ensimmäisellä vuosineljänneksellä).

Sama näkyy myös UKssa ja muualla Euroopassa. Tämä ei ole likviditeettiongelma, vaan systeemi on vararikossa.

 

YLEISTÄ

Kun liika velka on johtanut deflaatioon, niin pitää kysyä miksi kuplaa yritetään pumpata uudestaan? Kun olet kuopassa, lopeta kaivaminen.

Tällä hetkellä kupla on suurin ihmiskunnan historiassa eli myös romahdus tulee olemaan suurin. Asian varmistaa koko planeetan kattava verkottuminen.

Maailmassa on jo nyt miljoonia, joiden asunnon arvo on pienempi kuin velka. Tilanne pahenee vielä pitkään, sillä monin paikoin voi odottaa asuntojen arvojen tipahtavan 75-90% huipusta. SuperLama on vasta alussa ja monelle maalle Islanti antaa esimakua tulevasta.

 

Vertailtaessa nykymenoa 1930-luvun lamaan on hyvä huomata, että tuolloin jenkkilässä työttömyys nousi 25-50% välille.

Osakkeiden romahdus oli 90% 1929-33 välillä, joten vastaava tarkoittaisi vuonna 2010 Dow Jones indeksiä 1000-1500 välille (2007 huippu oli yli 14ooo). DJ-indeksi saavutti 1929 tason vasta 1954. Matkan varrella oli myös joku kansainvälinen selkkaus...


Talous on koko historian ajan ratsastanut kasvavan energiamäärän harteilla (1930-luvun laman aikana maailman isoimpia öljykenttiä ei vielä oltu löydetty).

Energiasta tulee seuraavaan numeroon laajempi artikkeli, mutta lyhyesti: näyttäisi siltä, että tarjolla oleva käyttöenergia per ihminen on kääntymässä laskuun. Seuraukset... tulevat olemaan käänteentekeviä.

 

Alkaneen talousromahduksen vaikutukset tulevat kiusaamaan vuosia, ehkä vuosikymmeniä. Se heijastuu kaikille yhteiskunnan aloille.

Ensimmäisiä hälytyskelloja oli viime syksyn usean autofirman vetäytyminen F1-kisoista. Jatkossa kansainväliset urheilukilpailut tulevat kärsimään rajusti sekä osanottaja– että katsojamäärien supistumisesta.

Talviolympialaiset 2010 ehkä jotenkin vielä tahmotaan läpi, mutta Lontoon 2012 kesäkisoista on tulossa totaalinen fiasko aikaisempaan verrattuna.

Elämme ihmiskunnan suuren murroksen aikaa. Vaikka se pelottaa, niin nyt olisi mahdollisuus muuttaa nykyisiä rutiineja yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Kysymys on: pystymmekö lajina kohtaamaan haasteen?

 

Aki

Lähteinä on käytetty maailman uutistoimistoja, sanomalehtiä ja eri valtioiden sekä keskuspankkien julkaisuja. Tarkemmat lähteet löytyvät www-sivuilta.

 

Kommentoi 

 


12.06.2009 09:30 | Tulosta