KIRJA-ARVOSTELU "REINVENTING COLLAPSE - Soviet Example and American Prospects"

D. Orlov'n kirja itärajan takaisista tapahtumista kertoo vähän toisenlaisen tarinan kuin mitä itselleni on jäänyt mieleen tavan mediasta eli Venäjän tunnelmista 1980-luvun puolivälistä aina tähän päivään asti.

Teksti on sujuvasti kirjoitettu ja tarina on hyvin mielenkiintoinen. Suomalaisille pitäisi energiasektorin romahduksen merkityksen olevan kiinnostavaa luettavaa, mehän tuonne käyttämästämme öljystä, kaasusta ja hiilestä 100%'a.

 

Orlov kuvaa miten kaksi supervaltaa olivat virallisesti tukkanuottasilla, mutta loppujen lopuksi pyörittelivät omia kuvioita paljolti toisistaan välittämättä (Afrikassa KGB'n ja CIA'n miehet usein pitivät illanistujaisia yhdessä jne.).

Ainoastaan propagandakoneisto piti väestönsä ojennuksessa lietsomalla pelkoa arkkivihollista kohtaan ja itsevarmuutta ja paremmuuden tunnetta omasta systeemistä verrattuna toiseen.

Molemmissa uskottiin alusta asti teknologian pelastavaan voimaan, armeijan mahtiin ja muutamaan muuhun "hassuun" yksityiskohtaan. Ennen romahdusta Neuvostoliitossa olivat vankilat hyvin miehitettyjä ja nyt USA on omasta puolestaan "ykkönen" tällä alalla.

 

USA ohitti oman paikallisen Peak Oil'insa 1970-luvun alussa ja on pystynyt jatkamaan öljystä riippuvaista imperiumiaan vain lisäämällä tuontiaan tasaisesti tähän päivään asti (2/3-osaa kulutuksesta on tänään tuontitavaraa).

Neuvostoliitossa tuli ensimmäinen tuotantohuippu 1985 tuntumassa. Molemmissa tapahtuma oli täysin odottamaton, molemmissa yritettiin lisätä tuotantoa poraamalla hurjasti lisää, molemmissa tuotantoluvut lähtivät vääjäämättömään laskuun.

Neuvostoliiton ensimmäinen Peak Oil'in vaikutus oli raju, sillä NLn öljyn tuotannonlasku ja öljyn maailmanhinnan lasku Saudi-Arabian ja Pohjanmeren tuotantojen kasvujen auttamana romahdutti Neuvostoliiton tulot.

Seuraus oli iso ulkomaanvelka, jonka vaikutukset kulminoituivat aseteollisuuden ja armeijan tuottamattomuuteen. Toisin sanoen Neuvostoliitto hajosi lähinnä velkojensa kasvuun ja energiasektorin romahdukseen.

 

Molemmissa kansalaiset uskoivat voittoon kunnes taloudellinen romahdus vei mehut systeemistä - 1980-luvun loppua kohti siis Neuvostoliitosta ja nyt USAn rysähdyksessä on mitä ilmeisimmin samanlaiset tunnelmat leviämässä lätäkön takana.

Eikä ihme, jenkkilässä ollaan selvästi pelastamassa pankkiireja, kun tavan kansalaisten säästöt ovat täysin vapaata riistaa.

Yksi suurimmista tekijöistä Neuvostoliiton romahduksessa oli myös kansalaisten luottamuksen haihtuminen systeemin laillisuuteen, joten saman epäluottamuksen kasvamisen seuraaminen on ehkä entisen Neuvostoliiton kannattajille mieltä "ylentävää".

Tai olisi ellei nykyinen Venäjä olisi taas samojen ongelmien keskellä (öljyn hinta tulossa alas tuotannon kanssa, mitä ilmeisimmin entisen Neuvostoliiton alueen öljyntuotanto on ohittanut toisen [ja lopullisen] huippunsa kuten Pohjanmerikin).

 

USAn ja Neuvostoliiton erot ja samankaltaisuudet olivat yllättäviä.

Siinä missä moni yhteiskunnan osa Neuvostoliitossa oli tehotonta, niin se mahdollisti niiden toiminnan vielä pitkään sen jälkeen kun finanssipuolen romahdus olisi vienyt länsimaisten liiketoiminnan säännöillä toimivan yhteiskunnan täysin jäihin.

Asuminen kommuuneissa, laaja ja monipuolinen julkinen liikenne, valtion työllistäminen, perheiden läheisyys ja osiensa tukeminen, omatoiminen ruoan kasvatus, lääkäreiden ja lääkkeiden halpuus ja saatavuus, opetuksen monipuolisuus, väestön samankaltaisuus, kaupallisuuden puuttuminen ja rahan merkityksen vähäisyys tekivät itse asiassa neuvostoihmisten elämästä tasaisemman ja helpomman siirryttäessä vaihdantatalouteen.

 

Tämä ei tarkoita että siirtyminen olisi ollut mitenkään kivuton, vaan että yhteiskunta hyrräsi tasaiseen tahtiinsa ilman isompia ryöpsähdyksiä - toisin kuin voi odottaa jenkkilässä tapahtuvaksi.

Lätäkön takana ihmisillä on VALTAVAT odotukset tulevaisuudestaan, käsitykset elämäntapansa paremmuudesta/oikeellisuudesta/yms. ja koko elämänsä läpi jatkunut koulutus kulutuksen oleellisuudesta osana "minän" määrittelyä (hmm, kuulostaa vähän nyky-suomalaisuudelta).

Ase- ja nautintoainekulttuurit tekevät oman osansa soppaaan, kun eri väestöryhmät helposti alkavat syyllistämään muita omasta ahdingostaan työttömyyden noustessa nopeasti nyt ja ensi vuonna.

 

USAssa isojen ongelmien ratkaisujen useimmat odottavat tapahtuvan ylhäältä käsin (teknologia/hallitus pelastaa), mutta kaupallisuuden korostaminen ja yksityistäminen voivat tuoda mielenkiintoisia vaikutuksia loppupeleihin.

Siellä mitä ilmeisimmin tullaan yrittämään liittovaltion rahojen (veronmaksajien siis) pumppaamista utopistisiin pelastussuunnitelmiin, koska juuri kukaan ei halua luopua jo saavutetuista eduista (jaa, tämäkin kuulostaa vähän suomalaisuudelta).

Näin ollen siis hallitus laittaa rahaa yksityisiin firmoihin, jotka tietenkin nauttivat tuloistaan - vaan tuottavuuden kanssa tulee olemaan vähän niin ja näin. Kun em. firmat valitaan USAssa toimivan lobbaussysteemin kautta, niin rahaa saavat firmat voivat hyvinkin olla taas tyyliä Halliburton ja vastaavat.

 

Miten tämä kaikki nyt sitten liittyy Suomeen ja Suomen tulevaisuuden näkymiin?

Täällä olemme erittäin riippuvaisia ulkomaan kaupasta (BKT'sta 50% karkeasti arvioiden), energian (ja varsinkin öljyn) kulutus ovat Euroopan huippua ja luottamus yhteiskunnan toimivuuteen ovat kovat.

 

Neuvostoliiton romahduksesta kaikkein silmiinpistävintä oli kaikkialla toiminut kasvispuutarhan pyöritys, joka piti ruoan saatavuuden kohtuullisen varmistettuna.

Sitä vastoin Suomeen tuodaan isot määrät ruokaa pitkin poikin palloa, joten täällä moni voi hämmästyä hintoja kaupassa kun tuo ruoan risteily merien ja ilman poikki hyytyy.

Samoin autoja Suomessa on 2,5 milj. sekä kuorma-autoja, pakettiautoja yms. reilut 300ooo'ta - niiden liikuttaminen voi olla hiukka tiukassa jos/kun tuottajat alkavat vaatia jotain muutakin öljystä kuin digitaaleja.

Tällä hetkellä näen tuon öljyn saatavuuden kyllä olevan aika hyvä useammankin vuoden, mutta jos siihen mennessä ei ole siirrytty (varsinkin ajatusasenteissa) yksinkertaisempaan ja joukkoliikennettä suosivaan toimintaan, niin herätys todellisuuteen tulee olemaan erittäin tyly.

 

Yksilön kohdalla Orlov suosittelee muuttamaan asenteita ensimmäisenä, odotuksien laskeminen tärkeimpänä.

Esimerkkinä vaikka "tarvitsenko tosiaankin uusimman hilavitkuttimen autooni tai sen 42" taulutelevision?". Samoin urasuunnitelmia miettiessä kannattaa katsoa myös energiasektorin tapahtumiin... nyt ei minun mielestäni välttämättä ole oikea aika hakeutua lentäjän koulutukseen, tai matkatoimiston johtajaksi, tai autoliikkeen pitäjäksi jne.

Sitä vastoin aina tarpeellisia ammatteja kannattaa miettiä: lääkäri, metsänhoitaja, rakennusinsinööri, putkimies, eikä maanviljelijäkään ei ole huono vaikka sitä ei todellakaan arvosteta tämän päivän Suomessa. Mitenkähän sitten kun alkaa tuo ruoan liikkuminen heikentyä? Lyhyesti: jokaisen kannattaisi miettiä siirtymistä kuluttajan puolelta tuottajan puolelle.

 

Kaikkinensa erittäin paljon ajatuksia herättävä kirja - ja vain 160 sivua. Melkein siis yhden illan luettava, ja vuoden mietittävä. Suosittelen lämpimästi.

 

Kommentoi 

 


24.11.2008 18:18 |