MAAILMANTALOUDEN LOPPU (kuten sen ymmärrämme - TEOTWAWKI)

 



Alkupalat

Olen lukenut intensiivisesti ja kommentoinutkin talousasioita kolmisen vuotta. Matkalla olen joutunut miettimään wirallisen totuuden aika rankasti uusiksi.

Seuraavassa kooste siitä mitä viime vuosina on tapahtunut ja tapahtumien taustoista. Mukana on myös paketti talousmaailman nykytilanteesta sekä visioita tulevasta. Lopuksi vielä ajatuksia mitä  voisi tehdä toisin - ja miksi ylemmiltä tahoilta ei tähän suostuta ennen kuin järjestelmä on lopullisesti rikki.

 

Saan varmasti wirallista doktriinia kumartavien suunnalta taas kuulla miten olen ihan hakoteillä - varsinkin vaihtoehtojen suhteen (^_^)

Kehoittaisin jokaista kuitenkin miettimään tapahtumia kriittisesti ilman ennakkoasenteita. Median puhuvien päiden kanssa kannattaa olla kriittinen - useimmiten tämä tarkoittaa wirallisten tarinoiden nakkaamista suoraan roskikseen. Ennen kaikkea tarkistakaa itse mitä tapahtuu sekä miten systeemiä yritetään pönkittää rivikansalaisten kustannuksella.

 

Puheet ovat halpaa kuten sanotaan - teot ratkaisevat.

 


 

Mistä tulemme

Tänä päivänä kaikki tuntuvat olevan velkaa kaikkialle. Tämä johtuu pitkälti siitä, että rahan luonti tapahtuu lähes 100%sesti liikepankkien kautta velkana/luottona (engl. credit). Toisin sanoen lähes kaikki kierrossa oleva raha on alunperin jonkun velkaa. Setelit ja kolikot eivät ole velkaa, mutta niitä onkin kierrossa vain prosentti, pari kaikesta rahamäärästä.

Lainatessaan asiakkaalleen pankki luo velkakirjan jonka asiakas sitoutuu maksamaan. Pankin kaksinkertaiseen kirjanpitoon merkitään "lainat ulos" ja "oletetut maksut sisään" -sarakkeisiin sama summa ja kirjanpito näyttää +/- nollaa. Kun asiakas maksaa lainaa takaisin, niin molemmista sarakkeista luvut kutistuvat ja velkaraha katoaa kierrosta kirjanpitotaivaaseen.

 

Yleisen harhakuvan vastaisesti pankeilla on vain murto-osa pääomaa vs. myönnetyt lainat eli pankkitalletukset eivät todellakaan riitä kattamaan myönnettyjä lainoja. Myöntäessään lainoja pankit luovat tietokantoihin vain bittejä, jotka asiakas maksaa työllään "takaisin".

Käsite "takaisin" on sikäli harhaanjohtava, että pankeilla tosiaankin on omia varoja yleensä alle 1/10-osa (reservivaatimus) myönnettyä lainaa kohti. Toisin sanoen lainaa ei ole vastannut juuri mitään kirjanpidoissa ennen lainan myöntämistä - ja tätä lähes-ei-mitään vastaan asiakas kerää usein isotkin vakuudet.

Yksinkertaistettuna pankit rahallistavat velkapapereita. Tässä on rahajärjestelmästä tiivistelmä, jonka suosittelen lukaisemaan jos edellinen oli liian lennokkaan oloista.

 

Pankeille järjestelmä on hyvin tuottoisa, sillä jos asiakas ei pysty maksamaan lainaansa, niin pankit saavat vakuudet itselleen nostamatta juuri sormeakaan. Maksukyvyttömän asiakkaan jäljiltä pankki yrittää myydä vakuudet edelleen peittääkseen kirjanpitoonsa syntyneen aukon.

Pankit keräävät vaivanpalkkana myös korkoja toiminnastaan. Koska pankit eivät laita kaikkea korkoa takaisin kiertoon (osa menee osakkaiden säästöihin, palkkioihin yms.), niin myös koronmaksu poistaa rahaa kierrosta ja muilla velkaisilla on koko ajan vähemmän rahaa kerättävissä omiin maksuihinsa.

Järjestelmä pysyykin pystyssä vain niin kauan kuin löytyy uusia hölmöjä asiakkaita ottamaan yhä isompia lainoja (vrt. ponzihuijaus) - ja käytännössä yhä huonompia vakuuksia vastaan. Jenkkilän esimerkkejä olivat ninjalainat (ei tuloja, töitä tai pääomaa) kaikkein köyhimmillekin.

 

Nykyiseen pankkijärjestelmään oleellisena osana kuuluu arvopaperistaminen (engl. securization). Tämä tarkoittaa tulevien vuosien tulovirtojen (esim. asuntolainat) keräämistä nippuun ja myymistä uutena sijoituspaperina eteenpäin. Erilaiset MBS-johdannaiset ym. ovat surullisen kuuluisia esimerkkejä näistä.

Arvopaperistamista on kehuttu esim. että se luo vakautta järjestelmään, mutta tapahtumat kertovat toista. Käytännössä sijoittajilla (mm. eläkerahastot kautta maailman) ei ollut mitään käsitystä mitä sijoitusinstrumentit sisälsivät (ninjalainoja sisältyi moniin arvotustoimistojen AAA-luokittamiin MBS-papereihin). Samoin alkuperäisille kökköjen niputtajille ja myyjille ei ole tullut mitään todellisia seuraamuksia eli toimijoilla ei ole kannustinta muuttaa toimintaansa - pikemminkin päinvastoin.

 

Viime aikoina päivänvaloon ovat nousseet pankkien kirjanpidoista ison osan muodostavien valtioiden velkakirjojen status. Golem XIV kirjoittaa hyvän pätkän ja kielitaitoisten kannattaa se ehdottomasti lukea kokonaan.

Lyhykäisyydessään viime aikainen pankkiosakkeiden ryykkäys johtuu siitä, että tähän astinen kuvitelma valtiollisten lainojen nollariskeistä on paljastunut huulten heilutteluksi. Nollariski on tarkoittanut, että 2000-07 välillä pankit imuroivat huoletta valtiollisia lainoja kirjanpitoihin, koska ihan EKPnkin mukaan yli 2v pitemmät valtiolliset paperit eivät edellytä pankeilta reservien varausta. Nyt riski mm. Kreikan pyyhkeen heitosta kehään on noussut, joten aiemmat nollariskin paperit yhtäkkiä edellyttäisivätkin pääomia pankeilta - ja paljon. Eikä niitä ole eikä tule. Se siitä pankkien riskien ymmärryksestä ja hallinnointitaidosta (ò_ó)

Tilannetta kuvaavat CDS'ien (luoton laukeamisvakuutus) hinnoittelu - joka on koko eteläisen Euroopan maiden kohdalla ampunut rajuun ylämäkeen viime aikoina. Ei siis ihme, että pankkiosakkeet ovat lentäneet monien isojen sijoitusrahastojen salkusta huitsuun (tilanteen seuraaminen naurattaisi jos kyseessä ei olisi koko muun maailman tulevaisuus).

 

CDS't ovat oleellinen syy koko finanssijärjestelmän rankkaan yläpainoisuuteen. Nimensä mukaan CDS'illä piti pystyä vakuuttamaan mikä tahansa sijoitus (kaverille henkivakuutus nimeten vakuutuksen ottaja edunsaajaksi - ja vakuutuksen ottajalla on yllättäen kiusaus ajaa kaverin yli autolla). Kun illuusio tosiaan oli, että CDS't toimisivat aina, niin pankit pelurit heittivät lopunkin varovaisuuden metsään eli mikä tahansa riski oli ok, koska sille saattoi hankkia vakuutuksen.

Vuosina 2007-08 Bear Stearns'in, Lehman Brothers'in ja AIG'n (silloin maailman suurin vakuutuslaitos, joka toimi CDS'ien välittäjänä sekä maksajana) kurahtivat veronmaksajan niskaan ja samalla osoittivat etteivät CDS't todellakaan tarjonneet turvaa ääritilanteissa. No, se ei tietenkään menoa tänään haittaa, koska eihän sellainen ääritilanne yksinkertaisesti voi toistua. Eihän?

 

Tällä hetkellä monien kansainvälisten pankkien kirjanpidot pursuavat erilaisia myrkkypapereita (engl. toxic assets). Useimmat isot pankit ovatkin pystyssä vain koska kirjanpitosääntöjä sovelletaan hyvin vapaasti (engl. mark-to-fantasy). Paljon kehuttu oletus on, että nämä paperit ovat 100%n arvoisia sitten joskus.

Miksi siis keskuspankit tai jenkeissä liittovaltion asuntojätit ovat ostaneet näitä pankeilta pois? Tosiasia on, että pankit eivät uskalla arvottaa näitä markkinoilla (engl. mark to market), sillä niiden todellinen arvo on prosentteja nimellisarvoista.

Euroopan kuuma puheenaihe eli eurobondit, EUn jäsenvaltioiden yhteiset lainapaperit, toimisivat täysin vastaavasti kuin em. MBS-derivatiivit. Kysymys on tietenkin, että ketä  eurobondien käyttöönotto oikeasti hyödyttäisi?

 

CreditReversal2008

Yllä kuva viimeisten 60v kehityksestä lätäkön takaa. Mikään lama Toisen maailmansodan jälkeen ei ole tuolla aiheuttanut kierrossa olevan rahamäärän (luotot toimivat kuin raha nousukaudella) supistumista. Lyhyt johtopäätös onkin, että jenkkilä on saavuttanut velkasaturaation eli ihmisillä ja firmoilla ei ole enää kykyä ottaa lisää velkaa.

Kun jenkkilän (ja useimpien länsimaiden) BKT'sta 2/3-osaa on riippuvainen kuluttajien rahatilanteesta, niin tämä ennakoi melkoisia ongelmia. Valitettavasti valtavirran taloustietäjät ohittavat tämän yksityisen puolen velkaisuustekijän laskelmissaan epäoleellisena. Tässä Steve Keen kommentti asiasta (suomeksi).

Tällä hetkellä FED ja EKP ovat ostaneet liikepankkien kirjanpitoa kuiville, mutta velkoja on vain siirretty keskuspankkien kirjanpitoihin. Edelleen oletus on, että joku maksaa ne (loputtomat kasvu -puheet) mutta tämä tulee osoittautumaan haaveeksi.

 

Viimeisen 20v aikana kaikkialla maailmassa on kehittynyt (kehitetty?) historiallinen velkakupla. Kaikille on varmasti tuttu Etelä-Euroopan asuntokupla, mutta ongelma on itse asiassa sama kaikissa länsimaissa eikä mm. Kiinakaan ole jäänyt paitsi kuplan "autuudesta".

Monen tavoin totean, että ihmiskunnan suurin velkakupla puhkesi jo 2007. Tuota kuplaa on yritetty paikata ennennäkemättömillä tukitoimilla kautta maailman, mutta seurauksena on ollut vain tuhansien Mrd US$en häviäminen pankkijärjestelmän kirjanpitoihin. Kun seuraava alamäki lähtee vetämään, niin paljastuu kuinka kaikki tukitoimet ovat olleet turhia.

 

Kaiken lisäksi aina 1980-luvulta lähtenyt Thatcher'in ja Reagan'in johdolla aloitettu globalisaatio on yhdistänyt käytännössä kaikki pankit erilaisilla ristiin ostoilla, sitoumiksilla, velkajärjestelyillä jne. yhdeksi verkoksi. Koska kaikki muut (niin valtiot kuin yksilötkin) ovat pankkien asiakkaita, niin kaikki reaalimaailman toiminnotkin riippuvat pankkien pystyssä pysymisestä.

Verkottumisen ongelma on se, että alussa riskit tosiaan levittyvät tasaisemmin ja osallistujat tuudittautuvat hyvän olon tunteeseen. Ajan kanssa systeemi saavuttaa kuitenkin kriittisen pisteen ja yhdenkin osan romahdus kiskoo kaikki muutkin mukanaan (11/2008).

Talousjärjestelmä on kirjaimellisesti samassa veneessä - ja me kaikki olemme soutajina mukana. Bear Stearns'in ja Lehman Brothers'in romahdukset kertovat paljon ongelmien nopeasta vyörymisestä yhdeltä puolen palloa kaikkialle. On vain ajan kysymys, koska vastaavat tapahtumat ryöstäytyvät jälleen käsistä.

 

EspAsEUyks201108

Yllä eurooppalaisista asuntolainamarkkinoista esimerkkinä tuore Espanjan tilasto - alas on pitkä matka. Vieressä koko €uroalueen kotitalouksien lainojen kehitys muutaman vuoden ajalta. Tuossa kannattaa huomata, miten rivikansalaiset on saatu syvemmälle velkasuohon median ja poliitikkojen harhaanjohtamina.

Suomessakin kannustettiin asuntolainan ottoon ihan valtiojohtoisesti eli ensiasunnon ostajille myönnettiin 3000€ "palkkio". Valtiojohtoiset ostotuet (mukaanlukien asuntolainojen korkovähennykset verotuksessa) johtavat väistämättä vain korkeampiin hintoihin. Loppupeleissä ainoat todelliset hyötyjät ovat pankit, sillä kaikki muut maksavat verotuksen kautta tätä pankkien piilotukea.

Kun joku kyseenalaistaa väitteeni Suomen asuntojen hintakuplasta, niin heillä varmaan mielessä on toteamus "Suomessa tilanne on toinen", "kasvukeskuksissa on asunnoista pulaa" jne. Kehoittaisin kuitenkin miettimään miksi kautta historian "tilanne on nyt toinen" -toteamus on pettänyt aina.

Suomen kohdalla karkeasti puolet BKT'sta on riippuvainen ulkomaankaupasta - miten sen käy maailmanlaajuisessa lamassa? Ja ennen kaikkea miten tuollainen kehitys heijastuisi työmarkkinoihin lintukodossamme?

 

Kaikki edellinen on suht. helposti rivikansalaisen tarkistettavissa. Todellinen ongelma on kuitenkin ns. varjopankkijärjestelmä (engl. shadow banking), josta tavallisilla ihmisillä ei ole juuri tietoa, mutta joka on jo perinteisen pankkialan suuruinen.

"Hyvinä" varjopankkijärjestelmän esimerkkejä ovat jo em. Bear Stearns ja Lehman Brothers. Näiden instituuttien "erinomaisuuksiin" kuuluu se, että niitä ei valvota kuten perinteisiä pankkeja eikä niillä ole vastaavia reservivaatimuksiakaan. Samoin ne rahoittavat usein toimintaa joka ei saisi rahoitusta perinteisistä pankeista. Jo em. faktat saavat koko varjopankkijärjestelmän varsin epämääräiseen valoon.

 

Kaiken huippuna on hyvä muistaa veroparatiisien syvempi olemus: tänään kaikesta maailman rahaliikenteestä 3/4-osaa kulkee niiden kautta. Suosittelenkin lämpimästi tuoretta kirjaa Treasure Islands: Tax Havens. Siihen on kerätty valtavasti aineistoa kuinka virallisen pankkijärjestelmän rinnalle 1950-luvulta alkaen nopeasti kasvoi veronkiertoa suosiva systeemi.

Järjestelmä alkoi kehittymään kun UKn keskuspankin johtaja puolusti britti-imperiumin wanhojen pikkualusmaiden nousua rahan kierrätyspaikkoina. Tietenkin mies siirtyy Cityn finanssimaailman palvelukseen erottuaan BOEsta. Vuosien saatossa tilanne on kehittynyt niin, että vähänkin isomman firman kannattaa avata sivukonttori jossain Cayman saarilla tai vastaavassa paikassa.

Sivukonttorien käyttö veroparatiisissa mahdollistaa siirtämään menolaskutuksen korkean veroasteen maihin, jolloin verovähennysten kautta maksettavaa ei välttämättä kerry juuri mitään. Sitä vastoin tulot siirretään olemattoman verotuksen paratiiseihin.

Veroparatiisijärjestelmä on levinnyt jo kaikkialle, Euroopassa käytetään lähinnä UKn wanhoja pikkupihoja (Englannin kanaalin saaret, Gibraltar, Malta, Kypros), Amerikan mantereella mennään Karibian saarten kautta (Cayman, Bermuda, Bahamas) ja Aasian puolellakin on omansa (Abu Dhabi, Hong Kong, Macao, Singapore, Nauru- ja Neitsytsaaret). Kiinan keskuspankin tuoreet rajoitukset ohitetaan kätevästi Hong Kongin kautta - tahtoo sanoa, että osataan sitä muuallakin.

 

Kirjassa todetaan tylysti myös maailman kahden tärkeimmän veroparatiisin olevan UK ja USA. Tämä on ymmärrettävissä kuinka näissä maissa isoille firmoille järjestetään isoja verohelpotuksia ja tukia - vähän kuin Nokialle Suomessa.

Yleensä isot firmat saavatkin vaatimuksensa läpi uhkaamalla lähteä maasta. Käytännössä siis järjestelmä johtaa yhteiskunnan kahtiajakautumiseen - rivikansalaiset maksavat oman maansa infran ja ylikansallisten firmojen lihomisen. Globalisaatio asettaakin valtiot kilpailutilanteeseen, jossa firmoja mielistellään virallisin verohuojennuksin - ja epäilemättä myös kabineteissa jaettavilla suorillakin lahjuksilla.

Kirjasta poimittuna on syytä mainita, että samaan aikaan kun kehitysmaa-apu vuonna 2008 oli 100 Mrd US$a, niin laiton valuuttavirta kehitysmaista ulos oli 1200 Mrd US$a. Yksi syy miksi kehitysapu ei oikein tuota tulosta? Lisäksi veroparatiisien kautta pyörähtää paljolti terroristien rahoitusta sekä lähes kaikki laittoman ase- ja huumekaupan raha. Jälleen herää kysymys miksi näihin ei pahemmin puututa. Cui bono - kuka hyötyy?

Monissa systeemiä pystyttäneiden muistelmissa ja kommenteissa paistaa imperiumi -ajattelu: järjestelmän epäkohdat eivät haittaa, koska ne nostavat Lontoon ja Wall Streetin maailman johtaviksi talouskeskuksiksi. Varsinainen sosiopaattien kerho, eh?

 

Lopuksi mainittakoon keskuspankkien (KP) historiasta. Kaunopuheista huolimatta (mm. FEDin kohdalla työllisyyden tukeminen ja EKPlla inflaatiotavoite) KPt ovat varsin hampaattomia talouden ohjailijoita. Tosiasia on, että KPt eivät voi käskeä liikepankkeja lainaamaan - KPt voivat vain lainata pankeille.

Tästä on viime vuosilta lukuisia esimerkkejä: 2008-09 pahimpaan rahan jäätymisen aikaan isot pankit lainasivat FEDiltä satoja Mrd US$eita lähes nollakorolla. Lainasivatko liikepankit edelleen kadun ihmisille tai pienille firmoille kuten oli tarkoitus? Eivät toki, vaan pankit pitivät lainatut varat joko FEDn tileillä isommalla korolla - tai ostivat liittovaltion papereita useamman prosentin koroilla (= 100varmaa tuottoa). Toisin sanoen liikepankit ovat systeemin ratissa - eivät KPt. Eivät länsimaissa, eivätkä Kiinassakaan.

Samalla on hyvä muistaa kuinka KPien teksteissä hyvin usein mainitaan kuinka isot pankit ovat "liian-suuria-kaatumaan". Tätä heijastelee myös KPien sitoutuminen isompien pankkien tukemiseen ongelmatilanteissa. Lyhyesti: KPt ovat liikepankkeja eivätkä rivikansalaisia varten.

Aiemmin annettu Golem XIV-linkki demonstroi tilannetta hyvin: ainakaan jenkeissä liikepankeilla ei ole mitään likviditeettiongelmaa. FEDin tileillä seisovat 1700 Mrd US$a puhuvat tämän puolesta - ja kannattaa huomata, että FEDin tileillä varat eivät liiku mihinkään reaalitalouden suuntaan - sitä vastoin veronmaksajat maksavat liikepankeille korkoa. Huh? Korkoa - ja kyseessä on QE-rahoitus? Mikäs järki siinä on? Aivan - kysymyksen asettelu tosin kaipaa pientä korjausta: kenelle järjestelystä on hyötyä? No, pankeille tietenkin.

 


 

Maailmantalouden tilanne elokuussa 2011

Isot kansainväliset pankit ovat vararikossa. Niillä on omaisuutta ja kassavirtoja huomattavasti vähemmän kuin velkoja. Kassavirtojen riittämättömyys konkretisoituu, kun todetaan että kansalaiset eivät kykene maksamaan asuntovelkojaan ja pankit eivät saa itselleen imuroimiaan asuntoja myytyä. Tuoreena lisänä on tietenkin EUn valtioiden velkakirjojen höttöisyys.

Jenkkilässä asuntolainoituksen tilannetta on saatu peiteltyä muutama vuosi, kun pankit eivät ole laittaneet käsiin jääneitä asuntoja myyntiin. Sittenkin asuntojen hinnat tuolla ovat pudonneet jo enemmän kuin 1930-luvun laman aikana. Eikä hintojen putoamista edelleen estä mikään, kun uusien lainojen ehtojakin on kiristetty koko ajan. Lyhyesti: vähemmän lainaajia ja enemmän pakkohuutokauppoja.

Ihmisten maksukyvyttömyys johtuu surkeasta työllisyystilanteesta, jota on voitu kirjanpidollisin kikoin jonkun verran piilottaa päivänvalolta - niin suuressa maailmassa kuin täällä kotimaassakin. Valitettavasti valehteleminen ei auta enää, kun työttömät ja turhautuneet lähtevät kaduille kuten Euroopassakin on jo useamman kerran tapahtunut. Tiedä sitten onko hyvä vai huono, mutta poliisi täälläkin selvästi jo harjoittelee tulevaa.

 

Mutta palataanpa pankkeihin...

Pankkien kirjanpitojen sisäistä mätää pyritään tietenkin peittelemään: mm. maailmanlaajuisesti 50 isointa pankkia ovat laittamassa 60ooo työntekijää pihalle pelkästään nyt elokuussa. Suomessakin vastaavaan on innostuttu Nalle Wahlroosin johdolla. Kuten tavallista oireita yritetään hoitaa - ei syytä.

Sittenkin Bank of America on romahduksen partaalla. Ei jos vaan kun BoAn ongelmat konkretisoituvat alaskirjauksiin, niin se voi olla alkusoittoa pakkomyyntien vyörylle. Tässä valossa Buffett'in 5 Mrd US$n sijoitus BoAn joku päivä sitten kuulostaa hassulta - mutta hän sai ensisijaisen sopimuksen itselleen. Lyhykäisyydessään jos BoA kaatuu, niin Buffett'ille maksetaan ensin - jos taas BoA jotenkin jatkaa eloaan, niin Buffett'illa on taattu tuotto ja systeemin pelastajan maine.

Moni asia finanssimaailmassa onkin ihan muuta kuin äkkiseltään luulisi. Niin - ja BoA on melkoisessa suossa.

 

Pankkien tilasta kertoo myös tuore UKn pankkien villitys - tuolla mm. HSBC ja Lloyds ovat siirtäneet omille eläkerahastoilleen myrkkypaprujaan välttääkseen suorat rahamaksut. Sinänsä huvittavasti pankkien henkilökunnan, jonka pitäisi aikanaan hyötyä noista papereista, luulisi ymmärtävän kuinka epärealistisia noista saatavien tulojen pitäisi olla. Varsinkin kun linkissäkin mainitaan, että paprujen arvot olivat aiemmin ainakin 20% ylihinnoiteltuja - soooh!?!?! Kaiken lisäksi UKn pankeista monien osakepääoma on jo pienempi kuin niiden eläkevastuut.

No, pää pensaaseen tuntuu olevan normireaktio tänä päivänä vähän kaikkialla (>_<)

UKsta voi tässä mainita, että saarivaltio tulee uppoamaan uskomattomaan velkasuohon niin kansalaisten kuin valtion osalta. Tuolla ihmisten pahan päivän rahapuskurit ovat jo huonommat kuin 2009 "kuopassa". Eikä asunto-ostajiakaan enää oikein löydy. Tätä on velkadeflaatio käytännössä.

 

Vimosen vuoden aikana on useampikin pankkien stressitesti pyöräytetty - ja jokaisen wirallisena tuloksena on ollut, että pientä hapuilua lukuunottamatta kaikki on "hyvin".

Tuore toteamus Kreikan valtiopaprujen todellisesta arvosta kertoo kuitenkin toista: BNP Paribas alaskirjasi 21%lla sijoituksiaan ja RBS 51%lla. Pistää miettimään minkä arvoisia ovat muiden pankkien vastaavat Kreikka-sijoitukset (kuten armas Kataisemmekin niitä joskus kutsui). Numeroina pelkästään Kreikan lainoja on pian 400 Mrd