ANTTI HEIKKILÄN TYÖ TARVITSEE SEURAAJIA

Olen yksi niistä ilmeisesti tuhansista, joka on onnistunut parantamaan itsensä Antin esille tuomien faktojen avulla. Oma sairauskierteeni kesti yli 20 vuotta ja oli jo hyvin vakavaa tasoa. Apua ei löytynyt enempää tavan lääkäreiltä kuin yliopistosairaaloistakaan. Yhtä oiretta hoidettaessa ilmeni aina uusia, entistä vaikeampia oireita, jotka tuhosivat elämän laadun kokonaan.

Aloin tutkia intensiivisesti eri lähteistä, mitkä tekijät ravinnossamme voivat vaikuttaa näin haitallisesti. Mielestäni syyt ovat aivan ilmeisen selvät ja perusteltavissa subjektiivisesti maalaisjärkeä käyttäen varsin pitkälle. Tiede todistakoon loput, jos kykenee.


Olemme eläneet illuusiossa, että vaurastuminen ja ruokavalion monipuolistuminen ovat pidentäneet elinikää (osin totta), ja käynnistäneet samalla katastrofaaliset mittasuhteet aiheuttavan ketjureaktion. Tutkimuksen avulla opimme toki ymmärtämään bakteerien ja virusten aiheuttamat ongelmat, minkä seurauksena hygienia parantui ja vaikeista epidemioista päästiin 1900-luvun aikana pitkälti eroon.

Se olikin vuosisadan ainoa merkittävä saavutus elämän laadun kannalta kaikesta teknisestä kehityksestä huolimatta.


Kemiallisten lannoitteiden käyttö alkoi levitä maailmalla 1960-luvulta lähtien voimakkaasti ja esim. nitraattilannoitus on USA:ssa lisääntynyt tähän päivään mennessä 230 %. Meillä kasvu lienee samaa luokkaa. Vuonna 2009 julkaistun tutkimuksen (de la Monte & al.) mukaan, samalla ajanjaksolla Alzheimer-kuolleisuuden riski kasvoi 150-kertaiseksi ja huomattava kasvu tapahtui myös Parkinson-kuolleisuudessa. Muksujenkin kohdalla ruokavalio on yhdistetty ADHD-oireyhtymään.

Lannoituksen lisäksi nitraatteja käytetään runsaasti elintarvikkeiden jalostuksessa, joten ravintomme sisältää erilaisia typen lähteitä jopa 5-kertaisen määrän tarpeeseen nähden. Myös muut autoimmuunisairaudet ovat yleistyneet hurjaa vauhtia. Hoidot ovat sekä kalliita että yleensä täysin tehottomia.


Fosfori on toinen kemiallisen lannoituksen peruspilari, jota käytetään runsaasti jalostusteollisuuden lisäaineena. Saamme sitä noin 4 kertaa tarvetta enemmän. Fosfori liikkuu käsi kädessä kalsiumin kanssa ja niitä on runsaasti kasveissa sekä elimistössä yleensä kalsiumfosfaattina. Liiallinen fosfori näyttää sitovan kalsium-ionit suuriksi ryppäiksi, jotka eivät pääse kulkeutumaan normaalisti luustoon ja seurauksena on osteoporoosi.

Toinen kalsifikaation seuraus on kalkin kerääntyminen verisuoniin (mm. Yle Areena, Tappava Kalsium - katsottavissa 26.2. asti).

Autoimmuunijärjestelmämme yrittää suojata meitä kuljettamalla liialliset pitoisuudet mm. virtsaan. Ilmeisesti D-vitamiinilla on tässä synteesissä suuri merkitys, koska D- vitamiinin puutoksen on raportoitu saaneen pandeemiset piirteet. Nyt pienikin ulkoinen ärsyke riittää suistamaan autoimmuunijärjestelmän väärille raiteille. Syntyvät oireet ovat moninaisia ja niiden edessä lääketiede levittelee käsiään.


Kasvit tarvitsevat kasvaakseen 12 - 20 eri ravinnetta (alkuainetta), mutta ottavat niitä noin 60, jos niitä maaperässä on saatavilla. Kemiallisessa lannoituksessa maahan lisätään vuosittain 5-10 erilaista ravinnetta, eli ne, joilla satotaso saadaan korkeaksi. Myös kasvinjalostuksella muutetaan kasvien ominaisuuksia, jotta ne voisivat mahdollisimman tehokkaasti hyödyntää nämä lisätyt ravinteet.

Seurauksia lienee useita. Selkeät todisteet on olemassa esim. viljojen gluteenipitoisuuden lisääntymisestä moninkertaiseksi muutamassa vuosikymmenessä (Braly & Hoggan). Gluteeni ja muut proteiinit alkavat aiheuttaa ongelmia herkille ihmisille, erityisesti pohjoisilla leveysasteilla.

Toinen aivan selvä seuraus on kasvien ravinnesuhteiden epätasapaino, joka pahenee jatkuvasti. Tutkimukset, tai paremminkin niiden puuttuminen, antavat ymmärtää, että emme todellisuudessa ymmärrä juuri lainkaan niitä kemiallis-fysiologisia prosesseja, joita kasveissa ja eliöissä tapahtuu. Pidän näitä syynä allergioiden järjettömään yleistymiseen.


Alkuperäisessä, koskemattomassa luonnossa maaperän pieneliöstö pitää huolen ravinnetasapainosta. Tehoviljelyssä olemme kuitenkin tuhonneet vuosien saatossa humuskerroksessa elävän pieneliöstön ja erilaisten sienien elinolosuhteet täydellisesti.

Kun tähän ympäristöön tuodaan geneettisesti muunnellut lajit ja lajikkeet, jotka entistä enemmän vääristävät tätä ravinnesuhdetta, ja torjumme rikkakasvit glyfosaatilla ym. torjunta-aineilla, olemme valmistamassa aikapommia, joka ei räjähdä, mutta kuihduttaa ihmisen ulos tästä ekosysteemistä.


Maaperän pieneliöstö on myös se organismi, joka osallistuu läsnä ollessaan hiilidioksidin sitomiseen ja kierrätykseen. Pidän tätä merkittävänä tekijänä ilman hiilidioksidi-pitoisuuden nousussa.

Nyt ei näköjään riitä, että pelloilta tuhotaan nämä pieneliöt. Myös metsistä on alettu keräämään kaikki biomassa pois, jolloin ravinteet eivät palaudu kiertoon.

Lyhytnäköinen on se ajatus, että metsäkin kasvatetaan keinolannoitteilla. Pelkästään yhden typpikilon valmistamiseen tarvitaan litra öljyä ja typpeä jouduttaisiin levittämään 50-100 kg/ha, mistä näkee silmät ummessakin yhtälön järjettömyyden.


Suomalainen kasviviljely- ja elintarviketutkimus on valjastettu täydellisesti kemian- ja jalostusteollisuuden intresseille. Nämä tahot ovat myös vuosien saatossa lobanneet maahan lainsäädännön, jolla haitataan tai jopa kokonaan estetään pienien yritysten kehittämispyrkimykset luonnonmukaisempien viljelymenetelmien kehittämiseksi tai lähiruoan tuottamiseen.

Tämä on se kuiluun päättyvä tie, joka on edessä toimialasta riippumatta, kun tavoitteeksi asetetaan voittojen maksimointi. Tällaisen kehityskulun välttämiseksi me valitsemme poliittiset päättäjät. On mielestäni aiheellista kysyä, mitä nämä vaaleilla valitut demokratian äänitorvet ovat saaneet aikaan?


Timo Isosaari, Maaseutuyrityskonsultti, Nokia




Timo puhuu tärkeästä asiasta, jonka moni voi ohittaa huuhaana. Muistaakseni kuitenkin jo wanhat ja viisaat (kreikkalaiset?) sanoivat, että olet sitä mitä syöt.

Itse olen aina ajatellut ja vanhemmiltakin opin saanut, että syö monipuolisesti ja kokeile kaikkea. Kun ei ole allergioita, niin olen sitten tosiaan aika hassujakin ruokia maistanut...

Vaan se minusta, seuraavana ajatuksia herättäviä linkkejä:

  • alussakin mainittu kirurgi, ortopedi ja traumatologian erikoislääkäri Antti Heikkilän blogi, jonka ruokaan liittyvästä kirjallisesta tuotannosta jo sadat suomalaiset (tuhannet?) ovat saaneet apua nopeasti yleistyneisiin elintaso/ elintapatauteihinsa. Antti Heikkilä on soomilääkäreistä kiitettävän kriittinen systeemin suhteen. Suosittelen.
  • Paleonutrition, josta ainakin tämä ja tämä ovat varsin mielenkiintoisia. Suosittelen.
  • aspartaamin historiasta tässä, ei niin viaton kuin monet haluavat uskoa
  • maataloustukea saaneet yritykset Suomessa
  • tulevaisuuden mahdollisesta ruokavaliosta tässä (¤_¤) varsinkin jos suomalainen lihatuotanto ajetaan alas rahoitukseen vedoten


10.02.2011 14:10 |