Teksti on julkaistu hiukan muokattuna Savon Sanomissa 21.7.2008.

 

ENERGIAN TULEVAISUUDESTA

ÖLJY
Länsimainen yhteiskunta pyörii halvalla energialla. Tällä hetkellä maailman n. 70 öljyn tuottajamaasta ainakin 40 on ohittanut tuotantohuippunsa (peak oil).

Pohjanmeren öljykenttä löydettiin 1969 ja saatiin täystuotantoon 1980-luvun alussa. Iso-Britannian maksimituotanto ohitettiin 1999 ja Norjan 2000/01 yhteistuotannolla 6 miljoonaa tynnyriä päivässä (mtp).

Iso-Britannian näkymät ovat synkät, maasta tuli öljyn netto-ostaja vuonna 2007. Pohjanmeren kokonaistuotanto on tippunut jo 4 mtp:in (kuva 1).

 

Pohjanmeri
Kuva 1. Pohjanmeren öljyntuotanto vuoteen 2006 mennessä. Sininen vastaa Iso-Britannian, punainen Norjan ja keltainen Tanskan öljyn päivätuotantoa miljoonana tynnyrinä päivässä. Lähde: europe.theoildrum.com

 

Kaikkialla ensin löytyneet isoimmat kentät ovat romahtamassa ja pienempien kenttien tuotto hädin tuskin paikkaa vanhempien kenttien laskua. Aikoinaan tuotettiin 100 tynnyriä uutta öljyä yhden öljytynnyrin kulutuksella.

Valitettavasti tänään suhde on paikoin romahtanut jo alle kymmeneen. Pienemmät kentät vaativat samat laitteistot, joten pelkästään materiaalit ja henkilöstö rajoittavat toiminnan nopeaa laajentamista.

 

Viimeiset kolme vuotta maailman raakaöljyn tuotanto on taiteillut n. 73-74 mtp:ssä, mutta öljynkulutus 85 - 86 mtp:ssä eli 30 miljardia tynnyriä (Mrdt)/v. Brasilian löydöksen arvio on jopa 30 Mrdt (= yksi vuosi maailmalle).

Vertailun vuoksi arviot Kaspianmeren ympäristöstä tänään ovat 20-40 Mrdt, kun 1990-luvun puolivälissä toiveena oli uusi Saudi-Arabia (300 Mrdt). On myös huomattava, että Brasilian syvänmeren löydöstä vastaavasta paikasta ei aikaisemmin ole porattu taloudellisesti.

Lisäksi kaikkialla aikataulut ovat myöhässä ja tuotantoluvut jäävät usein tavotteista. Öljyn etsinnän epätoivosta kertovat myös puheet napa-alueille menemisestä.

 

Saudi-Arabia on luvannut kasvattaa tuotantoaan jo kolmen vuoden ajan, mutta mitään öljyn ostajille merkittävää ei ole tapahtunut. Suomalaisten (3/4 öljystämme tulee itärajan takaa) pitäisi herätä Venäjän vastaavaan tilanteeseen.

Venäjän tuotanto on selvässä laskussa (–3% tammikuusta) ja maan sisällä puhutaankin energian käyttämistä vain omiin tarpeisiin. USAn peak oil oli 1971 (n. 11 mtp) ja tänään he ostavat öljystään 2/3 (kulutus 21 mtp). Meksikossa ja Venezuelassa (USAlle tärkeitä) öljynvienti on nopeasti supistumassa (-12% ja -7%/v).

 

ÖLJYN VAIHTOEHDOISTA

Yhdessä vuodessa kulutettu öljy sisältää valtavasti energiaa (kuva 2), jonka korvaaminen on vaikeaa.

Bioetanolin tuotto viljasta pohjoisilla leveyspiireillä on toivotonta. Biodiesel palmuöljystä ja bioetanoli sokeriruo’osta antavat kyllä positiivisen energiatulon, mutta tropiikissa eroosio ja ruoantuotannon kilpailu ovat ongelmia.

Biodieselin tuotto levistä on vielä lapsenkengissä. Selluloosaetanolikin toimii vain taloudellisella tuella ja esim. hakkuujätteen käyttö poistaisi metsistä ravinteita. Nestekaasun ongelmia ovat erityisesti pitkän matkan kuljetus ja soveltumattomuus bensiinin lähtöaineeksi.

 

kuutiomaili

Kuva 2. Nykyinen öljynkulutus vuodessa on yksi kuutiomaili. Sen sisältämä energia vastaa likimain: 2500 kpl 1 GW ydinvoimalaa, 5000 kpl 500 MW hiilivoimalaa, 1.5 miljoonaa 1.65 MW tuulivoimalaa, 4.5 miljardia 2.1 kW aurinkopaneelia tai 200 kpl Kiinan Kolmen rotkon patoa. Lähteet: www.theoildrum.com ja spectrum.ieee.org.

 

Öljyn vaihtoehtoina on hiilestä saatava synteettinen öljy (500-600 l/t hiiltä) ja Kanadan öljyhiekat (100-200 l/t) ja vastaavat.

Valitettavasti Kanadan Albertassa tuotanto on vain 1.5 mtp 30 vuoden laajennusten jälkeen. Prosessi kuluttaa paljon nestekaasua (öljyhiekka kuumennettava 500-600 C) ja vettä (lähijoki tuhoutunut, mistä vesi jatkossa?).

Tuotanto-ongelmia vähätellään hiilen, öljyhiekan ja muiden isoilla varannoilla (jopa 10-kertaiset öljyyn verrattuna), mutta niiden tuotantoon saaminen on hidasta.

 

Fuusioenergiaa on luvattu viimeiset 50 vuotta ja lupauksena se säilyneekin. Vetyä on kehuttu, mutta se on vain energian kantaja. Vedyn erotus vedestä esim. sähköllä vie enemmän energiaa kuin siitä saada poltettaessa. Samoin vedyn varastointi ja kuljetus ovat isoja ongelmia (ilmalaiva Hindenburgin tuho 1937).

Perinteisen fissioenergian laajentaminen nopeasti on vaikeaa (Olkiluoto 3). Öljyn tavoin 235U:n tuotanto on vaikeuksissa. Tällä hetkellä maailman ydinvoimaloiden polttoaineesta 1/3 tulee Venäjän vanhojen ydinaseiden purkamisesta. 238U:a (luonnon uraanissa yli 99%) 235U:n tilalla käyttävät ns. breeder-reaktorit ovat vaihtoehto. Fissioreaktion sivutuote, plutonium, vähentää kuitenkin markkinointi-intoa.

 

Uusiutuvien (aurinko, tuuli, aalto, maalämpö) energioiden puhtaus on kiistaton, mutta sähköajoneuvojen/hybridien käyttö laajassa mittakaavassa vaatii valtavia investointeja.

Suomessa pelkästään henkilöautoja on 2.5 miljoonaa. 10%:n vaihto em. autoiksi (hybrideja on rekisteröity n. 1000) vähentäisi öljyn kokonaiskulutusta vain prosentteja.

Seurauksena olisi käytettyjen autojen hintaromahdus ja sähkön hinnan nousu. Materiaalivaatimukset ja ennen kaikkea ikuisen kasvun ajatus tallovat nopeasti saavutetut säästöt olemattomiin. Jokaisen kannattaisikin miettiä kulutustottumuksiaan ihan uudelta kannalta.

 

Kommentoi 

 


21.07.2008 00:00 |